Aaltojen rytmissä Barbadoksella

Jaa kaverilleTilaa Seura
Karibian puolella meri on lämmin, syvän turkoosi ja kutsuva.

Vaahtopäinen aalto kohahtaa yhä uudelleen valkoiseen rantahiekkaan. Yhteys mereen on niin vetovoimainen, että koko elämä tuntuu kulkevan aaltojen rytmissä.
Barbados on 280 000 asukkaan saari Karibianmerellä. Atlantin puolella meri ärjyy ja saa surffarit kiitämään vetten päällä. Meren suola sinkoutuu tuulessa kävelijöiden iholle, ja punaiset liput liehuvat varoituksena uimaan mieliville. Karibian puolella meri on lämmin, syvän turkoosi ja kutsuva, mutta kiusoittelee ulapalle pyrkivää uimaria paiskaamalla hänet lempeästi takaisin kohti rantaa.
Barbadoksen kaikki rannat ovat avoimia, vaikka sijaitsisivatkin hotellin edustalla. Niinpä niillä kohtaavat turistit ja paikalliset, jalkapalloa potkivat teinit. Kukaan ei kiertele myymässä mitään.
Meren voi aistia ihollaan menemättä edes uimaan, sillä sen virtaukset tekevät ilmastosta miellyttävän. Merituulen henkäilyssä saattaa kyllä unohtaa polttavan auringon.
Lainelautailijat ottavat aaltoja eri tyyleillä. Rannoilla ja kaduilla voi ihailla rentoa surffarityyliä – yllättävän moni iäkäskin kulkee laudan kanssa.
Vaikka olisit osallistunut lukuisille meriretkille, Barbadoksella sellaista ei kannata jättää väliin. Saarella tehdään antaumuksellista työtä uhanalaisten merikilpikonnien pelastamiseksi.
Turistiryhmä laskeutuu alukselta aaltoihin. Suih! Halkaisijaltaan parinkymmenen sentin kokoinen kilpi vilahtaa sulavasti uimarin alta. Oikealla! Vasemmalla! Kilpiä siellä täällä. Näkyy pieniä ruttuisia liskonpäitä, vedessä hassusti roikkuvia jalkoja.
Tämä turistibisnes alkoi konnista, jotka kiersivät verkkojaan puhdistavia kalastajia. Merilevää luontaisesti syövät merikilpikonnat mieltyivät sintteihin ja seurasivat aluksia makupalan toivossa.
Nykyisin turistiveneiden henkilökunta järjestää vihreille kilpikonnille herkkuhetken laskeutumalla katamaraanilta aaltoihin heittelemään kalaa. Ne tulevat aina.
Vaikka tapahtuma on turisteille järjestetty, siinä on jotakin liikuttavaa. Tosin tällä kaikella on varjopuolensa. Kalaa ahmivat konnat ovat kasvaneet niin isoiksi, että niillä on vaikeuksia kannatella itseään.
Pahinta on se, että kaikkialla uhanalaiset kilpikonnat eivät ole rauhoitettuja kuten Barbadoksella. Ne uivat pitkiä matkoja, ja joissakin valtioissa veneiden viereen luottavaisina tulevat kilpikonnat surmataan.
Barbados maistuukin mereltä. Saisiko olla mahi mahia? Valkoista turskan kaltaista kalaa tarjotaan paistettuna ja friteerattuna. On katkarapuja, on hummeria. Paras tapa tutustua kaloihin on mennä Oistinsin kaupunkiin perjantaina.
Rannassa on koju kojun vieressä, tuoksuu grillattu kala, valkosipuli ja sitruuna. Rasva tirisee. Kymmenissä pienissä kojuissa on kotikeittiön tunnelma ja hiki virtaa grillien hehkussa.
Barbadoslaisille Oistinsin ”fish fry” on jokaviikkoinen tapaus. Porukkaa riittää ja meno käy iltaa myöden yhä villimmäksi. Alkaa tanssi ja kiinnostus kääntyy meren antimista aivan muihin asioihin.

