Penkkimurheilu
”Koskas ne sitten loppuu?” kysyi lääkäri huhujen mukaan Raumalla joskus ammoin. Tarkoittaen olympialaisia ja kirjoittaessaan potilaalle sairauslomaa. Potilas oli sairastunut penkkiurheiluun ja tila oli vakava. Siihen ei varmasti auttanut muu, kuin tuijottaa yöt ja päivät hiihtoa ja hyppyä televisiosta.
Tauti tuntuu riehuvan epidemiana vieläkin. Kaliaa juodaan ja sankareita palvotaan, jos onnistuvat hyppäämään pitkälle tai huutavat ”latua”, ja kiroilevat naisellisesti päälle.
Koko olympia-aate on nykyään yhtä falskia, kuin Koreoiden marssiminen samaa tahtia avajaisissa, joita en katsonut. Kai ne marssivat yhdessä? En jaksa tarkastaa, mutta sopisi spektaakkelin falskiuteen.
Venäläisetkin kai suljettiin koko kisoista edustamasta oman maan lippunsa alla? Ne oli käyttänyt doupinkia. Ja ehkä kaliaakin. Kukaan muu ei ole koskaan käyttänyt mitään ja kilpailevat puhtain omatunnoin.
Norjalla ei tainnut olla lähettää kisoihin yhtään tervettä urheilijaa? Kaikki sairastavat kai astmaa tai tarvitsevat muuten lääkitystä. Semmosta se on. Sääliksi käy, kun kipeänä joutuvat koitokseen ja kondomeitakin on jaettu vain 37 kappaletta per atleetti. Kipeänä joutuu nekin käyttämään.
Kipeää on sekin, että kymmeniä miljoonia maksanut kisapaikka, jonka rakentaminen on kuluttanut valtavasti energiaa, puretaan kisojen jälkeen. Siinä vasta ekoteko vailla vertaa. No, kai se stadion on tehty falskiuden hengessä materiaalista jonka voi syödä? Puretaan ja palaset annetaan sosialistisen Pohjois-Korean joukkueelle kotiinvietäväksi?
Mitä jos?
Vaan sallittaisiin kaikkien suoritusta parantavien aineiden käyttö kaikille? Nyt ne on ilmeisesti sallittu vain osalle osallistujista? Tarjolla olisi varmasti melkoinen valikoima hyviä douppinkiaineita. Kaikille kaikkea ja saataisiin aikaan todellinen friikkisirkus. Parrakkaita naisia joiden kainalokarvoista voisi tehdä linnunpesiä, miehiä joiden pakaralihakset olisivat kuin Belgiansininen-karjan sonnilla. Kondomimäärää kyllä pitäisi lisätä kahdesta syystä, seksuaalinen halukkuus/kyvykkyys olisi huipussaan näillä hormoniroboteilla ja toisaalta kaikki pelkäisivät niiden lisääntyvän.
Juu.
Tällä avautumisella ei ole mitään tekemistä hiihtokilpailujen kanssa joihin minut pakotettiin osallistumaan Rauman maalaiskunnan ala-asteella vuonna 1975 helmikuussa. Silmälasit oli huurussa. Pipo silmillä. Suksi ei luistanut. Pohjat keräsivät ladulta mukaansa kaiken lumen. Maalissa ei ollut enää ketään kun saavuin sinne kaikkeni antaneena. Juhlasalissa jaettiin jo lusikoita ja juotiin kuumaa mehua. Siinä kohtaa seitsemänvuotiasta vitutti. Raskaasti.