Olis kyl tosi siistii jos ei koko kesänä satais

Näin kuulin teinin sanovan marketin ulkopuolella. Se söi mansikoita ja joi makuvettä kumipullosta. Vilkaisin sitä hämmästyneenä ja hetken toivoin samaa minäkin. Ettei sataisi koko kesänä eikä vielä syksylläkään. Tai koko vuotena. Jouluna voisi sataa sentin kerroksen kuivaa pakkaslunta, joka sitten sulatettaisiin juomavedeksi, ettei käy liian ankeaksi.

Kuinka pihalla osa ihmisistä on? Aamulla selasin kännykästä iltapäivälehteä, jossa ilmoitettiin ongelmaksi se, että lämpimän ilmamassan mukana etelästä nousee sadekuuroja. Ongelma? Täällä meillä ei ole satanut kohta kuuteen viikkoon. Jompi kumpi, toimittaja tai meteorologi, oli lyönyt ilmeisesti päänsä tai kärsi nestehukasta.

Joskus minulta pääsee hermostunut nauru tällaisen idiotismin edessä. Ei siihen osaa muuten reagoida. Paskat kylvämästäni nurmikosta, sitä ei voi syödä. Tai voi, ja jossain päin maailmaa ovat nurmikentät popsineetkin kun nälänhätä on iskenyt. Ja kova jano. Se jano onneksi loppuu kolmessa päivässä, vaikka ei vettä saisikaan.

Harhainen yltäkylläisyys tuntuu vaivaavan osaa ihmisistä. ”Et mitä siit jos pellot kuivuu ku mä oon kasissyöjä. Tai mä syön jätskii ja sipsejä ja haen kaupasta energiajuomaa kato.”

Minäpä kerron sinulle teini että olet oikeassa. Mitä välii. Jos kuivuus vie sadon, niin aina voi hakea kaupasta. Jos ei siellä ole sipsejä niin mennään toiseen. Täytyy olla nokkela. Nokkelat pärjää. En minäkään juonut vettä aikuisuuteni ensimmäisillä vuosikymmenillä. Kaljaa tulee hanasta vaikka ei sataisi lainkaan.

Nauttikaa auringosta.