Teksti:
Kalle Lähde

”Anna mun juoda muutama kalja kun on niin hyvä fiilis”. Aloitin tällä varovasti. ”Oli niin raskas viikko, voisinko käydä pubissa yhdellä?” Ikinä en saanut lähteä hyvällä mielellä. Ensin riideltiin. Sain luonnollisesti paskat silmilleni edellisten kertojen töppäyksistä.

Viimeiseksi nainen kiroili ja solvasi sekakäyttäjäksi. Hyssyttelin ettei naapurit kuule. Sitten lähdin ovesta juomaan. Lietsoin uhrihenkeä itseeni. Ei tarvitse ihmetellä jos aina menee överiksi kun joutuu tuollaisia loukkauksia kuuntelemaan. Vaimo jäi eteisen lattialle itkemään lohduttomasti. Varmaan häpeäänsä kun tuli sanottua niin pahasti.

Ennen kuin kyyneleet kuivuivat kotona, olin jo baaritiskillä valehtelemassa kuinka kunnollinen ja ahkera olin taas ollut. ”Vaimolla on varmaan työpaineita kun oli niin pahalla päällä, pakko oli  tulla pois jaloista”.

Uskoinko itse? Pakko oli uskoa. Kun viinaa on pakkomielteisesti juotava, liiallinen rehellisyys sekoittaisi järjen. Karmeat ristiriidat oman käytöksen ja arvojen välillä on selitettävä valehtelemalla itselleen ja muille.

Loppua kohden taudinkuvaan kuuluu arvoista luopuminen. Se on kovin armollista. Ei enää selitellä, juodaan vaan. Niitä miehiä ja naisia näkee jokainen päivittäin. Siellä on insinöörit, lääkärit ja linnakundit sulassa sovussa samaa pulloa nuolemassa. Eikä niitä selityksiäkään ole enää ketään kuuntelemassa. Poliisit ehkä joskus.

 

AATOS JA DOLORES

 

Aatos puri huultaan. Miksi maailmassa D oli soittanut ilman mitään syytä? Hän oli raivoissaan. Miljoona erilaista selitystä äkilliselle Mamban esiintymiselle sinkoili hänen tukkoisissa aivoissaan.

Aatos tarttui kännykkään ja napsautti sen äänettömälle. Virta siitä on otettava pois, hän sanoisi akun loppuneen. Dolores oli kuullut väärin, ei Aatos ollut sanonut olleensa vastaanotolla vaan lounaalla Seurahuoneella. Mamba oli alkanut harjoitella illan keikkaansa juuri ennen akun loppumista. Hän huokaisi helpottuneena ja tilasi kossusnapsin.

Kolme tuntia myöhemmin Aatos nousi vaivalloisesti taksista autoliikkeen takapihalla. Askel puolsi kun hän tähtäsi kohti henkilökunnan käyttämää takaovea. Seppälä tuli ovelle vastaan.

– älä helvetissä tule nyt, meillä on isot kaupat menossa

– haista Seppälä vittu

Aatos työnsi Seppälän syrjään ja astui henkilökunnan kahvihuoneeseen. Paskahätä pakotti hänet horjahtelemaan vessan ovea kohti. Seppälä seurasi perässä ja kehoitti Aatosta pysymään kahvihuoneessa.

– käskinkö sun haistaa jotain?

Aatos lukitsi vessan oven ja riisui housunsa.

jatkuu..

X