Teksti:
Kalle Lähde

Ajoin myöhään illalla kotiin Hämeenlinnasta. Oli liukasta, pimeää ja pyrytti. Tie oli musta kuin lakritsimatto. Ajokeli oli haastava. Autoiluun liittyy aina riskejä ja ne on luonnollisesti hyväksyttävä jos haluaa liikkua vapaasti. Isot hirvieläimet, tuo paimeneton karja suomalaisessa metsässä, on riski. Hirvikolarin riskiä voi pienentää ajonopeudella.

Sitten on se toinen ja suurempi riski. Maanteillä liikkuu muitakin autoilijoita. Sellaisiakin joiden pitäisi pysyä kotona kun aurinko on laskenut.

”Minä ajan pitkät päällä vaikka vastaantulija sokeutuisi”

Vaikka huomautat väläyttämällä pitkiä, että unohtuiko jotain? Minäkin haluaisin kohdata turvallisesti. Yleensä keskityn omaan suoritukseen ja jätän huomauttamatta, se on monesti turvallisempaa, mutta eilen vilautin vastaantulijalle pitkiä. Hetkeen ei vastaantulija reagoinut mitenkään. Sitten hän sammutti valonsa. Kyllä. Valot sammuivat kokonaan. Auto kohtasi minut pimeänä. Ilmeisesti lyhyiden ajovalojen polttimot olivat molemmat palaneet.

On olemassa tiettyjä lainalaisuuksia, joihin on pakko luottaa pimeällä. Esimerkiksi se, että vastaantulija pysyy omalla kaistallaan. Jos en voi luottaa edes siihen, niin sulkijalihaksen on pakko olla kunnossa. Eilen tuli sekin testattua.

Ennen Forssaa, tietenkin, vastaantulija oli kääntymässä pikatieltä minun kaistani yli sivutielle. Koko etupuskuri oli täynnä lisävaloja. Tunsin itseni Ikarokseksi ilman aurinkolaseja. Erotin vaivoin valomerestä keltaisen vilkun. Miehenaivoissani tapahtui monimutkaisia laskutoimituksia, jotka varmistivat turvallista kohtaamista. Kohdalla vasta huomasin, että auto oli ryhmittynyt puoli metriä minun kaistalleni.

Miesaivoni olivat laskeneet  ajoreittini kauaksi keskiviivasta. Onneksi. Lisävaloista päätellen ryhmittyjäkin oli mies. Tyhmä mies ja huono kuljettaja. Pysy kotona pimeällä ja päivälläkin, liiku ponilla.

 

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Kummalliseksi on tosiaan tämä ryhmittyminen mennyt: vasemmalle kääntyvä ryhmittyy joko oikeaan reunaan tai puoliksi vastaantulijan kaistalle, mielellään poikittain, ja oikealle kääntyjä keskiviivan viereen.

Kiihdytyskaistoja ei osata käyttää, vaan toisen eteen tungetaan heti kaistan alussa, vaikka itsellä olisi vauhtia puolet sallitusta ja kaistaa olisi kilometri käytettävissä.

40 vuoden aikana on täydellinen ajattelemattomuus, osaamattomuus ja itsekkyys vallannut paljon autoilijoita.

Mikä tähän auttaa? E ainakaan LP:n lakkauttaminen ja liikennevalvonnan siirtyminen peltipoliiseihin; yksikin tunnuksin varustettu poliisiauto rauhoittaa liikennevirtaa kummasti. Eikä auta sekään, että ajokortti annetaan nykyään olemattomalla opiskelulla. Ei myöskään yleinen mitä välii- ja minä ekaks -asennoituminen liikenteessä.

Näin se on. Liikennevalistusta telkkariin kokkiohjelmien tilalle.

Siitähän se riemu vielä ratkeaakin, kun nyt vuonna 2019 saa 15-vuotias ajaa 1500-1800 kiloista henkilöautoa 60km/h nopeudella.

Mikä on nuorten ajotapa? Ainakin mopoilla se on kaasu joko On- tai Off-asennossa eli päästellään niin paljon kuin lähtee. Ei siinä ole muuta tapaa. Aina kun on suoraa pätkää ja tilaisuus, niin se hana väännetään auki.

Noh, mitäs sitten kun massa 1500kg, vauhtia 60km/h, taajama-alue, nopeusrajoitus 30km/h, suojatie, lapsi tulee eteen.

Vastaa käyttäjälle Atti Ylänen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X