Teksti:
Kalle Lähde

Kaikki sen tietää, ei se mikään salaisuus ole, jos perheessä asuu nainen ja viidensadan kilometrin säteellä on ruotsalainen sekatavarakauppa. Ja onhan se.

Perheen rahat ovat muuttaneet muotoaan sekalaiseksi silpuksi, jota säilötään vintillä ja kellarikomerossa. Silppu sisältää rikkinäisiä joulukoristeita, tarpeettomia kynttilänjalkoja, kiinalaisia tuikkulyhtyjä. Huoneentauluja jotka sisältävät viisauksista tehtyjä latteuksia ja kokoomisvaiheessa rikkoontuneita hyllykköjä.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Eihän sellaista perhettä olekaan jolla ei olisi sekatavarakaupasta rahalla ostettua 24- osaista kuohuviinilasisarjaa. Pitää olla, koska haaveissa laaja ystäväpiiri kokoontuu usein puutarhaan siemailemaan skumppaa elokuisena iltana. Eli ei koskaan. Mutta lasit on ainakin hankittu. Tosin kaksi oli valmiiksi rikki mutta palauttaa ei kannata. Ovat niin halpoja.

Mitä jos jokaiseen tavaraan vintillä kiinnitettäisiin ostohinta ja hankkimisesta aiheutuneet kustannukset? Kaikista talouksista kannettaisiin silppu kadulle ja suoritettaisiin laskutoimitus? Silpun hankkimiseen hukattua aikaa kukaan ei pysty laskemaan, mutta edes summa? Summa olisi niin järkyttävä että osa ihmisistä kuolisi.

Paljonko silpun ostaminen aiheuttaa riitoja? Lapset kärsivät silppukulttuurin kukoistaessa. Perheen miehen silmissä on tyhjä ja voimaton katse. Naistakin asia ehkä painaa mutta silppu on kuin huume ja sekatavarakauppias on diileri.

Silppuihminen paikkaa huonoa omatuntoaan käyttämällä luomutuotteita ja julkaisemalla ilmastonmuutoksesta kertovia linkkejä facebookissa.

Joku nauraa jossain makeasti.

X