Vertaistuki ja lääke..hoh..hoh..hoito
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Hannu Alho ilmoittaa tänään Turun Sanomissa ettei kukaan pysty kuntoutumaan vain sosiaalisella tuella tai vain lääkkeillä. Päihderiippuvuudesta siis.
Aha.
Olenko valetoipunut? Olen saanut asianmukaisen ja lääkkeettömän hoidon alkoholismiini. Käyn vertaistukiryhmissä. Olen raitis ja tasapainoinen. Kysykää vaikka muijalta. Kun join vielä, söin rauhoittavia ja unilääkkeitä. En raitistunut. Muistan minulle määrätyn ainakin kolmen eri valmistajan mielialalääkkeitä. Ei, en raitistunut. Antabustakin määrättiin, join silti mutta erivärisenä kuin normaalisti.
Samassa artikkelissa puhutaan räätälöidyistä hoidoista. Minä räätälöin nyt tähän sellaisen hoidon jota juova alkoholisti haluaa:
Ma: Terapeutin kotikäynti, tuo samalla muutaman oluen ja puhutaan vaikeasta ahdistuksesta
Ti: Terapeutin kotikäynti, täydentää unilääkevarastot, puhutaan lapsuudesta, käydään baarissa ja nukketeatterissa
Ke: Terapeutin kotikäynti, maalataan vesiväreillä, syödään lääkkeitä ja tiedostetaan retkahduksen kuuluminen toipumiseen.
To: Lääkärin kotikäynti, mitataan verenpaine, puoli vuotta lisää sairauslomaa masennuksen vuoksi, reseptien uusiminen
Pe: Terapeutin kotikäynti, kohtuukäytön harjoittelu, puolisoa ohjeistetaan harjoittamaan itsetutkiskelua, itsesäälin voima toipumisessa, paljon rauhoittavia, baariin
La: Terapeutin kotikäynti, terapeutti pitää sylissä, juodaan olutta, teemana maailman kaikki vääryydet
Su: Kilisevä piknik puistossa, yhteislaulua terapeutin kanssa: ”onhan päivä vielä huomennakin”
Eikö ihmisen pitäisi ensin raitistua ja jos jotain lääkittävää jää jäljelle, niin sitten? Vertaistuella on moni päässyt eroon niistä turhista lääkkeistäkin. Kun päihderiippuvuus etenee, ihminen liukuu sellaisen avun tavoittamattomiin johon kuuluu raittius. Siellä loppumetreillä ei kai niistä lääkkeistä enää ole haittaa.
Hoidettaisiinpa alkoholismia eikä pakkomielteisen juomisen seurauksia.
AATOS JA DOLORES
Dolores odotti sairaalavuoteessa Seppälän soittavan kuinka Aatos olisi ottanut lusikan kauniiseen kouraan. Itkeskellen ja anteeksi pyydellen luovuttaneen Seppälälle kaiken alkoholin. Aatos oli todistanut tarvitsevansa hänen huolenpitoaan juoppouden kurissapitämiseksi.
Aatos oli miellyttävä ja komea, kun ei juonut. Dolores oli hallinnut elämässään vaikeampiakin asioita kuin Aatos oli. Sopivasti jämäkkyyttä ja huolenpitoa niin tällaista ei pääsisi enää tapahtumaan. Nainen hymyili päättäväisesti.
Seppälä kuuli oven paukahduksen eteisaulan toiselta puolelta. Siellä jossakin oli hänen muistinsa mukaan käynti autotalliin. Hän haparoi eteistilan valokatkaisijaa, murtovarkaat kulkivat hämärässä ja hiipien. Sellainen hän tunsi olevansa. Valo syttyi ja samassa Aatos tuli alastomana autotalliin vievästä apukeittiöstä.
Pomolla oli syli täynnä viinaa. Seppälä tervehti anteeksipyydellen ja kertoi tulleensa vointia kyselemään, Doloreksen pyynnöstä. Aatos katsoi Seppälää tylsänä, vastaamatta tervehdykseen ja horjahteli keittiöön.
jatkuu…….