Ulkoilla voi muutenkin kuin lakkovahtina

Jaa kaverilleTilaa Seura

Marraskuussa monet kertovat masentuvansa. On pimeää ja märkää ja kylmää. Marraskuu tulee aina vain uudestaan, samoin kylmä kevät joka paljastaa valollaan marraskuun tekemät tuhot. Ja taas masentaa.

Jostakin me silti ammennamme voimia jaksamiseen. Kateuden ehtymättömästä ilmaisämpäristä?
Kun suomalainen ulkoilee bussipysäkillä, odottaen bussia joka ei tule, koska se on tukilakossa, se alkaa miettimään mottipäisiä. Mieleen tulee linja-autoyhtiön paksunahkainen ”massa ”joka tupruttelee sikarinsavua riistämiensä kuljettajien silmille. Jos mielikuva ei herätä vielä riittävästi kateutta, voi miettiä pubissa lakkopäiväänsä viettävää bussikuskia. Siellä se istuu lämpimässä ja laulaa karaokea.

Suomalaisesta alkaa tuntumaan bussipysäkillä että kolmen tunnin duunista maksettu kahdeksan tunnin palkka, on huutava vääryys.
”Pietään kokkous!” Huudahtaa suomalainen spontaanisti marraskuisella pysäkillä, vähän niin kuin Kemissä aikanaan.

”Kokkouksen” seurauksena ulkoillaan lakkovahtina. Tukilakko vaan, mutta saa kelvata. Nyt taistellaan. Saatanan riistäjät. Onneksi on liiton tarjoamat Hiillos-makkarat. Liitto pitää aina meidän puolta.

Ohi ajavaa bemaria heitetään liiton maksamalla ketsuppipullolla. Bemarissa istuva yrittäjä painaa kaasua, vaikka sillä  ei ole enää kiire minnekään. Lakko on pysäyttänyt kaupankäynnin ja tuotteiden toimituksen. ”Kai sitä jotain keksii, vaikka nyt meneekin kaikki muu paitsi aivot”
Lakkovahti ei tätä ymmärrä, aika on mennyt laskiessa omia ”iltalisiä”ja murehtiessa saako joku kymmenen senttiä enemmän.

Kallis voimavara tuo kateus. Ihan näin duunarin näkökulmasta. Itse en jaksa kadehtia enkä oikein osaa laskeakaan, ainakaan iltalisiä. Mutta luulen että mulle maksettaisiin työstäni enemmän jos olisin sen ansainnut. Ja vähemmän jos en olisi ansainnut. Eikö ole reilua ja yksinkertaista? Olisihan se nyt absurdia, jos mun kiukutteluni palkkapussista pysäyttäisi koko valtakunnan ulkomaanviennin.

X