Kun mies rakentaa itse telineen, mikä voisi mennä pieleen?
Eilen, heti aamulla, jouduin käyttämään miesaivojani. Minulla oli ongelma. Miten rakentaa itse sellaiset telineet puusta, joille uskaltaa kivuta turvallisesti? Tarkoitus oli maalata talon seinää ja vielä ilmansuunnista ankarimmalla, eli pohjoisen puolella.
Seinä on odottanut toista maalikerrosta jo kaksi vuotta. Tai puolet seinästä, maalasin sen aikanaan niin ylös kuin vain yletyin, saunajakkaran päältä.Homma tyssäsi siihen telineen puuttuessa. Naapurista olisi saanut lainaksi, mutta aina ei kehtaa kysellä, mies kyllä pärjää yksinkin. Luoja on nähkääs antanut miehelle ongelmanratkaisuun tarkoitetut aivot, voimaa ja näppäryyttä nikkarointiin. Ja minulle vielä erityiskyvyn kestää puoliväliin maalattua seinää sen kaksi vuotta.
Puutavaraa olin hakenut kylältä jo edellisenä päivänä. Runsaasti. Ei koskaan voi tietää, jos tulee rakennettua pihasauna samalla. Aamulla purin kuorman ja ryhdyin etsimään vasaraa. Se löytyi, mutta tehokasta aikaa oli kulunut puoli tuntia. Suurin into alkoi laantua ennen kuin olin edes päässyt suunnittelemaan telinettä. Myös naulat olivat liian lyhyitä. Ei uskalla luottavaisena istua kolmen metrin korkeudella, jos tellinkin liitoskohdassa naula ulottuu kaksi milliä seuraavaan lautaan.
Soitin faijalle. Lupasi toimittaa nauloja. Googletin ”rakennustelineet puusta”. Joku alan lehti tarjosi kattavia ohjeita hintaan neljä euroa. Liian kallista. Päätin luottaa itseeni ja ryhdyin nikkaroimaan. Vahvistaisin telinettä myöhemmin faijan tuomilla nauloilla. Kaikki sujui kuin rasvattu.
Otin huomioon kaksi asiaa: keveyden ja tukevuuden. Mittailin ja arvioin kulmia. Varsinkin telineen istuinosan kulmaa, joka oli ratkaiseva työskentelymukavuuden kannalta. Telineen runko muodostui kahdesta pattinkista, joiden oli tarkoitus nojata seinään sopivassa kulmassa. Jos istuinosan kaltevuus suhteessa telineen kulmaan seinään nähden, olisi väärä niin teline olisi käyttökelvoton. Enkä jaksaisi sitä purkaa vitutukseltani ja se muistuttaisi minua kuusi vuotta epäonnistumisestani ulkorakennuksen takana. Sinne vien sellaiset, pois silmistä.
Faija istui päivänkalposessa ja hörppi kylmää tonic-vettä. Yritin telineen ympärillä touhutessani antaa kuvan asiansa osaavasta miehestä, joka ei turhia askeleita ota.
Teline valmistui. Päätimme kokeilla sitä lähimpänä olevaa eteläpäädyn seinää vasten. Minua jännitti. Jokin ei täsmännyt, vaikka teline oli vielä maassa. Kevyt se oli kyllä, saimme sen kannettua seinän viereen ja työnsimme rakennelman maalauspositioon.
Istuinosa vietti eteen 45 astetta. Se oli lisäksi niin kaukana seinästä, etten ilman jatkovartta ylettyisi seinää maalaamaan. Onneksi oli faija. ”Lyhennä noita pattinkeja 60cm alhaalta ja ylhäältä vähän vähemmän.”
Nöyränä tein ehdotetut toimet, istuinosa suoristui ja nyt siltä ylettyi jopa maalaamaan. Vähän jäi vaisuksi oma onnistumisen ilo, kun lippalakkiin pyyhin hikeä urakan päätteeksi. Mutta miesvoimin sano.