Ihanat ihmiset

Kun kysyt barbadoslaiselta, mikä on saarivaltiossa parasta, hän osoittaa itseään. Ensimmäisenä iltana ei saa silmiään irti ihmisistä, jotka ovat silmiinpistävän pitkiä, hoikkia ja kaunispiirteisiä. Lettikampaukset mutkittelevat pitkin päätä, ja ihon väri vaihtelee maitokahvista hyvin tummaan. Useimmat barbadoslaiset ovat tässä Britannian entisessä siirtomaassa afrikkalaisten orjien jälkeläisiä.

Barbadoksella valkohiekkaisia rantoja riittää silmänkantamattomiin.

Barbadoksella valkohiekkaisia rantoja riittää silmänkantamattomiin.

Kylätiellä ja kaupungilla voi kulkea turvallisesti myös ilta-aikaan. Paikalliset huutelevat talojensa terasseilta tervehdyksiään. Nuoret pojat hakevat kontaktia turisteihin, mutta tunnelma on leppoisa.
Brittien 1628 perustama Bridgetown on Barbadoksen pääkaupunki ja kuuluu Unescon maailmanperintölistalle. Kysy tietä, saat neuvoja hymyillen. Jos haluat ostaa tuliaisia, palvelu on erinomaista. Barbadoslaiset ovat kiinnostuneita myös vieraistaan ja jäävät mielellään juttelemaan.
Ostospaikoista paras on Bridgetownin Broad Streetillä sijaitseva Cave Shepherd -tavaratalo, jonka valikoimat ovat maan parhaat. Tavaratalosta löytyy laaja valikoima paikallisia käsitöitä, joita on huomattavasti mukavampi tarkastella siellä kuin tukalassa käsityökeskuksessa, jossa kauppaa tehdään hieman liian innokkaasti.
Bridgetownin liikenne on äänekästä ja tien ylittäminen hieman hermostuttaa. Siksi mukava ostospaikka on Swahn-kävelykatu, jossa erikoisliikkeitä on vieri vieressä.
Barbadoksen valuutta on maan oma dollari, joka on puolet yhdysvaltain dollarista. Hintataso on odotusten vastaisesti melko kohtuullinen. Ravintolassa syöminen on melko kallista, joten kannattaa harkita all inclusive -hotellia tai puolihoitoa.
Liikkuminen Bridgetowniin maan muista osista on helppoa. Bussien lisäksi käytössä on tilatakseja, jotka saa pysäytettyä käden heilautuksella. Matka maksaa aina saman, kaksi barbadoksen dollaria. Minnekään ei ole tässä pienessä saarivaltiossa pitkä matka.
Barbadoksen kuuluisin henkilö ja suuri ihailun kohde on pop-tähti Rihanna, jonka Barbados on nimennyt kulttuurilähettilääkseen. Vielä muutama vuosi sitten Rihanna vietti runsaasti aikaa kotikonnuillaan ja hänet saattoi nähdä rannoilla ja vaikkapa Oistinsin kalamarkkinoilla.

Haltuun koko Karibia

Karibialla matkustaessa ei kannata tyytyä yhteen saareen. Puolen tunnin lentomatkan päässä on muitakin kuuluisia Länsi-Intian saaristoon kuuluvia pikkuvaltioita tai itsehallintoalueita.
Hyvä vastakohta laakeamuotoiselle Barbadokselle on vuoristoinen Saint Lucian valtio, jonka keskiosa on käytännössä viidakkoa, mutta jonka rannat ovat täynnä upeita hotelleja.
Lyhyen matkan päässä ovat myös esimerkiksi Antiqua, Trinidad ja Tobago, Grenada ja Saint Vincent sekä tarunhohtoinen ja hyvin ranskalainen Martinique.
Esimerkiksi Karibian lentoyhtiö Liat lentää Barbadokselta Saint Lucialle edestakaisin sadalla eurolla tai viime hetken tarjouksilla jopa halvemmalla. Lento kestää puoli tuntia.
Pienet saarivaltiot kilpailevat turistivirroista, ja suhde saarten välillä taitaa muistuttaa Suomen ja Ruotsin viha-rakkaussuhdetta. Martinique on niin ranskalainen ja ylihinnoiteltu sanotaan Barbadoksella. Barbados on litteä ja tylsä, mainitaan Saint Lucialla. Saint Vincentillä on rikollisuutta, muistutetaan Saint Lucialla.

 

Tämä juttu on julkaistu Seurassa nro 34/ 2012.

X