Hanoi on täynnä eksotiikkaa ja alttareita - vainajille uhrataan jopa televisioita

Vietnamin pääkaupunki huokuu historiaa, tunnelmaa ja henkisyyttä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Hoan Kiem -järven yli kulkee punainen Huc-silta. Tunnelmallinen silta vie saarelle, jossa sijaitsee kuuluisa temppeli Ngoc Son.

Vietnamin pääkaupunki huokuu historiaa, tunnelmaa ja henkisyyttä.
(Päivitetty: )
Teksti:
Hertta-Mari Kaukonen

Hanoin sykkeeseen pääsee välittömästi kiinni istahtamalla pienelle, siniselle muovipenkille, joita on levitelty kävelyteiden varteen.

Kyseessä ei ole lasten leikkituoli, vaikka se siltä näyttääkin. Vietnamilaiset tykkäävät istuskella matalilla tuoleilla syömässä nuudelikeittoaamiaista ja juomassa teetä tai kahvia.

Näitä katukahviloita kutsutaan pölykahviloiksi, sillä miljoonakaupungin kadut eivät ole parhaassa mahdollisessa kunnossa ahkerista kadunlakaisijoista huolimatta.

Pölykahviloiden keitot ovat yleensä hyviä. Varsinkin, jos kojussa on erikoistuttu valmistamaan vain yhden maun lientä.

Kun istahdan pikkutuolille juomaan kymmenen senttiä maksaneen jääteeni, paikalliset nauravat ääneen. Olen aivan liian pitkä käyttämään matalaa tuolia luontevasti.

Polveni nousevat korviin. Minulle tuodaan iso tuoli pyytämättä.

Samassa ohikulkeva mies haluaa kuvan itsestään minun kanssani. Hän nojaa päänsä olkaani vasten, kietoo kätensä ympärilleni ja hymyilee. Olen täällä jättiläinen!

Katutasosta on mukava tarkkailla kaupungin vilinää. Pukumiesten ja länsimaalaisesti pukeutuneiden nuorten seassa kävelee maalta tulleita naisia kartiohattuineen ja pitkän kepin päissä heiluvine hedelmäkoreineen. Maalaisnaiset suojaavat kasvonsa huivilla, jotta iho pysyisi mahdollisimman nuorena jatkuvasta auringonpaisteesta huolimatta.

Moni ohikulkija pysähtyy tien varren penkille pelaamaan lautapelejä tai leikkauttamaan hiuksensa tai partansa.

Turisti ei saa kävellä rauhassa Hanoissa – ainakaan kartta kädessä. Riksakuski ajaa perässämme yli puoli tuntia yrittäen kaupata kyytiä.

Keskusta tarjoaa myös laajat ostosmahdollisuudet, sillä länsimaalaisia merkkiliikkeitä on paljon. Käyn Dong Xuan -ostoskeskuksessa, jossa on samanlainen tarjonta kuin aasialaisilla yömarkkinoilla.

Liikenne on kaoottinen, sillä seitsemän miljoonan ihmisen kaupungissa on nelisen miljoonaa mopoa. Mopon selässä kulkee jopa kokonainen perhe koirineen.

Hanoi on kuitenkin turvallinen kaupunki, kunhan muistaa varoa taskuvarkaita.

Läpitunkeva historia

Vietnam ei edelleenkään merkitse kaikille maata, vaan kuuluisaa sotaa. Hanoissa ei voi välttyä törmäämästä Vietnamin-sotaan.

Taisteluita käsitellään useissa sotamuseoissa. Vietnamin sodan kuuluisin muistomerkki on ”Hanoi Hilton” eli Hoa Lon vankila, jossa syntyi tarina keksityistä lentäjistä Clark Kentistä ja Ben Caseystä.

Tässä ranskalaisten rakentamassa vankilassa kidutettiin siirtomaa-aikana isänmaallisia vietnamilaisia, mutta sota-aikana vietnamilaiset alkoivat kiduttaa samoissa tiloissa amerikkalaisia sotavankeja.

Nykyisin vankilasta on jäljellä vain pieni osa. Museo on niin suppea, että sen kiertää alle tunnissa. Se jättää silti pysyvän muiston.

Vankilamuseo on entisöity vastaamaan siirtomaa-aikaa. Näkyvillä on pahamaineisia sellejä, joiden kahleiden ohjaimet ovat ulkopuolella.

Maan entisen kommunistijohtaja Ho Chi Minhin museo kertoo maan isästä vain positiivisia asioita, vaikka tämän vainoissa sai surmansa satoja tuhansia ihmistä.

