Kokonainen sukupolvi ilman kriisiä
Pullovettä ja pehmeää leipää saa kaupasta. Lähes kaikilla on lukutaito. Jos sairastuu, saa apua.
Tämä on tilanne Suomessa. Ja Euroopassa. Ja Yhdysvalloissa. Niin on myös Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Joku voi tietysti väittää ettei kaikilla ihmisillä mainituissa maissa näin hyvin asiat ole. Väite on tietysti totta, mutta kiinnostaako se ketään?
Ihmisiä joilla menee huonosti, on paljon. Niitä joilla menee todella huonosti, on vähän. Ihmisillä joilla ei ole varaa ostaa pullotettua vettä, menee huonosti. Onneksi kraanavettä voi juoda. Todella huonosti menevällä on paikka ruokajonossa mutta sairaskohtauksen yllättäessä ambulanssi tulee noutamaan vaikka ei omaa rahaa ruokaan olisikaan.
Sotakin loppui jo 73 vuotta sitten. Pitkä rauhanaika ei anna mahdollisuuksia sankaritöihin. Sellaisiin, joista jälkipolvetkin puhuvat kunnioittavasti. Toki aina jotain pientä tapahtuu missä pääsee todistamaan hyvyytensä.
Mutta yksittäiset sankariteot eivät ihmiselle riitä. Tai riittää, suurin osa ihmisistä iloitsee, jos joku onnistuu muuttamaan maailmaa paremmaksi pienellä teollaan. Antaisi esimerkiksi lentolippuun varaamansa rahat sille, joka odottaa ruokajonossa ambulanssin saapumista.
Se on kovin tylsää. Sille pienelle vähemmistölle, jolle ei riitä tylsät ja arkipäiväiset tavat muuttaa maailmaa. Vaikka niistä arkipäivän hyvistä teoista alkaisikin maailma muuttua. Toiset siis seisoo ruokajonossa, toiset lentokoneessa.
Muistan erään haastattelun jota kuuntelin radiosta vuonna 2011. Arabikevät oli kukkeimmillaan. Nuori suomalaisnainen antoi haastattelun keskeltä mellakoita, puhelimitse, Kairosta. Toimittajan kysymykseen: ”Miksi olet siellä?”, nainen vastasi olevansa ”henkisesti egyptiläinen”. Se kuulostaa vitusti paremmalta kuin ”olen henkisesti ruokajonolainen”.
Minulle tulee mieleen näistä henkisistä egyptiläisistä Preeti, joka kirjassa Täällä Pohjantähden Alla toteaa onnellisena: ”Annoin minäkin vaikkei se tämmösten miesten niin.. mutta on semmosta vaan edes.. niin kuin aatetta.. semmosta ulkomaalaista”.
No. Kai se kotimainenkin katastrofi vielä tulee ettei tarvitse kauempaa etsiä. Pääsemme sitten me tavallisetkin ihmiset osoittamaan hyvyytemme. Tai pahuutemme.