Suo siellä vetelä täällä

Jaa kaverilleTilaa Seura

Joskus ennen oli lapsilla helpompaa kun ei tarvinnut pelätä kuin kaivossa lymyävää näkkiä. Se oli ennen minun sukupolveani. Minun sukupolveni joutui pelkäämään ydinsotaa, happosateita ja odottavaa työttömyyttä. Yritä siinä sitten ajatella tulevaisuutta innosta puhkuen.

Ydinsotaa ei tullut, saksalaiset happosateet eivät tappaneet luontoa ja töitäkin riitti kaikille ainakin hetkeksi. Muistan monesti miettineeni mitä ihmeen merkitystä kaikella ponnistelulla on, sillä pian rytisee varmuudella. Saara Suvanto vollotti radiossa kuinka ”kukat kuolivat eilen pois ja mansikatki kuoli pois” tai oliko se noin tai edes Saara joka lauloi mutta kyllä ahdisti.

Tämän sukupolven puolesta ketuttaa kun sama laulu jatkuu mollissa. Ilmasto muuttuu koska pärryytetään ilman omatuntoa sen mopoauton kanssa. Ei ole asuntoja opiskelijoille, ei haittaa, kaikki ei pääse opiskelemaan ja jonkun pitää mennä vankilaankin…. Ja jos tätä ei ymmärrä, niin lääkitään reilusti. Työttömyyttä riittää tällekin sukupolvelle, se ei lopu.

Aina puhutaan uskovaisista maailmanlopunsaarnaajista mutta ei koskaan sosialistisista tuomioprofeetoista, törmäsin sellaiseen Kourujärven koululla vuonna 1980. Siellä esiintyi Pelle Miljoona jota olimme menneet kuuntelemaan, vaikka Pellekään ei varsinainen toivon tuoja ollut kun lauluja kuuntelee.

Ennen konserttia puhui Rauman kommunistipuolueen edustaja joka valoi meihin nuoriin uskoa. Uskoa huomiseen kertomalla, että juuri Raumalle on suunnattu amerikkalainen ydinohjus. Joku punkkari heitti sitä pullolla. Se oli varmaan amerikkalainen pullo joka oli suunnattu sosialistin otsaluuhun. Sitten Pelle lauloi Hyvää Yötä Maailma.

Vuosia sitten Turun Tuomiokirkon sivulaivassa pienet lapset jättivät lappuja tiilimuurin rakoon. Odotin kun he olivat opettajan ohjauksessa poistuneet ja avasin yhden lapuista. Siinä luki harakanvarpailla kirjoitettuna ”kiitos etten ole tyttö”. Sille pojalle haluaisin sanoa että pidä tuo linja, tämäkin koohotus menee ohi ja toivoa on.

X