Teksti:
Kalle Lähde

Istun lentokenttähotellissa enkä lakkaa ihmettelemästä matkustamisen helppoutta kun ei tarvitse juopotella. Aikaisemmin lomailu oli hyvin stressaavaa. Piti miettiä viinanmyyntipisteitä etukäteen, kellonaikoja ja kuinka monta ehtii juoda ja pitää juoda, jos esimerkiksi kone ei pääsekkään heti ilmaan, eikä tarjoilua voi aloittaa.

Mutta silti join rentoutuakseni. Mukamas. Vaimo haukkasi sitruunaa viimeistään lentokentällä, koska minunkin piti tankata.Pitkä lento edessä ja tarjoilu saattaa olla hidasta. Alkoholistille se on aina.. En kulkenut vaimon kanssa tax-freessa hypistelemässä mitään. Koskaan. Istuin anniskelualueella. Aina.

Määränpäässä silmät haki baaria vaikka laukut pyörivät vielä hihnalla. Onko bussimatka hotelliin? Pitää varata juotavaa. Taksilla jos mennään, niin kai me nyt pysähdytään ottamaan grogit, ööh loman kunniaksi tai olisi se noloa jos ei pysähdyttäis, vai mitä?

Matkailu avartaa. Vaimo kulki ostoksilla, minä löysin aina hyvän baarin, helpon matkan päässä. Sellaisen pesäkolon jossa voi nauttia vieraista kulttuureista hörppimällä vaikka Sakea kanarialla.

Tunnelma oli jäätävä. ihan ensimmäisestä päivästä lähtien. Parin viikon ”loman” jälkeen vaimo juotti pullonkorkista giniä, saadakseen minut koneeseen. Polvilumpiot hakkasi yhteen ja niska oli ruskettunut. Se kapakan ovesta langennut auringon kiila.

Karmea paluulento. Elimistö sekaisin, tarjoilu ei pelaa, mahdollinen työpäivä edessä. Vihainen nainen vieressä jota kävi sääliksi. Oli karmeaa olla maailman paskin ihminen.

Palaan vielä reissunpäältä aiheeseen.

X