Teksti:
Kalle Lähde

Erilaisten kolotusten ja närästysten piinattua elinvoimaani, olen miettinyt henkistä siirtymistä vanhuuteen. Siis samanlaista antautumista, jonka tein vuosia sitten viinan kanssa, että kun tarpeeksi sekoilee niin antaa sitten olla. Antauduin myöntämään, että turha tässä on yrittää hörppiä vähän, kun ei onnistu. Lopetin kokonaan. Ja olo parani. Toimisiko sama näissä kolotuksissa?

Ehkä minä olen keski-ikäiseksi jo romu, mutta jos siirtyisin nyt suoraan vanhuuteen, olisin ehkä loistavakuntoinen papparainen. Istuisin vapaaviikot kiikkustuolissa ja katselisin ikkunasta pellolle. Huutelisin ohikulkijoille ruokottomuuksia. Vanhus saisi sellaiset helposti anteeksi. Minulta löytyy kattava piippukokoelmakin vanhuuden varalle.

Tarkoitan nyt siis sitä, että jättäisin väliin sen taistelun, jolla siirretään omaa vanhenemista. Taistelun, jonka tietää häviävänsä. Taistelu, jossa aseina on vesijumppa ja kävelysauvat. Tyhjät vitamiinipurkit ovat hylsyjä taistelukentällä. Höpöhöpö-hoidoista maksetaan valtavia summia, samalla kun uskotaan että 60v on uusi 30v. Ei ole eikä tule.
Kunnioitan isoisääni suuresti hänen asenteestaan. Papa eli 89-vuotiaaksi, tupakoiden ankarasti (sivuhuomautus). Viimeiset kolmekymmentä vuotta, aina flunssan iskiessä, hän ilmoitti ettei tästä enää nousta. Käytännössä hän kaatui hyvin elinvoimaisena kuolinvuoteelleen useasti ja nousi siltä vain yhden kerran vähemmän kuin sille kaatui. On hienoa tiedostaa lähenevä matkan pää ja elää se todeksi. Vesijumpalla sitä ei paeta.

Kuitenkin, kolme viikkoa sitten, työkaveri löysi kävelysauvat meiltä töistä. Sitä minä en tiedä, miksi hän ne juuri minulle kiikutti, mutta aloitin sauvakävelyn. Se on upea laji. Ryhti paranee ja kädet heiluvat kuin marssiessa. Korostan, ettei sauvakävelyllä ole mitään tekemistä keski-iän kanssa, olisin aloittanut parikymppisenä jos olisin ymmärtänyt. Se on lisäksi hyvin miehinen laji, verrattavissa esimerkiksi pesäpalloon ja lukkopainiin.

Kaikesta huolimatta, putsailin piippujani tässä taannoin. Ovat sitten valmiina koska minä en taistele. Saatan kyllä sauvakävellä hieman, omaksi ilokseni. Ja onhan ne muutkin nauraneet.

X