Teksti:
Kalle Lähde

Minä olen sitä mieltä että tämän päivän mielentila ja teot antavat suuntaa koko tulevalle vuodelle. Tämä on se päivä, kun mietimme että tuliko luvattua liikaa eilen, vuoden viimeisenä päivänä.

En ole vuosiin tehnyt uuden vuoden lupauksia, koska niitä harvoin tulee pidettyä, Varsinkin jos lupauksen pitäminen vaatii yli viikon kestävää kärsivällisyyttä. Miksi siis luvata yhtään mitään? Jos lupauksen pitäminen ei vaadi taistelua, asialla tuskin on ollut elämässäsi suurta merkitystä.

Ei ole mitään järkeä luvata olla kahteen viikkoon kaivamatta nenää, jos ei sitä muutenkaan kaiva. Jos taas pidät nenän kaivamisesta, anna palaa. Miksi keskittyisit kahdeksi viikoksi pitämään etusormesi pois nenästä? Palaat kuitenkin kaivamaan sitä kun kaksi viikkoa on kulunut.

Kuntosalit täyttyvät taas. Seuraavat kaksi viikkoa on saleilla ruuhkaa. Liikuntaan lupautuneet ovat saleille hyvä bisnes. Sellainen ihminen, joka on luvannut liikoja, ei kehtaa ostaa kymppikorttia vaan sitoutuu koko vuodeksi jumppaamaan. Ja maksaa koko vuodesta. Helmikuussa kuntoilija istuu Mäkkärillä ja selaa kännykästä sähköposteja. Kuntosali muistuttaa pirteästi että nähdään tänään Pilateksen parissa. Parit tsemppaukset sähköpostin lopussa saavat Big Macin kielen päällä tuntumaan siltä kuin suussa olisi myrkkyä. Sähköposti maksaa kuntoilijalle vain 75€ kuukaudessa.
Kotona on uudessa treenikassissa kalliit uudet ja viisi kertaa käytetyt salivaatteet Zalandosta. Laskukaan ei ole vielä tullut.

Sellaisia me ihmiset ollaan. Ainakin me keski-ikäiset. Mekin haluaisimme olla kauniita ja hoikkia. Osa varmasti onkin, mutta ne kaivelee nenää antaumuksella.

Heti kun kylän kauppa aukeaa, käyn ostamassa väkevämpää tupakkia ja nautin vapaudesta. Ehkä vetäisen kylmän lihapiirakan matkalla töihin.

X