Annamari toteutti haaveensa ja muutti upeaan Provenceen: ”Elän unelmaani juuri siellä, missä viihdyn parhaiten”

Ensimmäinen oikea kosketukseni Provenceen oli kivulias ja vahva. Olin 17-vuotias ja interraililla kahden ystävättäreni kanssa Italian rajan tuntumassa Mentonissa. Heinäkuun kuumin aurinko poltti kropastani kaiken muun paitsi nenänpään.

Välimeren lämpimän suolainen vesi virkisti ihanasti. Auringonotto jatkui koko päivän. Muistan avanneeni uneliaana silmäni ja nähneeni skorpionin muutaman kymmenen sentin päässä kasvoistani kivien keskellä. Ehkä se yritti varoittaa.

Annamari Lammassaari kertoo, että hän on luvannut itselleen, että jää asumaan palmuvyöhykkeelle. ”Rakastan palmujen kahinaa kesän lämpimässä tuulessa.” © Minna Dufton

Seuraava yö kului nimittäin kukkulan päällä olevalla leirintäalueella ihon kirvellessä kauttaaltaan. Jouduin myös pelkäämään raivoavaa ukkosta ja salamoiden räiskettä.

Aamulla herätessäni lintujen viattomaan siritykseen luulin päässeeni paratiisiin.

Historiallinen Provence, nykyisin Provence-Alpit-Riviera-niminen provensaali on laaja alue, joka koostuu kuudesta eri departtementista. Yksi niistä on itäisen laidan Var, joka oli minulle tärkeä jo nuoresta.

Olin uneksinut Varin valtavan Camarguen suoalueen valkoisista, puolivilleistä hevosista jo teini-iässä.

Vieläkin vanhempieni kesäasunnon piharakennuksessa sijaitseva huoneeni on vuorattu Camarguen hevosten ja flamingojen unenomaisilla kuvilla.

Unelma odotti uravuosien ajan

Provence sai jäädä unelmaksi uravuosien aikana. Mutta loppuvuodesta 2018 ollessani 59-vuotias kaikki oli valmiiksi ajateltu.

Raaka kylmä viima vihmoi kipeästi kasvoja, kun availin autoni takaluukkua sulloakseni valtavat matkalaukut sisään. Menolippu Nizzaan oli ostettu, asunnon avain luovutettu, ja mikä tärkeintä lapsi halattu ja heipat kerrottu ystäville.

Muistan nukkuneeni Rivieralla olevan Juan Les Pins -kaupungin kodissani kaksi päivää lähes yhteen putkeen migreenissä. Olin väsynyt, ja valo oli ihan liian kirkas joulukuun pimeydestä tupsahtaneelle.

Minulla ei ollut hajuakaan kaupoista tai lähikatujen palveluista. Tiesin vain, että Välimeren rantaan oli 100 metriä. Se oli ollut lähes ainoa kriteerini tätä paikkaa valitessani.

Asuin ensimmäisessä asunnossani Juan Les Pinsissä vain puoli vuotta, sillä halusin siirtyä ja etsiä aluetta, johon voisin laskea lierihattuni pidemmäksi aikaa.

Taiteilijoiden paratiisi

Minulta kysytään usein, mistä kiinnostus Provencea kohtaan alkoi. Kiitos kuuluu äidilleni, joka kantoi kirjastosta kaikki 1800- ja 1900-vuosisadan vaihteen ranskalaisista taiteilijoista kertovat kirjat ja ruokki onnistuneesti kiinnostustani Ranskaan, sen kulttuuriin ja kieleen.

Päädyinkin lukiossa opiskelemaan ranskaa ja saksaa ja myöhemmin näistä kielistä muodostui kääntäjänopinnoissani Turussa pääaineeni.

Taiteilijat, kirjailijat, aristokraatit ja porvaristo keksivät Provencen aikoinaan kuuluisan valon ja ilmaston hyvää tekevän vaikutuksen takia.

Nykyään erityisesti Rivieran rannikko kauniine kukkuloineen sekä läheiset keskiaikaiset pikkukaupungit romanttisine kujineen houkuttelevat alueelle miljoonia turisteja vuosittain. Sisämaan violetit laventelipellot, viinitarhat ja provencelaiset villat toistuvat romantisoiduissa matkailukuvissa.

Grassen kuuluisa hajuvesikaupunki sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Nizzasta ihanilla kukkuloilla. © Jose Santiago

Elämä uusissa nahkoissa

Olen näiden yli neljän vuoden aikana luonut nahkani täysin uusiksi. Minulla on rakastamani uusi työ toimittajana, muutostaitovalmentajana ja valoisten retriittien pitäjänä. Lisäksi adoptoin melkein heti paikallisesta eläinsuojeluyhdistyksestä kaverikseni koiran.

Yllätyksekseni löysin myös ranskalaisen elämänkumppanin ja liudan kivoja suomalaisia ja muita ystäviä, joita Provencen lumo on houkuttanut alueelle vähintäänkin talvehtimaan. Rivieran alue Mentonista Saint Tropeziin on monen tuhannen suomalaisen suosiossa.

Rehellisesti pitää sanoa, että on iso elämänmuutos ollut välillä epämukavaakin. Ajattelen kuitenkin, että juuri sellaisien hetkien keskellä kasvaa ihmisenä. Elämättä jättäminen ei ole ollut koskaan vaihtoehto, ja mottoni onkin: “Lisää elämää vuosiin”.

Uteliaisuus on kannattanut ja alueelta on löytynyt paikkoja, joihin palaan aina uudelleen. Vuosienkaan myötä Provence ei ole menettänyt hehkuaan mielessäni.

