Sveitsin Alpit odottavat elämyksineen – Patikoi tai pyöräile upealla Grimselsolan-reitin muulipolulla!

Sveitsin kesä saapuu hitaasti kristallitieksi kutsutulle patikkapolulle Bernin Alppien Grimselsolassa. Keväisten lumi- ja kivivyöryjen raivaaminen kestää heinäkuulle asti. Patikointiretkemme aikana heinäkuun toisella viikolla vyöryistä on jäljellä enää rippeet.

Reitti alkaa Handeggista. Jätämme auton parkkiin juustolan luo ja lähdemme liikkeelle ohi auringossa lämmittelevien sikojen ja hotellin. Mustikanvarvut ja horsmat ovat tuttua maisemaa, ylempänä kasvusto muuttuu matalaksi, puskamaiseksi männiköksi. Ohitamme jättimäisen graniittikiven. Lunta ei tällä korkeudella nyt enää näy; jäätikkö siintää kaukana korkealla.

Sveitsissä on useita energiapaikkoja, joista monet ovat vuorilla. Järvien, putousten, kristalliluolien, kallioseinämie­n ja suurten puiden luo patikoidaan hakemaan henkisiä elämyksiä. Grimselin solatien ympäristössä on sekä alppijärviä että kristalleja. Energiapaikkana se on konkreettinen: kahdesta padotusta järvestä saadaan vesivoimaa. Ne tuottavat sähköä miljoonille asukkaille päivittäin.

Grimselsolan historiallisella kauppatiellä kannattaa varautua mäkiseen maastoon: reitillä nousua on yli 800 metriä ja laskuakin 750 metriä. © Liisa Helve-Sibaja

Historiallisen alppihotellin vieresssä paraatipaikalla on pieni kappeli. © Liisa Helve-Sibaja

Vanhakauppareitti välitti juustoa vuorten yli

Reittiä ympäröivä luonto on vehreää ja kasvit matalia, mutta värit ihmeellisen kirkkaita. Rauhan kanssa sen sijaan on vähän niin ja näin, sillä ensimmäisen maitomaisen vihertävänä siintävän järven, Räterichsbodenseen toisella puolen on vilkas liikenne.

Grimselsola on parin tuhannen metrin korkeudessa. 38 kilometrin päällystetty tie kiemurtelee vuoren yli Bernin kantonista Valais’n kantoniin ja on avoinna toukokuusta lokakuuhun, lumitilanteesta riippuen. Viikonloppuisin ja aurinkoisella säällä solatiellä kiitävät pyöräilijät, moottoripyörät, klassikko- ja antiikkiautot sekä Ferrarit ja Lamborghinit. Kaasutus kaikuu vuorten välissä, niin myös keltaisen postibussin melodinen tuuttaus, merkkiääni kapeassa kaarteessa.

Paikka on hämmentävä, sillä täällä todellakin kohtaavat jykevä luonto ja ihminen. Vuoristossa elämä on ankaraa, mutta aluetta on osattu aina myös hyödyntää. Patikkapolku vie läpi Alppien mineraalipitoisimman seudun.

Kristallitie on vanha kauppareitti, jota käytettiin keskiajalta lähtien, kenties jo roomalaisten aikaan. Vuoristopoluilla askelsi tuolloin taakkoineen muuleja, aaseja ja hevosia. Jopa parisensataa juhtaa rahtasi viikoittain solan yli riisiä, viiniä, mausteita ja juustoa. Italiaan vietiin Sbrinz-juustoa, yhtä Euroopan vanhimmista juustolajeista.

Grimselsolan reitti on monipuolinen

Reitillä on historiallisina jäänteinä yli metrin levyisiä kivettyjä ja helppokulkuisia osuuksia. Nousemme jatkuvasti ylemmäs, ja ympäristö muuttuu vähitellen louhikkoisemmaksi. Ylitämme kaksi vanhaa kivisiltaa ja saavumme uhkean seinämän viereen. Jäätikkö on hionut kallion pyöreähköksi.

Tämä Hälenplatteniksi kutsuttu kohta oli aikoinaan reitin raskain osuus. Jotta sekä ihmisten että eläinten olisi ollut helpompi kulkea, kaiverrettiin siihen 16 vaakasuoraa askelmaa. Havainto kohdasta on vuodelta 1838, jolloin jäätikkötutkija Louis Agassiz raapusti kiveen puumerkkinsä.

