Etelä-Gotlannissa värit kukittavat maisemaa kuin taidokas ryijy – Lintusaarilta löytyy myös yksi maailman vanhimmista luonnonsuojelualueista

Jaa artikkeliLähetä vinkki
© Tina Axelsson
© Tina Axelsson
Etelä-Gotlannin kiertää päivässä, mutta koettavaa riittäisi paljon pitemmäksikin aikaa. Myös risteilyturisti ehtii nauttia saaren ainutlaatuisista maisemista, jos vuokraa auton tai on kova polkemaan pyörää.

Etelä-Gotlannissa tuoksu on sellainen, jota aikaisemmin en ole koke­nut. Samaan aikaan metsäinen, mutta silti suolainen ja kukkainen. Sade ei ilahduttanut 45 kilometrin automatkalla Visbystä kohti saaren eteläpäätä, mutta nyt kun se on tauonnut ja ranta Djupvikin kalastajakylän lähettyvillä tuoksuu ihmeelliselle, ei voi kuin kiittää pienestä kesäsuihkusta.

Maisema on myös omanlaisensa. Karun kivikkoinen vesi­raja muuttuu hiekka­töyräällä kukkien ja erilaisten ­heinien kedoksi.

Värejä ja väri­sävyjä on kuin taidokkaassa ­ryijyssä. Ne korostuvat monen­sinisenä heijastelevaa merta vasten. Kaukana ulapalla, kuin kauniissa maalauksessa, kohoavat alasimen näköiset lintusaaret Stora ja Lilla Karlsö.

Me emme ehdi saarille, koska olemme vain päivän kierto­matkalla Etelä-­Gotlannissa, mutta pitemmällä ­visiitillä saaret kannattaa ottaa ­mukaan ohjelmaan.

Stora ­Karslö on yksi maailman ­vanhimmista luonnonsuojelualueista. Se ­perustettiin jo 1880-luvulla suojelemaan saaren erityislaatuista linnustoa sekä kasveja kuten orkideoja.

Saarille pääsee toukokuun alusta elokuun loppuun lautalla Klintehamnista. Matka kannattaa varata ajoissa, sillä kävijämääriä rajoitetaan, ettei lintuja häiritä liikaa.

Neidonkielet värjäävät Gotlannin rannat sinisenkirjaviksi heinäkuussa. Erilaiset ruohot ja heinät sekä keltaiset ja punaiset kukat sinisen seassa ovat yhdessä kuin taideteos. Varsinkin pyöräretkellä maisemaan pääsee sukeltamaan kaikin aistein. © iStock

Neidonkielet värjäävät Gotlannin rannat sinisenkirjaviksi heinäkuussa. Erilaiset ruohot ja heinät sekä keltaiset ja punaiset kukat sinisen seassa ovat yhdessä kuin taideteos. Varsinkin pyöräretkellä maisemaan pääsee sukeltamaan kaikin aistein. © iStock

Historiallisilla maillla

Vähän ennen kaunista ranta­maisemaa pysähdyimme Gannarven laivalatomuksen luona.

Sana oli minulle outo, mutta hyvän opastuksen ansiosta tiesin pian, että olemme muinaisen haudan äärellä. Laivan muotoinen kiviasetelma on varhaiselta pronssikaudelta, noin 1 100–500 eaa.

Gotlanti on tunnettu eri-ikäisistä muinaisjäännöksistään. Tiettävästi saaren ensimmäiset asukkaat tulivat paikalle jo kivikaudella, 7 000 ­vuotta sitten. Laivalatomuksiakin saarelta löytyy yhä 350.

Kaunista historiaa tarjoavat myös Gotlannin vanhat kirkot. Niitä on saarella yli 90. Esimerkiksi Fröjelin keskiaikainen kirkko on pysähtymisen arvoinen paikka. Sen satoja vuosia vanhat seinämaalaukset ovat vaikuttavia ja pihapiiristä löytyy historiallinen jatulitarha eli kivilabyrintti.

Gannarven laivalatomus on yksi 350 historiallisesta kivihaudasta, joita saarelta on löytynyt. © Niklas Emmoth

Gannarven laivalatomus on yksi 350 historiallisesta kivihaudasta, joita saarelta on löytynyt. © Niklas Emmoth

Trumpin siluetti

Djupvikin kalastajakylästä pitää ajaa vielä toiset noin 45 kilometriä, jos haluaa päästä aivan Gotlannin eteläkärkeen.

Pyörillä päivämatka sinne asti voi tulla turhan raskaaksi ja aika voi loppua kesken, mutta autolla koko kierroksen ehtii, vaikka olisi risteilymatkalla. Tallinkilla maissaoloaikaa Gotlannissa on reilut 10 tuntia ja Viking Linella noin 7 tuntia.

Matka etelään kuitenkin kannattaa. Rantamaisema yllättää jälleen kerran. Upea ryijyväritys ­vaihtuu matalaksi nahkealehtiseksi pensaikoksi, kuin olisimme Välimerellä.

Osa rannasta on aidattu, ­sillä se kuuluu Husryggin luonnonsuojelualueeseen. Jokamiehen­oikeudet ovat kuitenkin voimassa myös suojelluilla rannoilla, joten niille voi mennä kävelemään, kunhan kunnioittaa harvinaislaatuista luontoa ja sen eläimistöä.

Vähän ennen saaren eteläkärkeä maa nousee kalkkikivikallioiksi, joiden luota löytyy Hoburgsgubbenin kivipilari eli raukki.

