Teksti:
Kalle Lähde

Sairas saa hoitoa ja luuseri joutaa kuolla. Sellainen ajatus on suurella osalla suomalaisia kun puhutaan alkoholisteista. Vaikka alkoholismi on virallisesti sairaus, yleinen mielipide vaikuttaa silti alkoholistin kohteluun.

Alkoholisti on ansainnut vähättelevän kohtelun. Kaikkihan ne hakkaa puolisoaan. Ei edes töissänsä pysy. Aina juhlii ja laiskottelee. Eihän ”sellaiseen” kannata aikaa ja resursseja tuhlata. Kuolee ”se” kumminkin. Minä olen syyllistynyt tällaiseen ajatteluun ennen kuin itse sairastuin.

Eletään kuitenkin vuotta 2016 suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Ruotsissa alkoholismi on sairaus muiden joukossa. Hoitoon pääsee helposti ja hoito alkaa sairauskäsityksestä. 100 000 asukasta kohden Ruotsissa kuolee 77 miestä viinaan. Suomessa luku on 562/ 100 000 kuollutta miestä vuodessa. Pelkästään miehiä siis ja viinaan.

Suomalaiset ovat jotenkin omineet kansallisominaisuudeksi kovan viinapään, ryyppäämistä ihannoidaan alkukantaisen rehtiyden ja kovuuden ilmentymänä. Miehisyyttä puhtaimmillaan. Kaikki olisikin hyvin jos asia olisi näin yksinkertainen. Osa juopottelukulttuurin edustajista kärsii. Kulttuurinharrastamisesta on tullut pakkomielle, riesa joka tappaa. Tässä kohtaa muut kääntävät selkänsä. Tai suosittelevat vähäisempää kulttuurinharjoittamista.
Spartalaisetkin varmaan käänsivät selkänsä jos jonkun pää ei kestänyt tappamista. ”Kerää ittes, tapat vaikka vaan pieniä oravia”.

Naisetkin juovat. Pienten lasten äidit. En millään usko juomisen johtuvan halusta ottaa osaa juopottelukulttuuriin, vaan sairauden aiheuttamasta pakkomielteestä. Äidin ja lapsen välinen rakkaus on varmasti voimakkain mitä ihminen voi tuntea, ainoa mikä tämän voi tuhota on päihde. En väitä rakkauden kuolevan, äitiä vain hallitsee vielä suurempi rakkaus joka vaatii kaiken huomion.
Yhteiskunta tekee kalliin väliintulon, vie lapset ja sysää äidin tehottoman hoidon piiriin. Siellä suositellaan tappamaan pieniä oravia ja käsitellään olemattomia traumoja joista juominen mukamas johtuu. Huono ihminen, huono äiti? Kyllä joo, paitsi että äiti on sairas ja tarvitsee hoitoa. Alkoholismi aiheuttaa tämän huonouden, se ei ole pysyvä ominaisuus ihmisessä. Ja siihen on olemassa hyvää hoitoa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Kiitos kirjoituksesta.

Itse olen nainen ja huume(opiaatti)riippuvainen. Tätä samaa tekstiä voi soveltaa myös meihin. Paitsi että huumeita pidetään vielä pahempana. Juopotteleva äiti ei ole niin paha kuin opiaattiriippuvainen, se on yleinen mielipide. Olemme pohjasakkaa. Vaikka mielestäni päihde kuin päihde on yhtä paha jos siitä tulee ongelma.

Itse olen korvaushoitojonossa, kaiken menettäneenä. Tämä on vakava sairaus jota en toivo kenellekään.

Kiitos kommentistasi, suosittelen vielä miettimään hoitovaihtoehtoja.

kaikki sympatiat. mutta mielestäni kuitenkin aika hanurista rinnastaa ”oikeaan” sairauteen. Tunnen ihmisiä, jotka tekisivät mitä tahansa, jotta parantuisivat (jatkuvia kroonisia kiputiloja ym..), mutta parannuskeinoa ei ole ja kukaan ei osaa auttaa. Alkkiksen vaivaan on olemassa parannuskeino. jos ei ole valmis laittamaan korkkia kiinni, ei ole valmis tekemään mitä tahansa parantuakseen

Moro Spege,
Siinä se hulluus piileekin, ihminen on niin sairas ettei edes tunnista tilaansa. Jatkaa juomista kunnes henki menee. Voin myös vakuuttaa alkoholistin kiputilojen, niin henkisten kuin fyysisten, olevan kroonisia.
Ei se ole keneltäkään toiselta sairaalta pois, jos se tunnustetaan.

Vastaa käyttäjälle spege Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X