Lumoava Provence

Kun ilta tummuu Marseillessa, tuhansien purjeveneiden mastot keinuvat satamassa lilaa taivasta vasten. Liikenteen virta kiihtyy ja rantaravintolat täyttyvät.
Makea bouillabaissen tuoksu ja höyryävät simpukkavadit kutsuvat herkuttelemaan. Tilkka pastista lämmittää. Keittiömestarit tervehtivät asiakkaita lumoavilla pikkuannoksilla; tryffelileipiä, pateita, sorbetteja. Jälkiruoat ovat taideteoksia.
Myös Ranskan vanhimman suurkaupungin rantakadulla pasteeraava kansa on hävyttömän hyvännäköistä ja tyylikästä. Pariisilaista nokkavuutta ei pikavisiitillä silti tule vastaan. Täällä siedetään erilaisuutta eikä joka aksentin tarvitse olla kohdallaan.
Pari korttelia tyyliterasseja sivummalla aukeaa toisennäköinen Marseille, boheemi, paikoin rähjäinenkin. Puheensorina, vaatteet, kauppojen kyltit kertovat kielten ja kulttuurien kirjosta.
Ranskan suurin satamakaupunki on portti itään ja Afrikkaan. Siirtolaisia virtaa tänne laillisesti ja laittomasti. Kirjailija Alexandre Dumas on kutsunut Marseillea koko maailman kohtauspaikaksi.
Vieux Port, Vanha satama, on Marseillen ydin. Aamulla Quai de las Belgesin kalatorilla nostellaan meren eläviä suoraan veneistä myyntipöydille. Tuuheaturkkinen laivakoira vahtii kalastajapaatin kannelta kaupantekoa. Hinta- ja itsetietoiset vanhemmat madamet myyvät tuoksuvia yrttinippuja vastapyydettyjen vonkaleiden mausteeksi.
Notre-Dame-de-la-Garden basilika on Marseillen maamerkki. Sen huipulta on huikeat näkymät kaupunkiin ja sinisenä läikkyvälle Välimerelle. Ylös jyrkkiä kujia pitkin pääsee kätevästi vaikkapa Vanhan sataman pysäkiltä hop on hop off -turistibussilla. Bussi tarjoaa upeat merimaisemat myös kaarrellessaan kalliorantojen reunalla.
Meri tyrskyää rantakallioita vasten. Tänään tuulee harmi kyllä liikaa, jotta pääsisi ihastelemaan yhtä rannikon vetonaulaa, Les Calanquesia, elokuvistakin tuttuja valkoisten kalkkikivijyrkänteiden reunustamia merenlahtia. Rotkot ovat yli puolen kilometrin syvyisiä.
Kaupungin edustalla D’Ifin saarella sijaitsee Ifin linna, joka tunnetaan Alexandre Dumas’n romaanista Monte-Criston kreivi. Saareen ja Les Calanquesiin järjestetään veneretkiä.
Vanhankaupungin La Panierin ihanissa pikkuputiikeissa menee sekaisin jo marseillesaippuoiden ja oliiviöljyjen tuoksuista. Marseillesta saa mitä tahansa, mutta täkäläiset pitävät myös ostosretkistä maakunnan pikkukaupunkeihin, joissa kaikki on lähellä.

Idyllinen Aix-en-Provence

Marseillesta sisämaahan aukeaa se tunnetumpi Provence, laventelipeltojen, oliivilehtojen, viiniviljelmien ja pikkukylien maalaismaisema.

Näkymä tyypillisestä provencelaisesta maaiaiskylästä.