Polku kulkee hetken seinämän ja alhaalla kanjonissa virtaavan Aarejoen välissä. Ylempänä Räterichsbodenseen vierustalla pinkit ja lilahtavat alppikukat sekä kirkkaanvihreät saniaiset loistavat järven sameutta vasten. Jyrkänteeltä kuuluu puhetta, mutta silmä tavoittaa vain pienenpieniä liikkuvia kohteita, joita hädin tuskin tunnistaa ihmisiksi. Massiivinen kallio vetää kiipeilijöitä tavoittelemaan lakea.

Siinä, missä pyöreä kallio kohtaa järven, näyttää patikan jatkuminen mahdottomalta. Lähempänä alkaa erottua kiveen kaiverrettu vaakasuora polku. Se on kapea, ja ymmärrän myös, miksi tänne ei voi tulla lumisena aikana. Jäisellä kivellä edes vaellussauvoista ei olisi apua.

Kivetyllä patikkapolulla kulki aiemmin muuleja ja hevosia taakkoineen. © Liisa Helve-Sibaja

Liukkaaseen ja pyöreään kallioon on kaiverrettu 16 askelmaa. © Liisa Helve-Sibaja

Kristallia taskussa

Tie vie kohti Grimselin kristalleja, mutta ne ovat syvällä maan sisällä. Mineraalipitoisilla alueilla polkujen vieressä tai hissiasemien lähellä on toisinaan laatikossa myynnissä muutaman frangin hintaisia kristalleja. Maksu laitetaan lippaaseen.

Sveitsi on mineraaleja etsivän paratiisi. Vuorikristalleja voi myös itse louhia maastosta. Tietyissä kantoneissa siihen tarvitaan maksullinen patentti. Kristallien etsimistä tarkoittava saksan verbi ”strahlen” tulee adjektiivista ”strahlend”, valoa heijastava. Termiä on käytetty 1500-luvulta lähtien,­ mutta jo muinaiset roomalaiset haalivat kristalleja – he uskoivat niiden antavan viisautta ja rohkeutta.

Vuorikristallit ovat puikkomaista kvartsia ja löytyvät yleensä toisiinsa liittyneinä kimppuina. Niiden voimaan vannovat löytävät kristalleista avun lähes joka vaivaan, tunteisiin ja tasapainoon. Iloa kristalli ainakin tuo.

Järven toisessa päässä maastopyöräilijät kyselevät polun kunnosta. Heitä eivät irtokivet haittaa, kunhan polku on jotenkuten auki.

Kristalliluola löytyi

Loppupäässä odottaa nousu Grimsel Hospizille ja sen vieressä olevan tekojärven luo. Seutu näyttää vähän keskeneräiseltä, sillä patoa kunnostetaan. Patikkareitti kulkisi oikeas­taan sitä myöten, mutta nyt joudumme kävelemään työmaan poikki, siksakkaamaan rinnettä ylös.

Grimsel Hospizia edeltävä majatalo Grimselspittel tarjosi suojaa ja ruokaa jo 1300-luvulla. Se toimi myös sairaalana ja varastona. Toisella puolen järveä kumottaa Unteraarin jäätikkö. Kirkkaalla säällä täältä näkyy yli 4 000 metriin ulottuvia huippuja.

Hospizin lähituntumassa toimii Oberhaslin vesivoimalaitos. Sitä rakennettaessa 1970-luvulla löytyi 1,5 kilometrin syvyydestä Gersteneggin kristalliluola. Onkaloon pääsee käymään osana ohjattua parituntista voimalavierailua.

Esimakua luolan kristallien koosta saa Hospizin ravintolaa koristavasta 875 kilon kristallikimpusta. Me juomme kahvit aprikoosipiiraan kera ja lähdemme alaspäin paluumatkalle. Eväsrasiat ovat tyhjentyneet, ja täytämme ne mustikoilla. Saavumme Handeggiin alppijuustolan luo sen jo suljettua. Joku liikkuu sisällä.

Nainen kurkistaa ovesta ja huikkaa: ”Saisiko olla juustoa?”

Juustolasta voi ostaa mukaan evästä ja tuliaisia. © Liisa Helve-Sibaja

Lue myös: Sveitsin Isenthal tarjoaa patikoijalle elämyksiä – Vaella vuoristolaakson upeissa maisemissa vuohien kanssa

Vuohet hyväksyvät patikoitsijat nopeasti osaksi laumaansa. © Liisa Helve-Sibaja