Teksti:
Kalle Lähde

Suden hetki ja minä keitän aamukahvia. Olisin kyllä nukkunut mielelläni mutta stressi. Vai olenko vaan jo vanha setä joka kukkuu aamuöisin ja tekee ristisanatehtäviä? Tämmöstäkö se on sitten kuolemaan asti? Illalla yhdeksältä nukkumaan ja kolmelta ylös?

No, en osaa täyttää ristisanoja. Kahvikin maistuu hyvältä. Ja tämän ikäiset miehet kuulemma saavat sydänkohtaukset aina kolmelta aamuyöstä. Eikö silloin ole hyvä olla valveilla ettei tarvitse nukkuessaan kuolla?

Olisinpa edes tehokas, käyttäisin aamuyön tunnit johonkin järkevään ja tuottavaan. Hiljentyisin ja miettisin maailmankaikkeutta ja kaiken katoavaisuutta. Mutta ei. Minä sometan. Lasittunein silmin kelaan facebookin feediä edes lukematta päivityksiä. Paitsi jos kohdalle osuu takkimainos. Ja jos mainoksessa kerrotaan takin olevan taktinen ja military, niin tilaan. Näen itseni juoksemassa aamuyöllä tihkusateessa taktinen takki päällä. Otsalampun valossa. Kova ja sporttinen jätkä. Paitsi ei toteudu.

Koiratkin nukkuvat. Kukaan kolmesta ei edes korviaan lotkauttanut kun nousin. Aatos makasi eteisessä ja näki unta jossa kai haettiin frisebeetä. Se ymmärtää nukkua silloin kun koiran kuuluukin. Jaksaa sitten päivällä. Minä en jaksa. Veto loppuu aamulla yhdeksältä. Sitten syön lounasta. Se on tänäänkin makaronilaatikkoa. Sitä se oli eilenkin. Tai ollut maanantaista asti. Tein sitä reilusti, kaksi isoa pakkia. Vaimo söi sitä vielä tiistaina, sittemmin se on ruokaillut jossain muualla. Mutta minä syön. ”Pois ei heitetä” on aamuvirkkujen vanhojen ihmisten motto.

Hyvä ystäväni oli eilen huolissaan ankarasta tupakoinnistani. Minä loukkaannuin koska totuus satuttaa. Siitä se alkaa, vaivoista puhuminen ja loukkaantuminen. Aamuvirkkujen asioita. Kohta alkaa miestä kaatua, hautajaisissa tavataan ja kadutaan menneitä elämäntapoja.

Olenkin jo miettinyt sopivia lauseita käytettäväksi hautajaisissa jos en ole ikätovereistani ensimmäinen:
” On mullaki ollu toi kolesteroli korkeella mutta mää sentään liikun”
” Turhaan lopetti sen tupakan, veikkaan että se oli kuolemaks”
” Se oli aina niin aamu- uninenki”
” Meidän suku on onneks aika pitkäikästä ja tervettä”

Onneks ja onneks?

X