Marseillesta alle 30 kilometrin päässä sijaitsee Provencen entinen pääkaupunki Aix-en-Provence on yhä vilkas ja kansainvälinen. Vuonna 1409 perustettu yliopisto tuo opiskelijoita ympäri maailman, lisäksi etenkin pariisilaisleidit matkustavat tänne lomailemaan ja nauttimaan shoppailusta ja kauneushoidoista.
Kaupungin valtimo on upea, plataanipuiden reunustama Cours Mirabeun bulevardi. Sen länsipäässä ryöppyää Fontaine de la Rotonde, hillitön suihkulähde 1800-luvulta. Nuo maamerkit kun pitää tähtäimessä, ei pääse eksymään, vaikka jalat vievät kuin noiduttuina putiikista toiseen.
Kapeilla keskiaikaisilla kujilla yhdestä ovesta leijailee parfyymintuoksu, toisesta suklaan ja vohvelin. Tuolla voi maistaa viiniä, täällä tarjotaan calissoneja, paikallisia mantelikarkkeja.
Yllättäen eteen levittäytyy unelmien ruokatori. Maalaisleipäröykkiöt, juustolohkareet, oliivivadit ja maustesäkit huumaavat pään. Kaikkialla kaupitellaan turisteille laventelia herttaisissa provencelaiskangaspusseissa.
Vanha herra soittaa kadunkulmassa haitarilla Kuolleiden lehtien säveliä, Les Feuilles mortes.
Kaupungista löytää loistavia ravintoloita. Palanpainikkeeksi tällä seudulla juodaan kesäkuumalla roséta, talvella enemmän punaviiniä.
Aix-en-Provencesta voi matkaa jatkaa läheiselle Sainte-Victoire-vuoren luonnonsuojelualueelle. Ylhäällä ilma on viileää ja raikasta ja maisema karun kaunis. Maassa kasvaa tiuhaan villejä rosmariinituppaita.
Muun muassa Aixin oma poika Paul Cézanne rakasti näitä seutuja ja maalasi niitä elämänsä loppuun asti. Muutenkin Provence on aina ollut taiteilijoiden suosiossa.

Historiallinen Arles

Provencen ihmeellinen valo on käsite. Vincent van Gogh maalasi Arlesissa asuessaan yli 300 öljyvärityötä. Kumma kyllä yksikään niistä ei jäänyt kaupunkiin. Muita kansallisaarteita ovatkin sitten museot ja kujat pullollaan.
Marseillesta 80 kilometrin päässä sijaitseva Arles on UNESCOn maailmanperintökohde. Esimerkiksi Les Arènesin muhkea amfiteatteri on yksi Provencen tärkeimmistä roomalaisajan muistomerkeistä. Arles oli alkujaan kreikkalainen siirtokunta, jonka roomalaiset paisuttivat ”pikku-Roomaksi”. Les Arènes oli sen suurin rakennus. Areenalla vuodatetaan valitettavasti vieläkin verta – härkätaisteluissa.
Ehdoton aarreaitta historiasta kiinnostuneille on antiikin historian museo Musèe de l’Arles et de la Provence antiques. Museossa voi vain huokaista ihastuksesta ja ihmetyksestä. Kaupungin lävistävän Rhône-joen pohjamudista ja tietyömaiden alta nousee vieläkin viiniruukkuja ja muita arvoesineitä vuosituhansien takaa.
Tämän päivän Arlesissa on 53 000 asukasta. Kodikkaan kaupungin sydän on Place du Forum kaupungintalon, Hôtel de Villen vieressä. Katukahviloissa on leppoisa tunnelma. Van Gogh ikuisti sen jo 1888.
Rhône virtaa Arlesista kohti Välimerta. Rannikon saavuttaessaan se laajenee reheväksi suistoksi. Camarguen suisto on Euroopan laajimpia kosteikkoja ja tärkeä luonnonsuojelualue. Osa meidänkin muuttolinnuistamme lepää täällä matkalla pohjoiseen. Flamingoja Camarguessa pesii jopa 10 000 paria. Äärettömän harvinaisen kaitanokkalokin tai punapäänarskun voi luontomatkailija bongata juuri täältä.

Tämä juttu on julkaistu Seurassa nro 12/2012.