Umbria on Italian vihreä sydän

Ruokaa ja rauhaa

Italialainen ystävättäreni Anna Rita kiikuttaa tryffelipastan pöytään ja kehottaa tarttumaan kauhaan: ”Ottakaa, ottakaa, muuten se menee pilalle.”

Eikä meitä tarvitse kahta kertaa pyytää. Mustalla tryffelillä, paksulla italialaisella ruokakermalla ja oliiviöljyllä ryyditetty pasta vie kielen mennessään.

Olemme Castiglione del Lagon kaupungissa Trasimeno-järven rannalla. Tämä on tryffelialuetta, paikallisesta Coop-marketistakin saa muutamalla eurolla pienen purkin mustaa kultaa, josta pyöräyttää herkullisen pastan. Jos sen taitaa.

Tänne eivät yllä Toscanan turistiruuhkat. Järvenrannalla olevalla pienellä leirintäalueella on vain kourallinen hollantilaisia karavaanareita.

Residenssimme sijaitsee vehreällä alueella kivenheiton päässä rannasta. Yksiö on siisti, ja pihalla on pieni uima-allas. Aamukahvit nautimme omalla terassilla linnunlaulun säestämänä. Talon emäntä Ivanella uhkuu ystävällisyyttä. Yhtenä aamuna hän yllättää meidät vaahtoavalla cappuccinolla, toisena päivänä tuoreilla italialaisilla voisarvilla.

Rannalta voi ihailla värikkäitä kalastusveneitä, joilla on uniikki muoto. Tylppäkärkiset veneet kyntävät tehokkaasti vasten järvellä jyllääviä pohjoistuulen nostattamia aaltoja.

Kalastajat nostavat haukea, ahventa ja pieniä kuore-kaloja, jotka tarjoillaan leivitettyinä ja paistettuina suomalaiseen tapaan. Uunissa paistettua herkullista karppia voi syödä vaikkapa Le Scalette -ravintolassa. Liharuoan ystävä herkuttelee cinghialella eli villisialla, tietysti tryffelikastikkeen kera.

Pyöräily on turistien suosima harrastus, ja suurella järvellä voi käydä jopa purjehduskurssin. Ellei sitten vain nauti hiljaisuudesta ja loikoile residenssinsä riippumatossa.

Keskiaikaiset kyläjuhlat

Trasimeno-järven rannoilla riittää pieniä, viehättäviä kaupunkeja. Muutaman kilometrin päässä Castiglionesta sijaitseva Panicale on kuin keskiaikainen terassi järvinäkymällä.

Taidemaalari Peruginon tekemä komea fresco marttyyri San Sebastianista koristaa samannimistä kirkkoa. Teatro Cesare Caporali on Umbrian pienin teatteri, siellä on 154 paikkaa. Kesällä järjestetään kiertokävelyjä, jotka lähtevät Piazza Umberto I aukiolla sijaitsevan turistitoimiston edestä.

Pienten italialaiskaupunkien kesään kuuluvat erottamattomasti erilaiset kyläjuhlat. Città della Pievessä järjestetään elokuussa kolmen kaupunginosan kesken palio, kuin Sienassa konsanaan.

Täällä on kuitenkin kyse jousiammunnasta. Kolmen hengen joukkueet suuntaavat nuolensa pahviseen härkämobiiliin. Tunnelmaa luovat kilpailijoiden keskiaikaiset asut.

Pienessä kappelissa on kaupungin oman pojan Pietro Vannuccion, eli Peruginon maalaus Adorazione dei magi Itämaan tietäjien vierailusta (1504). Samalta Via Vannuccio -kadulta lähtee Italian kenties kapein kuja, 80 cm leveä Vicolo Baciadonne.

Assisin hurmaavat kirkot

Umbrian viehättävin nähtävyys on Franciscus Assisilaisen kotikaupunki Assisi. Fransiskaanisen veljeskunnan perustanut pyhimys auttoi köyhiä ja saarnasi eläimille. Kerrotaan, että Franciscus jutteli Gubbion kaupungissa lempeästi uhkaavan suden kanssa, eikä se enää ahdistellut kaupunkilaisia.

Pyhimyskalenterissa hänen muistopäivänsä on 4.10. ja se on nimetty myöhemmin maailman eläinten päiväksi.

Kukkulalla sijaitsevan kaupungin vanhan keskustan juurella komeilee yksi maailman suurimmista pyhätöistä, Basilica di Santa Maria degli Angeli. Se rakennettiin 1500-luvulla suojaamaan Porziuncolan kappelia, jonka Franciscus ystävineen perusti. Muutaman neliömetrin kokoiseen kappeliin jonottavat pyhiinvaeltajat saavat maallistuneenkin luterilaisen tuntemaan olonsa hartaaksi.

Vanha keskusta hivelee silmiä, sillä keskiaikainen arkkitehtuuri on säilynyt vuosisatojen saatossa häkellyttävän yhtenäisenä. Vaikka turisteja parveilee elokuisena sunnuntaina kaikkialla, on tunnelma miellyttävän rauhallinen.

Keskustan laidalla sijaitseva goottilaistyylinen kirkko Basilica di San Francesco on kaupungin tärkein käyntikohde. Kaupungissa on myös viehättäviä ravintoloita.

Kaksoiskirkon ylemmässä osassa on Franciscuksen elämästä kertova hieno freskosarja. Alemman kirkon kryptassa lepäävät pyhimyksen maalliset jäänteet.

Kukkulalla vanhojen etruskikaupunkien tapaan sijaitseva Orvieto näkyy moottoritielle ja junaradalle. Roomalaiset tuhosivat ennen ajanlaskua eläneen Etruski-kansan tärkeän kaupungin 264 eaa.

Kaupunkiin noustaan kätevästi köysirataa pitkin juna-aseman vierestä lähtevällä funicularilla.

Turistivirta kulkee Orvieton halki kohti katedraalia. Sen komea julkisivu on koristeltu värikkäillä mosaiikeilla. Sisällä tuomiokirkossa silmään pistää rakennusmateriaalina käytetty alabasteri; jopa ikkunat on tehty kauniin rusehtavasta lasimaisesta kivestä.

Vastapäätä kirkkoa sijaitsevassa arkeologisessa museossa virkailija innostuu esittelemään Etruski-aiheista kokoelmaa.

Hämmästyttävän hyvin säilyneistä esineistä suurin osa on valmistunut 300–600 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Kreikkalaisia maljakoita, astioita ja esineitä on paljon, sillä etruskit kävivät kreikkalaisten kanssa vilkasta kauppaa ja palkkasivat kreikkalaisia maalareita ja kuvanveistäjiä tyydyttämään kauneudenkaipuutaan.