Tota, tota ja marsulle muuntohuumetta

Vaihdoimme kuulumisia ystäväni kanssa lähettämällä ääniviestejä whatsupissa. Toimintoa tulee harvemmin käytettyä vaikka se on helppokäyttöinen ja mahdollistaa kaikkien turhien välisanojen käytön, kuten: tota, niin tota, kato ja vittu. Ei näitä jaksaisi tekstata.

En olisi huomannut käyttämiäni turhia ja typeriä sanoja, ellen olisi vahingossa kuunnellut omaa ääniviestiäni. Kuulostin teiniltä, jolta tulli kyselee kiinasta saapuneen paketin sisältöä, kun koirakin siihen reagoi. ”ööh, ööh, se on kato, ööh, ne on marsun ööh, antibiootteja, ööh eli Mdpv, oh, öö, vittu, mitä välii..”

Jos lyhyeen ääniviestiin mahtuu kaksi ”totaa” ja kolme ”katoa”, niin jotain on vialla. Paljonko niitä tulee normaaliin puheeseen? Ja jos puhe kuulostaa samalta kuin ääniviesti, niin minkälaista on muu käytös ja käyttäytyminen? Minä kun olen maailmankaikkeuden ainoa ihminen, joka en näe itseäni ulkopuolelta.

Montako kertaa minuutissa sormi menee nenään? Raavinko itseäni? Liikkuvatko kädet normaalisti kävellessä vai näytänkö siltä että minulla on vahva rauhoittava lääkitys? Vaapunko kävellessäni, jos joku katsoo takaa päin? Huohotanko alituiseen niin kuin ääniviestissä, joka kuulosti aikuisviihteen taustanauhalta? Mitä kaveri siitä ajatteli? Vaivaantui?

Pitääkö palkata kameramies kuvaamaan että näkee itsensä ulkopuolisen silmin? Voisin korjata käyttäytymistä vähemmän häiritseväksi? Ehkä ei kuitenkaan. Mitä välii? Taidan mielikuvissani säilyttää pantterimaisen askelluksen jossa kädet heiluvat reippaasti ja tarmokkaasti. Tarmokkuuden seurauksena huohotan eikä minulla ole aikaa kaivella nenää.

Olen tähänkin saakka pärjännyt olemalla minä.