Bitte Westerlund puhuu lähiruoan puolesta Länsi-Uudenmaalla: ”Bromarv ja Tenhola voisivat olla Suomen hitaan matkailun keitaita”

Nappaa lähiruokavinkit! Bitte Westerlundista tuli foodie Italiassa ja sen jälkeen Länsi-Uudenmaan lähiruokalähettiläs. Hän ennustaa, että Bromarv ja Tenhola ovat tulevaisuudessa hitaan matkailijan suosikkikohteita.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Toimittaja, kirjailija Bitte Westerlund kasvoi Karjaalla ja palasi puolisonsa Jörn Donnerin kanssa asumaan Bromarviin. Hänestä on tullut alueen lähiruokalähettiläs. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia

Nappaa lähiruokavinkit! Bitte Westerlundista tuli foodie Italiassa ja sen jälkeen Länsi-Uudenmaan lähiruokalähettiläs. Hän ennustaa, että Bromarv ja Tenhola ovat tulevaisuudessa hitaan matkailijan suosikkikohteita.
Teksti: Anna-Liisa Hämäläinen

Länsiuusmaalainen Bitte Westerlund kasvoi maatalossa Karjaalla, Meltolan kylässä, ruotsinkielisessä ympäristössä. Hänen kotonaan oli lypsykarjaa ja kanoja.

”Hyvä ruoka on kuulunut elämääni lapsesta asti, sillä äitini, maatalon emäntä, oli käynyt kotitalouskoulun. Hän hallitsi kaiken kotiruoan omatekoisesta mämmistä alkaen. Itse en kotoa oppinut juurikaan laittamaan perusruokaa, vaan panostin leivontaan ja siinä kulttuurissa erikoisempiin, kansainvälisiin ruokiin, kuten katkarapuihin”, Bitte Westerlund kertoo.

Nuorena hän halusi pois kotiseudultaan, Bitte Westerlund lähtikin vuonna 1985 Italiaan, tunnetun taiteilijan Mimmo Rotellan assistentiksi.

Kauniissa Bromarvin satamassa on syksyllä tori lauantaisin.

Kauniissa Bromarvin satamassa on syksyllä tori lauantaisin. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia

Bitte Westerlund on lähiruokalähettiläs Länsi-Uusimaalla

”Italiassa minusta tuli foodie, sillä työnantajani oli gourmet-ihminen ja halusi opettaa minulle kaikki italialaisen keittiön salat. Siellä ollessani oli juuri perustettu pikaruokaa vastustava slow food -liike. Kiinnostuin siitä.

Kun edesmenneen mieheni Jörn Donnerin houkuttamana palasin Italiasta takaisin Suomeen, halusin jatkaa työtäni lähiruoan parissa.

Olen Reko-aktivisti, ja olen ylpeä siitä, että Tammisaaren Reko-lähiruokaringissä on jo 3000 jäsentä. Olen myös tehnyt vapaaehtoistyötä slow food -liikkeen hyväksi. Olen muassa ollut järjestämässä Fiskarsin Slow Food -festivaaleja ja kirjoittanut länsiuusimaalaisesta lähiruoasta kirjan Makumatka Länsi-Uudellamaalla.”

Anne Ingman pukeutuu Helene Schjerfbeckiksi ja opastaa taiteilijan nimikko­kierroksia Tammisaaressa.

Anne Ingman pukeutuu Helene Schjerfbeckiksi ja opastaa taiteilijan nimikko­kierroksia Tammisaaressa. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia

Erityisen suotuisa mikroilmasto

”Ostan itse maatilakaupoista mielelläni esimerkiksi pastaa, tomaatteja ja yrttejä. Tallbacka Trädgårdin tomaatit ovat erikoisen hyviä. Tammisaaren torilta hankin Lasse Fursstedtiltä maailman parhaat kananmunat.

Lisäksi Tammisaaressa kannattaa maistaa maustekalaa. Sitä myydään torilla ja mausteseosta torin laidalla sijaitsevassa apteekissa.

Tammisaaren alueella on maanviljelystä ajatellen erityisen suotuisa mikroilmasto. Täällä on niin lämmintä, että täällä voi kasvattaa lajeja, jotka eivät menesty muualla Suomessa. Täällä viljellään muun muassa inkivääriä, papaijaa, sitruunaa ja jopa wasabia, eli japaninpiparjuurta. Itse olen karhunlaukkahullu ja yritän kasvattaa sitä.”

