Sydän jäi Viipuriin – Vastakohtien kaupunki tarjoaa matkailijalle lohduttomia raunioita ja silmiä hivelevää kauneutta

Viipuri on täynnä vastakohtia. Lohduttomia raunioita ja valokuvauksellisia yksityiskohtia, rämiseviä Ladoja ja kiiltäviä citymaastureita, babushkoja huiveissaan ja nuoria äitejä mikroshortseissaan, mahorkan pöllähdyksiä ja laten tuoksua.

Eräs venäläinen blogisti on kuvaillut Viipuria kaupungiksi, joka kuolee kuin hiekkalinna sateessa. Ainutkertaisen rakennusperinnön on annettu rappeutua, ja korruptio on hotkaissut rahat.

Uudelleen rakennettu ravintola Espilä on avannut ovensa Torkkelinpuistossa. © Mikko Nikkinen / Otavamedia

Osittain näin on, mutta on myös toisin. Siellä täällä korjataan, restauroidaan ja rakennetaan. Viipurin linnan Pyhän Olavin tornin kunnostuksen pitäisi valmistua kesän 2018 aikana. Vanhaan kaupunkiin nousee uusia trendikkäitä kahviloita. Uudelleen rakennettu ravintola Espilä on avannut ovensa Torkkelinpuistossa, ja vuonna 2013 alkuperäiseen asuun restauroitu Alvar Aallon suunnittelema kirjasto komeilee vieressä.

Monrepos-puiston restaurointikin alkoi vihdoin viime talvena. Restaurointi herätti kohua, koska vanhoja puita kaadettiin rankalla kädellä.

Monrepos-puistosta on karsittu huonokuntoisia puita rankalla kädellä. © Mikko Nikkinen / Otavamedia

Venäjänkielentaidoton pärjää Viipurissa mainiosti

Me muodostamme kuvaajan kanssa tykkitiimin: toinen osaa lukea kyrillisiä kirjaimia ja toinen käyttää luovasti itseoppimaansa venäjää.

Käymme Tout à Fait -kauneushoitolassa pedikyyrissä, joka maksaa 1500 ruplaa eli 22 euroa. Syömme vatsamme täyteen 16 eurolla vanhassa kaupungissa sijaitsevan ravintola Pöllön terassilla.

Vanhan Raatihuoneen torin laidalta löytyy viihtyisä kahvila. © Mikko Nikkinen / Otavamedia

Ostamme erikoiskahveja Torkkelinpuiston viehättävistä pikkukioskeista. Ajamme taksilla pitkin kaupunkia. Juomme drinkit kattoterassilla.

Kävelemme Monrepos-puistossa samaan aikaan kiinalaisturistien kanssa. Haistelemme meri-ilmaa ja tervaa Tervaniemen hiekkarannalla.

Ihailemme Taidehallissa Eremitaasista tuotuja esineitä. Poikkeamme Sorvalin hautausmaalla, jota Karjalan Liitto on viime aikoina kunnostanut.

Torkkelinpuiston pikkukioskeista saa maittavia erikoiskahveja. © Mikko Nikkinen / Otavamedia

Parasta on kuitenkin kuljeskella kaupungin puistoissa ja kaduilla, aistia tunnelmaa ja katsella ihmisiä. Koululaiset putsaavat kiivaasti mukulakiviä kauppatorilla ja Teatteriaukiolla. Ikkunaan asetellut valtavat vesimelonit houkuttelevat asiakkaita ruokakauppaan. Alkoholin nujertama mies pitelee rohtuneissa käsissään isoa cocacolamukia. Jospa joku ohikulkija pudottaisi mukiin muutaman kopeekan.

Suomalaisia vodkaturisteja ei näy missään. Mutta pinnan alla tapahtuu: sinne tänne jalkakäytäville on maalattu sana Tytöt ja alle puhelinnumero. Seuraa saa soittamalla.

Tunteilut sikseen – käytännöllinen lähestymistapa Viipuriin on paras

Täällä voi shoppailla, syödä, juoda ja käydä kauneussalongissa edullisesti. Jos on liikkeellä omalla autolla, kannattaa ehdottomasti tankata tankki täyteen ja ottaa kanisteriin vielä sallitut 10 litraa. Polttoaineet ovat halpoja, noin 50 senttiä litra.

Pellavat ja kristallit löytyvät edelleen Kauppahallista – kuin myös huopikkaat, maatuskat, huivit, kalastustarvikkeet ja kahvikupit, joissa Putin ratsastaa, onkii ja vilkuttaa. Saahan täältä myös hedelmiä, pähkinöitä ja konvehteja. Rohkealle ostajalle on tarjolla tuoretta lihaa, jota myydään Lenin-sedän valvovan katseen alla.

Konditorioista voi ostaa herkullisia leivonnaisia. © Mikko Nikkinen / Otavamedia

Hieman keskustan ulkopuolella sijaitsee ostoskeskus Karuselli, jossa on myynnissä kaikkea mahdollista pyyhkeistä deodorantteihin, teestä champanskojeen ja leivästä kaalipiirakoihin.

Hyviä ostoskatuja pikkuputiikkeineen löytyy kaupungin keskustasta. Vaatekauppojen rekeillä roikkuu sekä muodikkaitan mukaisia italialaisia luomuksia että venäläisvalmisteisia kirjavia kotikolttuja. Kenkäkaupoissa valikoima on kauniimpi kuin Suomessa. Täällä lenkkaritkin ovat blingblingiä.

Kesäinen viipuri hurmaa, ei sille voi mitään

Torkkeli Knuutinpojan tori kylpee auringossa. Torin laidalla sijaitsevasta rinkelikahvilasta leijuu huumaava kahvin ja leivonnaisten tuoksu. Kauppahallin edessä päivystävät vanhat tutut luuta- ja korimummot. Pyöreä torni jököttää taustalla ja kimmeltävän Salakkalahden takana kohoaa neuvostoarkkitehtuurin helmi Druzhba-hotelli.

Luuta- ja korimummot istuskelevat edelleen Pyöreän tornin edustalla. © Mikko Nikkinen / Otavamedia

Hurmaantuneita ovat myös näyttelijät Sinikka Sokka ja Marja-Leena Kouki, joihin törmäämme Victoria-hotellin aulassa. Kouki on kokenut Viipurin kävijä; hänen vanhempansa ovat kotoisin Viipurista.

”Rakastan Viipuria, tätä kauneuden ja rappion sekoitusta.”

Sokka on Viipurissa ensimmäistä kertaa. Hän on kuullut Viipurista paljon juttuja Sortavalasta kotoisin olevalta äidiltään. Sokan isoisällä oli myös Viipurissa kenkätehdas.

Törmäämme Sokkaan vielä myöhemmin kaupungilla. Hän hehkuu löytäjän intoa ja aikoo ehdottomasti palata.

Taas yksi, jonka sydän jäi Viipuriin.

Juttu on julkaistu Viva-lehdessä 6/18.