Teksti:
Kalle Lähde

Viikko sitten jäi blogi kirjoittamatta. Olin ulkomailla. Ruotsissa asti. Kyseessä oli työkaverin (tässä blogissa herra M), kanssa tehty niin kutsuttu ”nuuskamatka”. Olemme molemmat terveydestämme huolehtivia keski-ikäisiä miehiä, jotka haluavat säästää keuhkojaan ankaran tupakoinnin seurauksilta käyttämällä kohtuullisesti nuuskaa.

Suomessa ei saa myydä nuuskaa. Siksi keski-ikäinen mies joutuu altistumaan ruotsinlaivalla monenlaisille terveyttä uhkaaville houkutuksile. Sokerilimonadit, uhkapelit, humalaiset naiset ja seisova pöytä. Sittemmin Seisova pöytä muuttui Noutopöydäksi ja nykyään se on Buffetti. Minä kutsun sitä edelleen Seisovaksi pöydäksi, koska olen muutosvastarintainen ja ilkeä ihminen.

Laivan lähdettyä Turusta me aloitimme ruokailun Seisovassa pöydässä. Herra M ja minä omaamme näkemystä Seisovan pöydän antimista. Me molemmat olemme työksemme tehneet ruokaa. Se antaa etulyöntiaseman tavalliseen rahvaaseen nähden.

On tärkeää arvioida tarjottavaa ensin silmillä. Eli kuivamaistella. Lautaselle ei mauttoman näköisiä ruokia kannata kasata ylettömästi, ennen kuin on varmistunut siitä, että ruokalaji tuo edes sellaisen makuelämyksen kuin se Seisovassa pöydässä on mahdollista.

Aloitimme katkaravuilla. Ja Tuhannen saaren kastikkeella. Kuorineen arviolta kilo per mies. Juuri saman verran kuin nuuskaa saa laillisesti tuoda suomeen. Tarjoilija vei säännöllisesti kuorilautasia pöydän päädystä, mihin ne työnsimme ja kysyi joka kerralla: ”Maistuuko?” ”Kyllä maistuu”, me vakuuttelimme.

Siirryimme muihin kylmiin merenantimiin kuten silakoihin. Akvaviittisilakat jätimme väliin koska niiden vaikutus meihin olisi ollut samankaltainen kuin pyroklastisella pilvellä Pompejiin. Kaikki olisi palanut. Muuttunut sammumattomaksi janoksi. Ja me olimme tulleet syömään.

Itse otin kylmien kalojen tykö yhden pienen keitetyn uuden perunan jonka epäilimme olevan italialaista alkuperää. Vatsaa ei kannata täyttää perunalla eikä leivällä. Myös kananmuna kannattaa jättää väliin, mikäli se ei tue jotain toista makua korvaamattomasti.

Työnsimme tyhjäksi syödyt lautaset pöydän päähän. On tärkeää ottaa aina puhdas lautanen vaikka hakeekin neljä kertaa lisää pelkästään kylmiä kaloja. ”Maistuiko?” ”Kyllä maistuu”, eikö sitä jo huomaa? Tarjoilija myhäili selvästikin tyytyväisenä tyhjistä lautasista. Ruokaa pitää kunnioittaa, eikä saa ahnehtia enemmän kuin jaksaa syödä. Jos tekee niin, voi heti laskea kuuluvansa valkoiseen roskaväkeen.

Lämpimät ruuat olivat lievä pettymys. Possu kyllä oli mureaa ja erilaisia kastikkeita oli tarjolla useita. Otimmekin lämpimien jälkeen uuden kierroksen katkarapuja puhtaalle lautaselle. Jälkiruokia en koskaan syö. Nyt söin. Makuelämyksiä tarjonnasta ei saanut mutta marmeladit olivat laadukkaita. ”Maistuiko?” Oli pakko päästää vaimea ja pitkä röyhtäys, ennen kuin kykenin vastaamaan että ”Kiitos, kyllä maistui”.

Oli pakko avata kauluspaidan nappi vatsan kohdalta. Ahdisti. Aikaa oli kulunut 83 minuuttia ruokailun aloittamisesta. Ilmoitin herra M:lle että on pakko mennä hyttiin selälleen vähintään puoleksi tunniksi ennen kuin aloittaisimme hillittömän juhlinnan yökerhossa.

Päästyäni punkkaan minun oli pakko ilmoittaa että en pääse enää jalkeille. Kaikki veri oli pakkautunut vatsaan. Herra M ilmoitti ettei aio luovuttaa ja ilmoitti kreisbailaavansa aamuun asti. Minulla niin sanotusti kuutsa himmeni ja näin koko yön unta nälkäkuolemasta.

Saatuaan vaivoin istumapaikan musiikkisalongista, herra M ilahtui trubaduurin ilmoittaessa laulavansa seuraavaksi M:n lempikappaleen I Will Stay. Kappaleen kuunteleminen jäi kuitenkin haaveeksi humalaisen naisen revittyä väkisin M:n ylös tuolista tanssimaan. Nainen oli haissut viinalta ja horjahdellut. Herra M ei myöskään ole tanssimiehiä. Kiusallisen episodin päätyttyä, M yritti palata paikalleen mutta sen oli  valloittanut vielä humalaisempi nainen.

Illan bileet päättyivät myös herra M:n osalta siihen. Aamulla haimme klo 5.30 ruotsin aikaa täydet lastit nuuskaa. Sitten oli tarjolla aamiaista.

Seisovasta pöydästä.

 

X