Unelmaloma Alpeilla! Moottoripyörä vuokraamosta ja keula kohti serpenttiiniteitä

Kuusikymppiset Sirpa ja Timo Aaltonen päättivät toteuttaa nuoruudenhaaveensa ja lähteä moottoripyörällä alppimaisemiin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Passo de Stelvio on motoristien ykköskohde, koska maisemat siellä ovat uskomattomat.

Kuusikymppiset Sirpa ja Timo Aaltonen päättivät toteuttaa nuoruudenhaaveensa ja lähteä moottoripyörällä alppimaisemiin.
(Päivitetty: )
Teksti: Timo Aaltonen

Kapea alppitie rullaa alla, mutka seuraa toistaan. Maisemat hivelevät silmiä ja fiilis on mahtava. Moottoripyörän päältä ympäristön näkee ja aistii huomattavasti paremmin kuin autossa istuen.

Timo ja Sirpa Aaltonen halusivat kuusikympppisinä toteuttaa nuoruudenhaaveen moottoripyöräretkestä. © Timo Aaltonen

”Juhannusta vietetään yleensä koto-Suomessa vetten äärellä mökkeillen, saunoen ja grillaten. Tänä vuonna päätimme tehdä jotain aivan muuta.

Kuusikymppisenä pariskuntana oli oiva hetki toteuttaa nuoruusvuosien haave ja lähteä moottoripyöräilemään mutkaisille vuoristoteille alppimaisemiin.

Omaa moottoripyörää meillä ei koskaan ole ollut. Ajokokemus perustui ainoastaan lyhyehköihin matkoihin vuokrapyörällä koti- ja ulkomailla. Ajokokemusta enemmän löytyi kuitenkin intoa lähteä elämysmatkalle.”

Ajoreitit löytyivät netissä surffaillen

”Olin pitkin kevättä surffaillut netissä etsien sopivia ajoreittejä ja mahdollista moottoripyörävuokraamoa Keski-Euroopasta. Itävallan Landeckista löytyi napakymppi: hotelli Enzian.

Hotelli tekee yhteistyötä saksalaisen moottoripyörätehtaan kanssa. Sen vuokravalikoimasta löytyy erityisesti vuoristoteille sopivia malleja. Varasin toukokuun alussa huoneen juhannusviikolle kolmeksi yöksi ja moottoripyörän kahdeksi päiväksi.

Landeck on 8000 asukkaan kaupunki Itävallan Tirolissa. Se sijaitsee lähellä Euroopan hienoimpia moottoripyöräreittejä. Sieltä on helppo valita mieleinen päivämatka Saksan, Italian, Sveitsin tai Liechtensteinin suuntaan.”

Moottoripyörä ja ajovarusteet vuokrattiin Euroopasta

”Pyörän lisäksi vuokrasopimukseen kuuluivat ajopuvut, jalkineet, kypärät ja navigaattori reitteineen. Saimme myös lyhyen tyyppikoulutuksen moottoripyörään.

Alunperin meillä oli tarkoitus suunnata ensimmäisenä päivänä Passo dello Stelvioon. Hotellin omistaja Klaus Stubenböck torppasi ajatuksen ja sanoi, että on parempi ajella ensin helpompi Insbruckin eteläpuolella oleva Timmelsjochin reitti ja vasta seuraavana päivänä vaativampi Stelvion reitti.”

Moottoripyörän sai kätevästi vuokrattua hotellin kautta. © Timo Aaltonen

Crossipyörä kaikilla herkuilla

”Torstaiaamuna lähdimme matkaan. Alla hyrräävässä 1200-kuutioisessa crossipyörässämme oli vakionopeuden säädintä myöden kaikki mahdolliset herkut.

Ilma oli kauniin kesäinen, mutta auringonsäteiden heijastuessa suoraan navigaattorin näytölle elektronista karttaa oli ajoittain vaikea lukea. Jouduimme heti alkumatkalla pysähtelemään tarkistaaksemme sijaintimme paperikartasta.

Oikeaa tietä tähyillessämme kaatua kupsahdimme keskelle sivutien risteystä, kun jalkani lipesi liukkaalla asfaltilla. Yli 230-kiloisen pyörän ylös nostaminen oli aikamoinen ponnistus.

