Maalaiset on unohdettu

Nyt kun Suomi täyttää sata vuotta, kaupungeissa on kuulemma juhlallisuuksia. Ollut pitkin vuotta. Ainakin kai Helsingissä on ollut jotain?

Meillä maalla ei näy mitään valtion järjestämää. Koodaribussi ei ajele kylällä ympyrää. Olen miettinyt miten täällä voitaisiin juhlia sataa itsenäistä vuotta? Raha tietysti ratkaisee. Rahaakin jaetaan, kunhan muistetaan teema, eli satavuotias Suomi.

Voisin uhrautua järjestämään Sovinistisen Festivaalin. Luultavasti rahaa myönnettäisiin tasa-arvon nimissä koska Feministinenkin Festivaali on saanut. Suomi satavuotta-rahaa siis.

Tonni riittäisi hyvin. Rahalla ostaisin kokonaisen porsaan joka kypsennettäisiin avotulella. Miehekkäitä lauluja laulettaisiin. Aina kun sanoituksissa tulisi kohta, jossa lauletaan ”hurmeesta”, ärrää sorautettaisiin. Kyyneliä pyyhittäisiin silmäkulmista.

Loppua kohden tapeltaisiin ja haukuttaisiin vaimoja. Ambulansseille tehtäisiin tilaa päihtymyksestä huolimatta. Sairaalaan vietyjä sovinistijuhlijoita muisteltaisiin sankareina.

Ne jotka eivät olisi hukanneet kännykkäänsä, soittaisivat vaimon hakemaan kotiin. Loput jäisivät kusemaan avotulta sammuksiin.

Ehkä ei kuitenkaan. Tällaisissa juhlissa olen ollut useasti. Eikä sitä sikaa kukaan muista edes syödä. Parempi vain pysyä sinivalkoisissa kynttilöissä. Mutta olisi ollut kiva jakaa kaikille juhliin saapuneille Kaarina Hazard-naamari.