Tammisaaren torilla Lasse Forsstedtiltä saa maailman parhaat kananmunat.

Tammisaaren torilla Lasse Forsstedtiltä saa maailman parhaat kananmunat. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia

”Jörn oli hyvän ruoan ystävä”

”Ruoka on aina ollut merkittävässä osassa myös omassa perheessäni. Jörn oli hyvän ruoan ystävä, ja hän osti aina kalan ja vihannekset kauppahallista.

Oma bravuurini on haukimureke. Vastikään naapuri toi neljän kilon hauen. Tein siitä murekkeen ranskalaisen viinikastikkeen kera, kun ystävä tuli lounaalle.”

Alva, Vilja ja Liam nauttivat jäätelöstä Bromarvin kyläkaupalla.

Alva, Vilja ja Liam nauttivat jäätelöstä Bromarvin kyläkaupalla. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia

Hitaan matkailun keitaita

”Länsi-Uudeltamaalta tunnetaan parhaiten Hanko ja Raaseporiin nykyään kuuluva Tammisaari.

Ajattelen, että niin ikään Raaseporiin kuuluvat Bromarv ja Tenhola voisivat olla Suomen hitaan matkailun keitaita. Olemme kuitenkin vain reilun tunnin päässä pääkaupunkiseudulta, ja uusia vapaa-ajan asukkaita alueelle on tullut paljon. Pientä hankaluutta voi tuottaa kielimuuri, sillä alue on edelleen vahvasti ruotsinkielistä.

Tenholan ja Bromarvin luonto on kaunis. Kapeat ja mutkaiset pikkutiet ovat moottoripyöräilijöiden suosiossa, ja veneelläkin alueelle pääsee. Bromarvin satama on viehättävä, ja torilla on kesäaikaan lauantaisin enemmän ihmisiä kuin Tammisaaren torilla.

Kapeat ja mutkaiset tiet ovat moottori­pyöräilijöiden suosiossa.

Kapeat ja mutkaiset tiet ovat moottori­pyöräilijöiden suosiossa. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia

Tenhola on vaurasta seutua, ja siellä on useampiakin kartanoita. Kirkonkylässä Frimans Diversehandel voi ylpeillä myös Etelä-Suomen parhaalla juustotiskillä.

Pelle Friman tekee itse juustoja Tenholan vanhassa meijerissä ja järjestää myös juustotastingeja. Hänen juustojaan käytetään myös Tammisaaren Ylp!-gourmetpizzeriassa, jonne asiakkaat jonottavat.”

Strandbistro-ravintolan huippuannos on Suomenlahden villilohi bearnaise­kastikkeen kera.

Strandbistro-ravintolan huippuannos on Suomenlahden villilohi bearnaise­kastikkeen kera. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia

130 vuotta kesän viettoa

”Bromarvilla taas on loistokas menneisyys. Siellä on ollut paljon kesävieraita. Siellä on toiminut peräti kolme suurta täysihoitolaakin. Tuttavani kertoi myös löytäneensä peräti 120 Bromarv-aiheista postikorttia.

”Bromarv on minulle rakas myös siksi, että siellä sijaitsee kotimme, Bortomsjö. Edesmennyt puolisoni Jörn Donner vietti lapsuutensa kaikki kesät Bromarvissa.”

Bromarv on minulle rakas myös siksi, että siellä sijaitsee kotimme, Bortomsjö.

Edesmennyt puolisoni vietti lapsuutensa kaikki kesät Framnäsissä Bromarvissa. Suku on viettänyt siellä kesiä 130 vuotta, ja nykyään paikka kuuluu hänen veljensä kuolinpesälle. Olemme viettäneet siellä isoja sukujuhlia.

Kun Jörn halusi ostaa talon maalta, hän ehdotti ensin Hyvinkäätä, koska hänen sukuaan asui sielläkin. Minä vastustin sitä, koska halusin pysytellä ruotsinkielisellä seudulla. Sitten löytyi Bortomsjö, joka oli alun perin kuulunut Jörnin kummitädille.

Hankimme talon 1993, ja asuimme siellä kymmenen vuotta. Tällä hetkellä se on perheeni vapaa-ajan koti.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 9/20.

Lue myös: Itä-Uusimaa kutsuu nostalgiselle kartanoretkelle – Kolme maatilamatkailijan aarreaittaa!

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X