Museon yhteydessä sijaitsee mausoleumi, jossa vallankumousjohtajan palsamoitua ruumista säilytetään. Ho Chi Minhiä ympäröi vahva henkilökultti.

Ruumiin luo astellaan turvatarkastusten läpi. Matka jatkuu punaista mattoa pitkin. Paikka on pyhä kuin temppeli, sillä tänne ei saa astua sisään peittämättä hartioitaan.

Kun tarkasti vartioidun ruumiin viereen lopulta pääsee, vietnamilaiset palvovat entistä johtajaansa kuin jumalaa: vievät kädet yhteen edessään ja kumartavat useaan kertaan syvään.

Tavallinen kansa ei ole silti kommunistinen vapaaehtoisesti.

Vietnamissa poliittiset ryhmäkokoontumiset ovat kiellettyjä, vaikka maan rajat ovat auki matkailijoille ja yrityksille. Oman maansa julkisesta kritisoimisesta – esimerkiksi internetissä – voidaan tuomita jopa vankeuteen.

Yksi tapa tutustua maan pitkään historiaan ovat perinteiset vesinukketeatteriesitykset. Niissä on nykyisin englanninkieliset tekstitykset, joten käyn yhdessä.

Juontaja kertoo kansantaruja, joita veden pinnassa liikkuvat nuket esittävät.

Esitys oli elämys!

Henkevät nähtävyydet

Kiipeän viidenteen kerrokseen I feel -nimiseen ravintolaan, joka sijaitsee ydinkeskustassa. Terassilta näkee koko Hanoin kaupungin yli.

Hanoin kaupunkikuvaa halkovat kauniit puistot, pyhät temppelit ja järvet.

Keskellä kaupunkia sijaitseva Hoan Kiem -järvi tarjoaa pakopaikan kaupunkivilskeeltä. Rannalla on romanttisia penkkejä, joilla nuoret parit kuhertelevat.

Pikkujärvi on koko Hanoin sydän.

Siinä kelluu kauniita kukkaistutuksia ja pieni Tortoise-tornirakennus. Aivan keskellä sijaitsevassa saaressa on Ngoc Son -temppeli, jonne pääsee kävelemään siltaa pitkin pientä pääsymaksua vastaan.

Temppelisaareen kannattaa varata runsaasti aikaa, sillä kasvusto on ainutlaatuista. Joka paikassa leijailee eukalyptuspuiden ominaishaju ja suitsukkeen palanut, mausteinen tuoksu.

Itse Ngoc Son -temppeli yllättää. Siellä on nimittäin iso patsas, joka esittää Vietnamin prinssi Tran Hung Daoa (1228–1300). Tätä kumarretaan kuin jumala-patsasta tai buddhaa.

Prinssin eteen kannetaan koko ajan lisää uhrilahjoja, kuten keksejä, rahaa, hedelmiä tai suitsukkeita.

Kysyn temppelin oppaalta, miksi ihmeessä uskonnollisessa temppelissä palvotaan maallista johtajaa.

”Hän torjui mongolien hyökkäykset, jonka takia olemme itsenäisiä”, opas vastaa.

Hän ei ymmärrä, että edesmenneen maallisen johtajan uskonnollisessa palvomisessa olisi mitään kummallista. Vietnamilainen hengellisyys onkin erikoinen yhdistelmä konfutselaisuutta, buddhalaisuutta, taolaisuutta – sekä vainajien palvontaa.

Hanoissa joka paikassa on alttari: niin kauneussalongissa kuin ruokakaupassakin. Vainajille uhrattavat lahjat voivat aivan luontevasti olla mitä tahansa elintarvikkeita tai käyttötavaroita – jopa televisioita.

Yksi kauneimmista keskustan temppeleistä on Kirjallisuuden temppeli vuodelta 1070. Kyseessä on Hanoin ensimmäinen yliopisto, johon kuuluu laaja puisto. Temppelin matkamuistomyymälä kaupittelee esi-isien muistolle poltettavia setelinippuja.

Näin sinne mennään

  • Finnair lentää Hanoihin suoraan kesällä ja syksyllä.

  • Lentokentältä keskustaan ajaa taksilla noin puolessa tunnissa. Matka maksaa kympin.

.………………………………………..

Muista

  • Hanoissa puhutaan hyvin englantia, mutta osa nähtävyyksien opaskylteistä on vain vietnamiksi. Vietnamissa syödään aina puikoilla tai haarukalla ja lusikalla, sillä veistä pidetään ruokapöydässä brutaalina.

  • Paikallinen tapa laskea ikä alkaa hedelmöittymisestä, ei syntymästä.

.………………………………………..

Hinnat

Iso olut: 1 e

Vesi: 0,30 e

Päivän nuudelikeitto: 1,5 e

X