Etsitkö uutta lomakohdetta? Georgiaan matkailjat tuo moderni arkkitehtuuri, futurismi ja neuvostonostalgia - Nappaa vinkit!

Se on kuin avaruusalus. Kahdesta teräs- ja lasilieriöstä muodostuva tötterömäinen musiikkitalo Rike-puistossa Tbilisin keskustassa on yksi Georgian entisen presidentin Mikheil Saakašvilin rakennuttamista avant garde -luomuksista.

Georgiaa vuosina 2004–2013 yhä itsevaltaisemmin hallinnut Saakašvili oli mieltynyt moderniin arkkitehtuuriin ja hän tilaili kansainvälisiltä huippusuunnittelijoilta näyttäviä rakennelmia Tbilisiin.

Moni kaupunkilainen olisi toivonut, että presidentillä olisi ollut vähemmän rahaa vievä harrastus tai ainakin parempi tyylitaju.

Toinen futuristinen rakennelma on Mtkvari-joen ylittävä kävelysilta. Kansan suussa sitä kutsutaan ”Always Ultraksi”. Rike-puistosta vanhaan kaupunkiin johtavan sillan kaareva lasikatto muistuttaa terveyssidettä.

Tbilisin vanha kaupunki on säästynyt sekä kommunistisen ajan purkuvimmalta että Saakašvilin uudistuksilta. Jotkut rakennukset ovat yli 1 000 vuotta vanhoja, mutta valtaosa taloista on tehty sen jälkeen, kun persialaiset tuhosivat Tbilisin 1700-luvun lopussa.

Rauhansilta on yksi ex-presidentti Mikheil Saakašvilin Tbilisiin tilaamista uusista maltaita maksaneista rakennelmista. Presidentin tyylitaju ja rahan tuhlaus ovat herättäneet paljon arvostelua kansan keskuudessa. ISTOCKPHOTO

Vanhassa kaupungissa on paljon ravintoloita ja kahviloita, useita kirkkoja ja muun muassa mattoliikkeitä ja georgialaisia herkkuja myyviä kauppoja. Suuri osa taloista on restauroitu kauniisti, mutta vähänkään syrjemmällä rakennukset ovat vielä vinksallaan.

Turistikierroksen voi päättää yhteen perinteisistä rikkikylpylöistä, joista kadulle näkyvät vain kupolit. Jo kirjailijat Alexander Dumas ja Aleksandr Puškin ylistivät näitä maan alle rakennettuja kylpylaitoksia.

Mädän kananmunan haju lyö silmille jo ovelta. Yksityishuoneen saa kylpylästä vuokrattua pariksi tunniksi paikasta riippuen 10–20 eurolla. Siihen kuuluu oma kuuma rikkiallas, kylmäallas ja sauna. Koko kaupunki on saanut nimensä näistä kuumista lähteistä, tbili tarkoittaa georgian kielellä kuumaa.

Vanhan kaupungin laidalta lähtevän pääkadun Rustavelin varrella on mahtipontisia monumenttirakennuksia, ooppera, parlamentti ja useita museoita, jotka ovat valtaosin 1900-luvulla rakennettuja.

Neuvostoaikainen valtava kirjapainotalo Tbilisin keskustassa on muutettu trendihotelliksi. Pekka Numminen

Kallistuva kellotorni vanhassa kaupungissa ei ole oikeasti vanha. Pekka Numminen

Neuvostoaikaisia hylättyjä teollisuuskiinteistöjä on viime vuosina otettu uusiokäyttöön. Entisessä kommunistista propagandaa syytäneessä kirjapainossa on nykyisin kaupungin kaksi trendikkäintä hotellia, Rooms ja Stamba.

Niissä teollisen historian annetaan näkyä. Viiden tähden Stamba-hotellin seinät ovat raakaa betonia, jopa osa painokoneista on jätetty jäljelle. Jos haluaa nähdä tbilisiläistä hipsterityyliä, kannattaa käydä hotellien baareissa tai ravintoloissa.

Toinen trendi-Tbilisin maamerkki on Fabrik. Entisessä Neuvostoliiton ajalta olevassa tekstiilitehtaassa on nykyisin ravintoloita, gallerioita, yhteistyötiloja, vintage- ja design -kauppoja, polkupyörävuokraamoita ja muuta muodikasta.

