Tippavapaa tammikuu

Vuoden vaihduttua muistelimme muiden entisten juoppojen kanssa niin kutsutun tipattoman tammikuun merkitystä meille. Siis silloin kun vielä joimme viinaa.

Eräs ilmoitti kerrankin olleensa tipattomalla kaksi viikkoa ja neljä päivää. Juopon matematiikalla se oli kolme viikkoa. Kolme viikkoa on melkein kuukausi. Eli täydellinen suoritus.

Kaikilla juopoilla ei ole näin hyvä matikkapää, mutta selkärankaa sitäkin enemmän. Kun kuukausi oli tulossa täyteen, sen viimeistä juoksua seurattiin sekuntikellolla avattu Tapio-pullo vieressä. Sitten sai ottaa. Kun helmikuuta oli kulunut viisi minuuttia, ei enää sekuntikelloa tarvittu.

Ystäväni H ymmärsi asian syvemmin. Tipaton tammikuu tarkoitti kuivia housuja. Mitään pisaroita ei siis tippunut housuille eikä sohvalle. Ja jos tippui, niin itseään kohtaan oli hyvä olla lempeä. Ainainen tipaton tammikuu runsaalla määrällä lempeyttä.

Minä ajattelin asiaa kompension kautta. Esimerkkinä haimatulehduksen jälkeinen aika, jolloin norjalaisen lääkärin määräyksestä olin juomatta neljä kuukautta. Yhden vuoden aikana tuli siis vietettyä neljän vuoden tipaton tammikuu. Silloisen matematiikan mukaan se tasaisi minun juomistani riittävästi vuosiksi eteenpäin.

Muutenkin, mitä järkeä on juosta kaikenlaisten muoti-ilmiöiden perässä. Tipaton tammikuu (TT) ja tavaratalon hullut päivät. Samaa hysteriaa. Omia polkujaan kulkevan ei sellaisista kannata välittää.

Monesti jos juomaputkeni sattui joulukuu,hun tuli luvattua vaimolle se TT. Tammikuun ensimmäinen viikko meni parannellessa järkyttävää oloa lukemattomalla määrällä olutta. Vaimon syyttäessä lupauksen rikkomisesta oli kovin tuskaista selittää ymmärtämättömälle ihmiselle, ettei nyt lääkkeeksi juotuja oluita kuulunut laskea alkoholinkäytöksi. Se nyt pitäisi jokaisen vähänkin järjissään olevan ihmisen ymmärtää.

Alkoholistille TT on erinomainen keino osoittaa itselleen ettei juominen ole muodostunut pakkomielteiseksi. Edeltä luitte kuinka helppoa meille oli olla se kuukausi juomatta. Barnmat, sanoisi norjalainen.