Kappelilta Alpeille

Puuskutan kuuluvasti kiivetessäni metsän hämyssä vanhoja kivisiä portaita ylös Sainte-Baumen vuoristossa. Vuoristo sijaitsee Varin ja Bouches-du-Rhônen departtementtien välissä.

Sieltä löytyy yksi lempipaikoistani, aikaisemmin Maria Magdaleenaksi kutsutun Magdalan Marian muistoksi perustettu, vieläkin toimiva kappeli. Paikasta avautuu upea näkymä yli laaksojen ja kukkuloiden aina lumihuippuisille Alpeille asti.

Yli 2 000 vuotta sitten Marian kerrotaan rantautuneen veljensä Lasaruksen ja kahden muun Marian sekä tummaihoisen palvelijan, Saaran kanssa Provencen rannoille. Uskomuksen mukaan he työskentelivät alueella evankelistoina. Magdalan Marian kerrotaan eläneen syrjäisessä luolassa Saint Baumen metsässä jopa yli 30 vuotta.

Syvällä Saint Baumen iki­metsässä jyrkän vuoren seinämällä on Magdalan Marian kunniaksi pyhitetty kappeli. © iStock

Myöhemmin Lasaruksesta tuli alueen hallintopääkaupungin Marseillen pyhimys, ja Saintes-Marie-de-la-Mer-nimisessä rantakaupungissa vietetään vuosittain monipäiväistä juhlaa Mustan Saaran kunniaksi.

Magdalan Marian luolan lähellä olevan metsän luonto on säästynyt muutoksilta, koska sitä on pidetty pyhänä. Metsästä ja kappelista on tullut suosittu pyhiinvaellus- ja perheiden luontoretkien kohde, sillä näitä ikimetsiä on tallella kovin vähän.

Jylhä punainen vuoristo

Esterelin kaunis, punainen vuoristo on toinen ehdoton lempikohteeni. Se on syntynyt yhtä aikaa Ranskalle kuuluvan Korsikan saaren kanssa tuliperäisen maaperän järjestellessä maisemaa dramaattisesti uusiksi kauan sitten.

Esterelin mereen putoavat jyrkänteet ovat jylhän kauniita, ja meren ja vuorten välissä kiemurteleva tie on kuin postikortista.

Harva tietää, että Esterellin alueen länsipuolella, Saint Raphaelin kaupungin läheisyydessä sijaitsee Tintti-sarjakuvakirjoista tutun Mustan Saaren esikuva. Provencen alueella on paljon kirjailijoiden inspiraationa toimineita kohteita.

Muutaman kilometrin päässä kodistani on ihana kukkula, jonka laelta avautuu maisema aina Italiaan asti. Kukkula sijaitsee Antibesin niemellä ja erottaa Antibesin ja Juan Les Pinsin toisistaan.

Ranskaksi Cap d´Antibes -niemi on liikunnasta pitävien paikallisten suosima kohde, sillä sen ympäri kiertää rankka ja rosoinen kävelypolku. Niemen molemmin puolin olevat hiekkarannat ovat kuvankauniita ja vesi kirkkaan turkoosia. Garoupen rantakahvilat ja korkea Garoupen kukkula ovat tutustumisen arvoisia paikkoja Antibesin vierailun yhteydessä.

Antibesin niemellä oleva Garouben kukkula on Annamarin lempipaikkoja. Kukkulalta avautuu upea näkymä myös Italiaan. © Annamari Lammassaari

Ikiaikainen polku kulkee Garoupesta alas Antibesin kaupunkiin. © Annamari Lammassaari

Antibesin satama on Euroopan vanhimpia. Tätä luonnonsatamaa vartio Fort Carrée -linnoitus. Nykyisin toinen toistaan kalliimmat huvi­­veneet reunustavat laitureita. © iStock

Hymyilevien ihmisten katu

Oma kotikatuni on syötävän kiva. Kävellessäni aamuisella koiralenkillä napsaisen usein tuoreen rosmariinin oksan lounasta maustamaan. Rosmariini- ja laakerinlehtipensaikot toimivat hyvinä näkösuojina vanhojen villojen pihoille.

Kaikki vastaantulijat, tutut ja tuntemattomat, vanhat ja nuoret hymyilevät ja toivottavat hyvää päivää. Noin 400 metrin pituisella mutkittelevalla kadullani asuvat sulassa sovussa niin miljonäärit, keskiluokkaiset kakkoskodin valtiaat, kuin monilapsiset maahanmuuttajaperheetkin.

Kotikatuni on kirjava ja rauhallinen, paitsi kuumina kesäkuukausina, jolloin Välimeren rantaan ruskettumaan ja uimaan pakkautuvat kymmenet tuhannet turistit sotkevat sekä rannat että kadut.

Juuri nyt yli 60-vuotiaana elän unelmaani juuri siellä, missä viihdyn parhaiten. Ajattelen, että elämän paras aika on aina. Kannattaa siis vaalia sitä parasta aikaa ja muistaa, että milloin vain voi muuttaa elämänsä, jos sitä haluaa parantaa.

Minullakin itää jo uusi suunnitelma, sillä tunnen jo vahvana kutsun syvemmälle Provencen maaseudulle. Ehkä hylätty, vanha oliivitarha ränsistyneine kivirakennuksineen odottaa jo jossain juuri minua.

Lue myös: Vietä hemmotteluloma Pariisissa: nauti kylpylöistä, parfyymeista ja kansainvälisistä keittiöistä

Esterel-vuoriston salaiset rannat odottavat löytäjiään. Kesäisin korallien värikkäitä kaloja voi tutkia snorklaten ja sukeltaen. © iStock

Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 5/2023.