Kirpputoreilla myydään neuvostoaikaista rihkamaa. Pekka Numminen

Khinkaleita ja alkuviinejä

Pastakoneen näköisestä vekottimesta rullautuu ohuita taikinalevyjä ravintola Pasanaurin kuumassa keittiössä. Kokki panee levynpalasten keskelle keon lihamuhennosta ja rypyttää nyytin taidokkaasti umpeen.

Tbilisin keskustassa oleva Pasanauri on kuuluisa hyvistä khinkaleistaan, jotka ovat Georgian vastine Venäjän pelmeneille tai Italian ravioleille.

Georgialaisille yhdessä syöminen on tärkeää. Annoksia tilataan monta jaettavaksi. Tyypillisiä alkupaloja ovat saksanpähkinä-yrttitahnalla täytetyt munakoisorullat ja esimerkiksi pinaatista ja pähkinöistä tehdyt pallerot. Granaattiomenan siemenet ovat vakiokoriste. Georgiassa panostetaan paljon myös annoksen ulkonäköön.

Georgialaisessa keittiössä käytetään paljon kasviksia, yrttejä ja saksanpähkinöitä. Ruoka on maukasta, mutta ei tulista. Pekka Numminen

Georgialainen leipä paistetaan osittain maan alla olevassa tiiliuunissa. Pekka Numminen

Hatsapuri on Georgian pitsa ilman tomaattia. Hatsapureja on monenlaisia, mutta kaikki ovat rasvaisia.

Ränsistyneen talon kellarista kuuluu kadulle pianonsoittoa. Muusikko on viinikaupan myyjä ja talon tuotteita pääsee maistelemaan kynttilän valossa elävän musiikin säestyksellä. Tbilisissä on viinikauppoja tiheästi. Georgiassa ja Armeniassa alettiin valmistaa viiniä noin 8 000 vuotta sitten.

”Neuvostoliiton aikana taidot ruostuivat ja tuotantomäärä oli laatua tärkeämpää. Nyt Georgiassa viinikulttuuri on elpynyt”, kertoo Tbilisin muodikkaassa Veran kaupunginosassa viinikauppaa pitävä Irakli Pataraia.

Perinteinen georgialainen viini valmistetaan ikiaikaisin menetelmin saviastioissa. Viiniä ei suodateta eikä lisäaineita käytetä. Tällaiset alkuviinit ovat maailmalla kasvattaneet nopeasti suosiotaan ja Alkonkin valikoimissa niitä on jo useita.

Eläkeläisseurueella on piknik-eväänä limonadipulloissa kotipolttoista chachaa. Pekka Numminen

Stalinia ja neuvostonostalgiaa

Josif Stalin tapaa maailman johtajia. Stalin pitää hymyilevää pikkutyttöä sylissään. Isä aurinkoiselle omistettu museo diktaattorin syntymäkaupungissa Gorissa on yksi Georgian suosituimpia nähtävyyksiä. Gori on noin tunnin matkan päässä Tbilisistä.

Vuonna 1957 avattu museo on kuin aikamatka Neuvostoliittoon. Leveä portaikko johdattaa toisen kerroksen näyttelyyn, jossa Stalin esitellään suurena valtiomiehenä ja hyväntekijänä. Saleja valaisevat isot kristallikruunut ja nurkissa istuu iäkkäitä rouvia museovieraita vahtimassa.

Museon sisältöä on päätetty muutamankin kerran uudistaa, mutta toistaiseksi Isä aurinkoisen ylistyksestä ei ole luovuttu. Stalin oli hirmuhallitsija, mutta hän on kuitenkin kaikkien aikojen kuuluisin georgialainen.

Tbilisissä on paljon vapaana kulkevia koiria. Ne ovat onneksi säyseitä. Pekka Numminen

Kommunistisen ajan historiaan pääsee tutustumaan myös erinomaisessa neuvostomiehityksen museossa Tbilisissä.

Kansallisgalleriassa voi ihailla muun muassa Georgian tunnetuimman maalarin Niko Pirosmanin (1862–1918) naivistisia eläinteoksia.

Yleisö tuntee Pirosmanin luultavasti paremmin hänen onnettoman romanssinsa kuin taiteen vuoksi. Pirosmani rakastui tulisesti ranskalaiseen näyttelijään. Köyhä taiteilija osti viimeisillä rahoillaan näyttelijättären hotellin edustalla olevan aukion täyteen ruusuja.

Kukat eivät saaneet ranskatarta syttymään, mutta veivät Pirosmanin konkurssiin. Alla Pugatšova teki tempauksesta laulun Miljoona ruusua.