Selvisimme pienillä vahingoilla.”

Helpon reitin valinta kannatti

”Tässä vaiheessa olimme kiitollisia neuvosta valita ensin helpompi reitti. Heti ei tosiaankaan kannata lähteä ajelemaan Italian puolelle oleviin Passo de Stelvion neulansilmämutkiin.

Jatkaessamme tie muuttui mutkaisemmaksi ja maisemat taivaallisen kauniiksi. Hieman ennen reitin korkeinta kohtaa Timmelsjochia (2474 metriä) pysähdyimme moottoripyörämuseon näköalaterassille lounaalle.

Ruokailun jälkeen vierailimme museossa. Esillä on yli 200 vanhaa moottoripyörää Jaavasta Harrikkaan. Museossa olisi vierähtänyt tovi jos toinenkin, mutta pitempään visiittiin ei ollut aikaa.”

Toisena päivänä matkareitti kulki Livignon järven viertä. © Timo Aaltonen

Kohti Italiaa ja Passo dello Stelviota

”Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme kohti Italian Passo dello Stelviota.

Yksittäisiä moottoripyöriä, isompia ja pienempiä motoristiryhmiä tuli vastaan lähes koko ajan. Suosituimmat käyntikohteet on helppo löytää, koska suurin osa moottoripyöristä on menossa niihin tai tulossa sieltä.

Praton kylän jälkeen tie alkoi nousta. Saavuimme Stelviolle johtavalle jyrkälle, tiukkamutkaiselle vuoristotielle. Idän puolelta tultaessa neulansilmämutkia on 48 ja lännen puolella niitä on ”vain” 36. Ajo täällä vaatii kaiken keskittymisen. Reittiä ei suositella heikkohermoisille.Kapealla tiellä jännität, tuleeko mutkassa vastaan asuntoauto vai linja-auto. Eikä tilannetta tee helpommaksi se, että meitä istuu pyörän päällä kaksi.

Timmelsjochin reitti sopi alkuun, sillä mutkat olivat loivemmat kuin Stelvion reitillä. © Timo Aaltonen

Stelvio on kuitenkin yksi motoristien ykköskohde Alpeilla. Tie valmistui vuonna 1825 ja se on Alppien toiseksi korkein autolla ajettava reitti. Joillakin listoilla tie kuuluu maailman vaarallisimpien teiden joukkoon.

Tien korkeimmalle kohdalle päästyämme totesimme yhteen ääneen, että olipa rankka suoritus.

Nautimme leivoskahvit ravintola Tiibetissä. Sen korkeus merenpinnasta on 2800 metriä. Näkymät ylhäältä ovat sen mukaiset.”

Sveitsin kautta alppiteitä Itävaltaan

”Matka jatkui lännen suuntaan Bormion kautta Livignoon. Alastuloamme viivästytti tielle parkkeerannut suurehko lehmälauma. Niiden omistaja sattui onneksi paikalle ja hätisteli lehmät tiehensä.

Poistuimme Italiasta ja ajelimme Sveitsin puolella 3,5 kilometriä pitkään, yksisuuntaiseen Munt la Schera tunneliin. Matkamme jatkui erittäin kapean ja kauniin maisematien kautta Guardan ja Ftan kylien läpi kohti Itävaltaa.

Landeckiin saavuimme alkuillasta. Illallispöydässä oli pieniä vaikeuksia leikata pihviä. Veitseen ei tahtonut enää löytyä riittävästi puristusvoimaa. Kahden päivän armoton kytkinkahvan painelu oli tehnyt tehtävänsä.

Lauantaina hyvästelimme haikein mielin jo tutuksi tulleen kaksipyöräisen matkakumppanimme, jolla kurvailimme kahden päivän aikana reilut 600 kilometriä.

Vielä viikko juhannuksen jälkeen Suomessa ajatukset tahtoivat karata takaisin alppiteille. Mieleen tuli väkisin ajatus, että ensi vuonna uusiksi. Reissu oli niin hieno kokemus.”

Juttu on julkaistu ensi kerran Vivassa 5/2018

X