Teksti:
Kalle Lähde

Kerroin naiselle rakentavani pihasaunan. Ihan sellaisen pienen vain. Sinne ei vedettäisi edes sähköjä. Maalasin mielikuvaa lyhdystä, joka syyspimeällä saunoessa loisi tunnelmaa. Kerroin kustannusarvion, joka oli alhainen. Kerroin myös ettei se olisi kuin korkeintaan viikkojen projekti. Jäin odottamaan mitä nainen sanoo. Varmasti innostuisi. Ei voisi olla innostumatta. Kerroinhan lyhdystä. Varmasti miettisi nyt sen ostamista Ikeasta.

– Sitten on taas laudanpätkiä piha täynnä.

Sanoi nainen. Toistin lauseen mielessäni ja suutuin. Kuinka voi ihminen olla noin tylsä? Vai olinko epäonnistunut luodessani mielikuvaa siitä lyhdystä, joka syysmyrskyssä antaisi valoa yhteiseen saunahetkeemme.

Aivoni tarjoilivat kiukkuisia lauseita sanottavaksi naiselle. Pidin kuitenkin suuni vielä kiinni. Olin niin kiihtynyt että ääneni saattaisi olla kimeä. Jotain jäi mielikuvasta puuttumaan. Sanoin matalalla lempeällä äänellä, sortumatta alentuvaksi:

-Semmonen iso ikkuna tonne omenapuiden suuntaan, näkis lauteilta ja sinne puihinki niitä lyhtyjä kato.

-Se menee huuruun kuitenkin.

Sanoi nainen. Ja käänsi sivua naistenlehdestä, jossa varmasti oli juttua idyllisestä pihasaunasta, jonka perheen ihana mies oli rakentanut vanhasta leikkimökistä koko perheen iloksi. Se olisi iltavalaistuna lyhdyin, upeissa kuvissa joista tunnelma välittyi lukijalle.

Huuruun kuitenkin… Olin sanaton. Mikä tässä oikeasti oli takana? Eikö se luottanut kirvesmiehen taitoihini? Halusi rajoittaa luovuuttani? Vaihtoehtoja oli paljon. Lähdin tupakalle takaovesta. Suunnittelemani saunan paikka oli siellä, nyt se ei enää näyttänyt sellaiselta paikalta, joka maapallon luomisesta lähtien oli odottanut Kallen syntyvän ja rakentavan siihen saunan. Tuntui samalta kuin pikkupoikana polkupyörällä ajaessani. Siis siinä kohtaa, kun pyöränsarvesta roikkunut jousipyssy meni pinnojen väliin. Pyörä pysähtyi, matka jatkui, mutta ei tuntunut enää kivalta. Jätin tahallani tumpin käryämään tuhkakuppiin. Siitä se aina huomautteli.
Palasin loukattuna sisälle.

-Ne on aika tiukat ne harmaavesisäädöksetkin nykyään, sanoi nainen.

Eikö naistenlehdet voi pysyä asiassa? Tunnelman luomisessa? Ei kai nainen sieltä tuollaisia opi?

Lähdin Shellille kahville. Nainen meni takaovesta ulos. Kuulin sen mutisevan käryävästä tumpista.

Minä voitin.

X