Alkoholisti hakee apua lääkäriltä

Kalle Lähde
Blogit Luotettavasta Lähteestä 10.12.2016 08:44

Lukuisia kertoja hakeuduin lääkäriin sairauteni vuoksi, useimmiten terveyskeskukseen ja joskus yksityiselle jos terveyskeskuskäynnistä oli juopon mielestä liian lyhyt aika (saattaisivat epäillä juoppoutta).

Terveyskeskuksessa lääkäri kutsui sisään, luki koneelta syyn tulooni jonka olin ilmoittanut puhelimessa sairaanhoitajalle. Yleensä unettomuus ja ahdistuneisuus. Ruokahaluttomuuskin oli totta.

Normaalit oireet jos potilas on kaksi viikkoa juonut viinaa. Siitä ei kuitenkaan puhuttu vaikka sen varmasti haistoi lääkärikin. Minä huokailin, lääkäri huokaili ja naputteli konettaan. Mielialalääkitystä määrättiin ja unilääkkeitä. Rauhoittavia ahdistukseen. Kehoittipa lääkäri vielä liikkumaan enemmän ulkosalla. Lupasin, vaikka pelkäsin että joudun sinne kokonaan vaimon toimesta joka oli kyllästynyt juoppouteeni. Taittelin reseptit huolellisesti, kiitin ja lähdin kaljalle.

A-klinikan lääkäri on erikoistunut alkoholismiin. Siellä käydessäni viinan juomista ei tarvinnut salata. Toki sopivasti vähätellä ja korostaa kuinka se minunkin mielestäni oli oire esimerkiksi vääristä ihmisistä ympärilläni. Lääkitys pidettiin samana tai mielialalääkitystä muutettiin. Kerran niinkin että kiinnostuin sairaalloisesti puunoksista jotka kestäisivät minun painoni. Tärkeää oli myös esteetön kiipeäminen ilman tikkaita vapautuksen tuovalle oksalle.

Eräs lääkärikäynti epäonnistui ilkeästi, aika oli aamulla ja edellisenä päivänä en pystynyt olemaan juomatta liikaa. Heh heh. Olin kännissä ja haisin tietysti. Nuori mieslääkäri ilmoitti ettei sairautta voida todeta koska minä olen alkometrin mukaan yli kahden promillen kännissä.
Luulenpa ettei sen selvempää oiretta ole olemassa diagnoosia varten.

Ottakaa lääkärit asia puheeksi. Tiedän monen alkoholistin helpottuneen kun edes lääkäri on rehellinen jos itse ei pysty. Toki on mahdollista että potilas loukkaantuu sairaista juoppousepäilyistä, eikä enää palaa teidän luoksenne hakemaan apua löysään vatsaan. Mutta eikös sekin ole hyvä?

Keskustelu

Kalle kirjoittaa asiaa tapansa mukaan. Työikäisiä hoitavana tällaiseen törmää kyllä vastaanotolla aika useinkin (onhan meillä varsin iso sakki alkoholisteja työelämässä). Kun jaksaa potilaan tilannetta ja asiaa penkoa luottamuksen synnyttyä, paljastuu usein kaikenlaisen ”huonouden” ja kyvyttömyyden sekä epämääräisten fyysisten oireiden takaa sitten kuitenkin alkoholin ylenmääräinen käyttö, vaikka se ensin kiellettäisiin tai koko asia sivuutettaisiin. Merkille pantavaa on, että liikakäyttöä voi olla potilaalla itsellään tai esim puolisolla. Läheisriippuvuuskin voi joskus johtaa pitkiin sairauslomiin, mutta sitähän ei sillä nimellä tietenkään lääkärintodistuksiin kirjoiteta!

Alkoholiasia tulee ottaa esille sanoisinko lempeän tahdikkaasti ja jämäkästi siten, että alkoholin kanssa vaikeuksiin ajautunut ihminen säilyttää kasvonsa, mutta toivon mukaan ymmärtää ratkaisun avainten olevan omissa käsissä ja lopulta vain niissä. Meitä jokaista kohti kun maailmassa on vain yksi ihminen, jonka juomiseen voi vaikuttaa. Moraalisen selkärangan pehmeyden taivastelu saati sormella osoitteleva syyttely johtavat tuskin pysyvään hyvään, luultavasti alkoholisti pitää itseään maailman kurjimpana eläjänä jo valmiiksi.

Minnesota-tyyppisessä hoidossa olleita olen useita tavannut ja kokemukset sekä tulokset ovat olleet varsin hyviä. Kun tehdään selväksi, että hoitoa ( jopa tehoavaa sellaista ) on tarjolla ja raitistumismatkaa ei tarvitse tehdä yksin, ollaan pitkällä. Monia (ainakin teknisesti orientoituneet miehiä) auttavat usein konkreettiset asiat, joita voidaan vastaanotolla käydä läpi, kuten poikkeavat labra-arvot. Mihinkään tablettihoitoihin en usko enkä sellaisia juuri määrää, ei alkoholistilla muuta viisasta tapaa ole elää kuin täysraittius ja mielestäni sen pitäisi alkoholistitason juojalle olla selkeästi hoidon päämäärä. Ei hieman juominen lääkkeiden avulla.

Happotesti on hyvä kirja, olen lukenut sen useampaan kertaan, suosittelen. Viesti on vahva: kun juomisesta häviää kaikki sosiaalisuus, mielihyvä sekä hauskuus, jää jäljelle lähinnä vieroitusoireiden poissa pitäminen ja edes jonkinlaisen toimintakyvyn säilyttäminen; aito kemiallinen riippuvuus on tuolloin syntynyt.
Ja on varmasti mahdollista diagnoosi tilanteessa tehdä, mikäli ihminen tulee ajanvarausvastaanottoajalle juovuksissa! Asiaan tarttumisen vaikeudestahan siinä on lääkärin puolelta kysymys.

Kalle Lähde

Kiitos. Toivo ei ole mennyttä jos lääkärikunnasta joku rohkenee ja viitsii asian ottaa puheeksi. Kuulin juuri valmistuneesta väitöskirjasta joka toteaa valtaosan alkoholisteista löytyvän työelämästä. Alkoholismi on vaikea ottaa puheeksi, kun sairastunut ei halua totuutta nähdä. Siitä huolimatta, minä uskon ja minä toivon ettei rohkeutta puuttua puutu lääkäreiltäkään. Olette avainasemassa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt