Goa – häivähdys satua

Jaa artikkeli
Goalla sanotaan olevan ihan oma spiritinsä, jonka turistikin voi aistia. Kuva: Colourbox
Goa on lempeä ja mieto versio Intiasta, mutta sen värikkyys on väkevää.

Jos on nähnyt Goan, ei ole nähnyt Intiaa.

Tässä matkaoppaan huomautuksessa on perää. Intian toiseksi pienin osavaltio Goa on helposti nielaistava light-versio väkevänä poreilevasta Intiasta.

Panjimin kaupunki on iltapäivän helteessä unelias: turistin päiväkävely on suorastaan yksinäinen. Paahteeseen sopivien kurta-paitojen kauppias ei tyrkytä tuotteitaan, vaan kysyy arasti, kauniin hymyn kera: ”Where are you from”.

Goassa Intia ei vyöry päälle maan pohjoisosien tavoin. Goa on kuin luotu nautiskeluun ja rentoon rantalomailuun. Tienvarren maalauskin vitsailee, että Goa on kuin jääkaappi, joka saa jokaisen chillailemaan coolisti.

Viileästi, totisesti! Lämpötila ei laske alle 30:n, mutta onneksi ilma ei ole yhtä kosteaa kuin Thaimaassa.

Goa on kuin luotu nautiskeluun ja rentoon rantalomailuun. Kuva: Colourbox

Goa on kuin luotu nautiskeluun ja rentoon rantalomailuun. Kuva: Colourbox

Kookospalmujen kehystämä leveä hiekkaranta viehättää kaikenlaisia matkalaisia. Toiset nautiskelevat ekomatkailusta Palolemin vaatimattomissa rantabungaloweissa, joissa oma rauha ja meren kohina korvaavat mukavuudet. Toiset taas viettävät unelmalomansa vetäytymällä Goan viiden tähden luksushotelleihin, joita on jo 15.

Uusimman luksushotellin, Grand Hyattin uima-altaalla gin&tonic maksaa saman kuin Suomessa. 1700-luvun palatsilta näyttävän hotellin ankanuntuvaisissa vuodevaatteissa tai hotellin gourmet-ravintolassa tosin saattaa unohtaa, että porttien ja aitojen ulkopuolella avautuu kiehtova ja jännittävä maa.

”Täällä ei ole koskaan tylsää. Koko ajan tulee yllätyksiä”, perustelee Aurinkomatkojen kohdepäällikkö Virpi Karvonen 16 vuottaan Goalla.

Hän puhuu lämpimästi Goan spiritistä. Alueen poliisikin mainostaa palveluitaan kyltillä ”Goa police: May I help you?” Paikalliset jaksavat hymyillä ja olla aidosti ystävällisiä, vaikka omissa asioissa ei olisi kehumista.

Toki goalaiset ovat Intian mittapuulla onnekkaita. Lapsikuolleisuus on Intian vähäisintä ja lukutaito huippua. Naisen asema on parempi kuin muualla Intiassa: nainen saa käydä ilman esiliinaa ulkona ja ystävystyä miehen kanssa.

 Värien ilotulitusta

Tandooriuunista pöytään kiikutetuista kanafileistä leijailee houkutteleva tuoksu. Mutta sitäkin enemmän ruokailija syttyy ruokien väreistä.

Illallispöydän kruunut ovat kirkkaanvihreä minttu-korianterichutney, sahraminkeltainen biriyaniriisi ja oranssinpunainen paneer-kastike. Kieltä kutittelevat kookos, chili, kaneli, kardemumma, neilikka ja inkivääri.

Etenkin kasvisruokien valikoima ja taso ovat Goalla taivaallisia. Harmi vain, että delhibellyn pelko jarruttaa estotonta maistelua. Varovaisuus on paikallaan. Seitsemän hengen seurueesta viisi naista saa vatsataudin.

Ravintolan ulkopuolella värit räjähtävät silmille. Temppelien koristeet, naisten sarit, hedelmäkojut, kirjavaraitaiset bussit, punainen maaperä, kukkaloisto.

Oma lukunsa ovat Portugalin siirtomaavallan ajalta periytyvät talot. Palmujen katveessa pilkahtelevat tiilikattoiset talot ovat kuin pikkutyttöjen Petshop-leluista: hempeää lilaa, kirkasta turkoosia, keltaista, pinkkiä. Kauniita koristeleikkauksia, sisäpihoja, pylväitä.  Vasco da Gaman perintö on epätodellinen näky kolmipyöräisten riksojen kanssa.

Goan väriloisto on villeimmillään Holi-juhlan aikana maaliskuussa. Juhlaa sanotaan värien festivaaliksi, eikä suotta.

Temppelille vievällä sillalla säpisee poikalauma, joka on kuin maalikaupan esite, eriväristen läikkien peitossa. Osa heistä on täyttänyt vesipyssyt värjätyllä vedellä, osa puristaa kädessään värijauhepussia. Pyynnöstä he malttavat jättää rauhaan beige-mustat suomalaiset, jotka ovat lukeneet Kiinasta tuotavien synteettisten värien haitoista ja juoksevat väri-iskuja karkuun.

Mielen balsamia

Valitsipa turisti sitten rauhallisen Etelä-Goan tai vilkkaan Pohjois-Goan, hänen ei tarvitse stressata pakollisista nähtävyyksistä. Niitä on vain vähän.

Ne tärkeimmät löytää idän Roomaksi sanotusta vanhasta Goasta, jossa roomalaiskatolisuus jyllää. Bom Jesuksen jykevässä basilikassa voi äimistellä historian oikkuja ja Francis Xavierin yli 400 vuotta vanhoja pyhäinjäännöksiä.

Elämä kihisee väkevämmin Shivalle omistetun Shri Maneshin liepeillä. Pikkupojat sukeltelevat temppelin nurkalla olevaan altaaseen, vesipuhveli löntystelee ohi. Ryppyiset naiset myyvät aurinkovarjojensa alla samettiruusuista tehtyjä kukkalahjoja Shivalle viemisiksi.

Hinduisä kuvaa temppelin pihalla farkkutyttöään, joka keimailee kameralle merkkiaurinkolaseissaan. Goa on trendikäs matkakohde Intian vauraalle keskiluokalle. Paikallisen nettikyselyn mukaan se on maan paras paikka romanttiselle viikonlopulle.

Turistin kannattaa nauttia Goan-lomalla muustakin kuin auringosta ja lämmostä. Hyvä osoite on ayurveda-keskus ANHC Calangutessa. Se on oikea hyvän olon keidas, jossa voi viipyä vaikka koko päivän.

Vanhasta viisaudesta ammentava ayurveda-hoito saa kehon kehräämään. Pelkkä ajatus myrkkyjen poistumisesta elimistöstä tuntuu ihanalta, vaikka päänahkaan valeltu lämmin öljy hätkähdyttää. Keskuksessa voi myös teettää itsestään terveysprofiilin, jonka jälkeen ymmärtää vaivojensa syitä ja voi kurottaa kohti sisäistä tasapainoa.

Jos lääkärin tapaaminen tuntuu turhalta, joogatunnille kannattaa ainakin mennä. Bambuseinäisen joogasalin hiljaisuus, unettava lämpö ja opettaja Saket, 30, tyynnyttävät ensikertalaisenkin levottoman mielen.

Saketille jooga ei ole pelkkiä henkisiä ja fyysisiä harjoituksia.

 ”Tämä on elämän taidetta.”

 Aivan kuten Goakin.

 Tämä juttu on julkaistu Seurassa nro 3/2013.

X