Hanko hellii lomailijaa – Nappaa vinkit! Eteläisin kaupunki tarjoaa huvilaeleganssia hiekkarantojen kupeessa
Pittoreskien puuhuviloiden ja leppoisien hiekkarantojen Hanko tihkuu tšehovilaista tunnelmaa ja miljöö on kuin tehty leppoisaan lekotteluun.
Hanko on täydellinen paikka rauhoittumiseen ja merestä nauttimiseen. Plagenin ranta keskustan tuntumassa on yksi suosituimmista.
Kesäisenä sunnuntaiaamuna Hanko on kuin auringossa venyttelevä kissa. Rantakaupungin täyttävät raukeus ja rauha.
Casinon rantahiekalla ollaan lootusasennossa, sillä menossa on kaikille avoin Merijooga-tunti. Joogamattojen sivustalla kohoava Casino on yksi Hangon kiehtovimmista rakennuksista: puhdaspiirteinen kaunotar, joka henkii jugendia ja historiaa.
Sen brunssilla tavoittaa häivähdyksen menneen maailman henkeä, kun ruokailuvälineet kilahtelevat äänekkäämmin kuin puhe ja aurinko leikkii valkoisilla pöytäliinoilla.
Hangossa on hallittu kiireetön lomailu jo vuodesta 1879, jolloin kylpylä ja seurahuone (sittemmin Casino) valmistuivat hiekkarannalle. Kylpylän loistoaikaa oli 1910-luku, jolloin venäläiset aristokraatit matkustivat Hangon dyyneille koko kesäksi palvelusväki mukanaan. Rannalla käyskenteli kapeauumaisia kylpylävieraita, jotka kanniskelivat rusketukselta suojaavia parasolleja.
Sotien välissä kylpylän hoidot vaihtuivat ranta- ja huvielämään. Toisen maailmansodan pommitukset runtelivat kylpylää sen verran pahasti, että se purettiin vuonna 1945. Mutta puitteet hyvän olon rantalomalle eivät kadonneet mihinkään. Suomalaisten lisäksi ruotsalaiset ja saksalaiset löysivät kohteen, joka on kuin luotu viipyilevään oleiluun.
Jos matkailuväen visio toteutuu, vuonna 2050 Hankoon seilaa matkustajalaivoja Saksan lisäksi Baltiasta ja muista pohjoismaista. Kunhan kaupunkiin vain saataisiin matkustajaterminaali heitä varten.
Hanko tarjoaa rantaeleganssia
Casinon rannasta alkavalla 1,5 kilometrin Rakkauden polulla on jo aamulla kulkijoita. He ovat yksin liikkuvia naisia, jotka näyttävät etsivän Puistovuorien kallioilta sitä oikeaa: lämmintä kallionkoloa, johon istahtaa katsomaan kauas merelle.
Muinaisille kylpylävieraille rakennettu polku nuolee merenrantaa ja houkuttaa pysähtelemään. Jos toisen maailmansodan aikaiset kanuunat ja kivikorsut eivät inspiroi, lähellä on myös hiidenkirnu. Mannerjäätikön silittämän kallion laki on kuin tanssiparketti. Siellä kylpylävieraat ottivat aikanaan ilmakylpyjä.
Hangon rantaviivasta 30 kilometriä on hiekkarantoja, joista ydinkeskustassa on kolme: Regattaranta, Plagen ja Bellevue.
Suositulla Plagenin hiekkarannalla lapset kieppuvat vesikarusellissa ja pukukoppien ovet käyvät tiuhaan. Toisaalta etenkin keski-ikäiset istuskelevat rannalla pellavaisissa kesäasuissa ja lukevat kirjaa varjoon plaseeraamillaan aurinkotuoleilla.
Rannoillakin on eleganssinsa. Mutta myös oma luonteensa.
Keskustan laidalla sijaitseva Gunnarsinranta ei ole virallinen uimaranta mutta viehättää hiljaisuudella ja punaisilla kalavajoillaan. Ne on alun perin rakennettu kalastustarvikkeita varten. Jo ennen sotia paikalliset kokoontuivat niiden edustalle turisemaan, ja perinne jatkuu yhä.
Pitsihuviloita
Aamupäivällä Raatihuoneen torin laidalla tuoksuu korvapuusti. Alan’s Cafen nurkalla on jono, joka kiertää sisäpihalta jalkakäytävälle. Suositun kahvilan terassi on hetkessä täynnä, vaikka asiakkaita varoitetaan: ”Täällä asuu lokki, jota häiritse ei rokki…siispä iskeä voi shokki, jos se teiltä pullat nokki”. Myös naakat ovat asemissa.
Kylpyläkulttuuri on synnyttänyt väljän huvilayhdyskunnan merenrannan mäntykankaalle. Vanhojen pitsihuviloiden kauniit yksityiskohdat riittäisivät jo yksinään parin lomapäivän sisällöksi.
Vapaudenpatsaan aukiolta alkava Appelgrenintie on yhtä pitkää puuarkkitehtuuriraittia. Täällä pilkahtavat sveitsiläistyyli ja jugend, tuolla nikkarityyli. Aikansa hyvälistö on rakennuttanut talot huviloikseen, kuten hovineuvos Frans von Haartman (villa Maija) ja sahanomistaja Jakob Kronqvist (villa Tellina).
Osa pikkusievistä puuhuviloista on yhä yksityiskäytössä, osa pensionaatteja. Itälahden rantakalliota hallitsevassa villa Tellinassa oli ollut majoitustoimintaa jo 1880-luvulla. Nyt jo neljäs sukupolvi tarjoaa majapaikkaa mennyttä aikaa henkivissä huoneissa.
Avoautoja ja fillareita
Appelgrenintiellä voi unohtua katselemaan ohiajavia autoja. Matkalla vapaudenpatsaalta Bellevuen rannalle näkee avoautoja enemmän kuin Pallaksella moottorikelkkoja. On sekä uudenkarheita että vintagekaaroja, joiden kuljettajat ovat sovittaneet pukeutumisensa menopelin henkeen.
Myös fillareita on liikenteessä paljon, eikä ihme. Hankoa kiertää 19 kilometriä pitkä viitoitettu pyöräilyreitti, joka koukkaa myös merenrantaan.
Turistin kannattaa pysäköidä vuokrajoponsa tai fatbikensa rannan puistonpenkkien päätyyn ja kurkistaa rantahuviloiden elämään.
Vanhaa Bellevue-huvilaa ihaillessa tempautuu vuoteen 1939, josta kertoo Karin Collinsin historiallinen romaani Säilyt sydämessäin. Tuolloin legendaarinen Bellevue oli vielä täysihoitola, jonka ravintolassa valkoessuiset naiset tarjoilivat gourmet-illallisia samppanjan kupliessa.
Majoitusbisnes päättyi talvisotaan. Sen jälkeen talo on remontoitu lukuisiksi yksityisasunnoiksi, joista monesta on esteetön merinäköala.
Vaikka kaupunki muuttuu, perusasiat lomaidyllissä ovat ikuisia: kimalteleva meri, aurinko ja lämmin hiekka, jota vanhat kilpikaarnaiset männyt reunustavat.