Teksti:
Kalle Lähde

Minä olen alkoholisti. Se tekee kohtuullisellakin järjellä varustetun ihmisen hulluksi. Minun agendani juovana alkoholistina oli juoda, vaikka tosiasiat ympärilläni kertoivat, että juomiseni oli sulaa hulluutta. Jos joku halusi näyttää minulle totuuden juomisestani, silmäni lasittuivat sokeiksi. Minulla oli yksi totuus. Pakkomielteinen juominen. Vihasin ja halveksin raittiita ihmisiä. Olin kuin lumottu. Olin ylimielinen kaikkitietävä kusipää.

Twitterissä tuntuu olevan paljon lasittuneita silmiä. Kohtuullisella järjellä varustettuja tavallisia ihmisiä, jotka aate tai agenda on lumonnut. Ilmastohysteria ehkä pelottavimpana esimerkkinä. Heille ei saa esittää kiusallisia kysymyksiä, jotka uhkaavat lumousta. Heille on olemassa vain yksi totuus. Erään fanaattisen, yhden totuuden puolueen entinen puheenjohtaja esti minutkin twitterissä kysyttyäni jotakin epäsopivaa. En ole ainoa jonka hän on estänyt. Alkoholistikin poistaa kiusallisia kysymyksiä esittävät ihmiset elämästään.

En haluaisi olla elämäänsä aloitteleva teini tässä hulluuden ajassa. Itse muistan 70-luvulla nähneeni painajaisia ydinsodasta. Kun sosialistit kertoivat ennen Pelle Miljoonan keikkaa, kuinka juuri amerikkalaiset ydinohjukset tuhoaisivat myös pienen Rauman. Sain siitä trauman. Silloin tuho kuulemma tuli ihan silmänräpäyksessä. Nyt siihen menee sentään kymmenen vuotta ennen kuin… niin mitä?

Takit taas kääntyvät. Niin kävi viimeksikin, kun totuus sosialismista paljastui. Kukaan ei hetkeen kehdannut muistella aatetta, joka toisi rauhan ja hyvinvoinnin kaikille. Taistolaiset ja totalitaristit pukeutuivat nopeasti eriväriseen nuttuun ja jatkoivat hulluuttaan. Koko maailman harhauttaminen sosialismiin saattaisi onnistua ilmastohysterialla. Vähän niin kuin juoppo vaihtaisi sairauden edetessä väkevämpiin aineisiin. Enää ei ole vaarassa pelkkä työmies. Nyt tuho uhkaa kaikkia jotka eivät nopeasti omaksu tätä yhtä totuutta.

Ja jos vaivautuu katsomaan historiaa, niin pelottaahan se.

Olla toisinajattelija ja vastavallankumouksellinen.

X