”Sitä kutsutaan meillä myös Donald Trumpiksi”, opas Gunnar Bäck kertoo.

Ja ihan aiheesta. Kun raukkia katsoo oikeasta suunnasta, tuttu otsatöyhtö tuo mieleen USA:n entisen presi­dentin.

Kalkkikivimuodostelmien vieressä on ravintola, jota ei kannata ohittaa. Majstregårdenissa syömäni lammas on yksi elämäni parhaimpia. Erikoisen annoksessa tekee se, että makumaailma nousee ­omalle tasolleen varsinkin täydellisten vihannesten ansiosta.

Kurkkaus ravintolan menuun valottaa, mistä on kysymys. Samettisen perunamuusin ja juuri maasta nostettujen, paahdettujen juuresten päällä nimittäin makaa tryffeleillä silattuja linssejä.

Lammas ei myöskään ­voisi olla sen enempää ­lähiruokaa kuin se on. Liha ­tulee muutaman kilometrin päästä lammastilalta. ”Eivät ne sentään kävele tänne ­meille, vaikka voisivat”, tarjoilija heittää.

Ennen paluumatkaa kannattaa vielä käydä virkistäytymässä Lilla Rivetin luonnonsuojelualueella, aivan saaren eteläisimmässä pisteessä. Mereen työntyvä salmi on niin kapea, että uimaan pääsee sen kummaltakin puolelta.

Jos Gotlantiin tutustuu ajan kanssa ja viettää siellä öitä, ­aivan saaren eteläosasta ei löydy kovin monia majoituskohteita. Muualla saarella niitä on paljonkin, muun muassa maatilamajoitusta ja bed and ­breakfast -paikkoja. Suomalai­selle perusretkeilijälle se ei kuitenkaan ole ongelma, ­sillä Gotlannissa eletään maanläheisesti kuin Suomessa.

”Aina voi ottaa teltan mukaan, meillähän on allemansrätten – jokamiehenoikeudet”, ravintolan tarjoilija vinkkaa.

Etelä-Gotlannin ­rannikolla on myös useampi leirintäalue, johon voi ajaa esimerkiksi asuntoautolla tai -vaunulla. Välimatkat eivät myöskään ole niin pitkät, etteikö saarikierrokselta voisi palata yöksi Visbyn hotelleihin.

Majstregårdenin ravintola on aivan meren rannassa ja sen tyylikäs, mutta rento sisustus kruunaa mitä mainioimman lammasaterian. © Liina Putkonen

Majstregårdenin ravintola on aivan meren rannassa ja sen tyylikäs, mutta rento sisustus kruunaa mitä mainioimman lammasaterian. © Liina Putkonen

Hoburgsgubben-nimistä kivipilaria kutsutaan myös Donald Trumpiksi. Lomalla tosin mieluummin miettii ehkä ukkelia kuin entistä presidenttiä. © Liina Putkonen

Hoburgsgubben-nimistä kivipilaria kutsutaan myös Donald Trumpiksi. Lomalla tosin mieluummin miettii ehkä ukkelia kuin entistä presidenttiä. © Liina Putkonen

Unelmien yhteisö

Paluumatkalla laivalle aikaa on enää piipahdukseen Körsbärsgårdenissa. Kirjailija, valokuvaaja Marita Jonsson ja hänen miehensä arkkitehti Jon Jonsson ovat vähitellen rakentaneet ja laajentaneet vanhasta, 1940-luvun näytepuutarhasta upean taidekeskuksen.

Alueen rakennukset ovat valkoisia ja selkeälinjaisia ja kuin tehdyt kukkaketojen ja vanhojen omenapuiden keskelle. Körsbärsgården itsessään on vaikuttava ja rauhoittava taideteos, mutta rakennusten sisällä on myös vaihtuvia näyttelyitä.

Kun palaamme Visbyyn, meillä on hetki aikaa kierrellä sen tunnelmallisia kujia. Keskusta on jättimäinen kesäterassi. Jokaisessa korttelissa on useampi kahvila ja ravintola. Ihmiset nauravat, kilistävät maljoja ja syövät herkullisen tuoksuisia aterioita.

Me tyydymme tällä ­kertaa vain jäätelöön. Mikä tosin on turhan vaatimaton ­ilmaisu Glassmagasinetin tarjonnasta. Sen valikoimassa on lähes 350 erilaista jäätelömakua.

Valitsen After Eight -spallon ja limoncellosorbetin. Istun kaupan ulkopuolelle katsomaan eläväisen kaupungin menoa. Täydellinen päätös täydelliselle päivälle.

Lue myös: Jäämeren aallot kutsuivat – Nostalginen automatka vei takaisin lapsuuskesän elämysten ja retkikohteiden ääreen Pohjois-Norjaan

Visbyn kujien nähtävyys ovat myös upeat ruusut. © Tina Axelsson/imagebank.sweden.se

Visbyn kujien nähtävyys ovat myös upeat ruusut. © Tina Axelsson/imagebank.sweden.se

Visbyn keskustan Glassmagasinetin jäätelomyymälässä makuja on vain noin 30. Pääkaupassa, satamassa on tarjolla jopa 260 erilaista jäätelösorttia. © Liina Putkonen

Visbyn keskustan Glassmagasinetin jäätelomyymälässä makuja on vain noin 30. Pääkaupassa, satamassa on tarjolla jopa 260 erilaista jäätelösorttia. © Liina Putkonen

X