Historiallinen Haarlem kävelee sydämeen

Nousen junaan Amsterdamissa, ja vajaan vartin matkan jälkeen juna pysähtyy Haarlemin rautatieasemalle. Ihasteltuani hetken Hollannin ainutta jugendtyyliin rakennettua rautatieasemaa astun Haarlemin kaduille.

Haarlemin rautatieasema näytteli elokuvassa Oceans Twelve Amsterdamin rautatieaseman roolia. ©ISTOCK

Sää on merelliselle Hollannille tyypillisen usvainen, mutta pilviverho rakoilee jo hieman: päivästä taitaa tulla aurinkoinen.

Lähden kävelemään kohti Haarlemin keskustaa ja Corrie ten Boomin kotimuseota. Kävellessäni ohitan kahviloita, suuria goudakimpaleita myyvän juustokaupan ja jo kaksisataa vuotta kahvia ja teetä myyneen Simon Léveltin putiikin.

Haarlem osoittautuu jo ensimetreillä täydelliseksi kaupungiksi kävelijälle.

Natsiarmeijaa piilossa

Pian odotan Corrie ten Boomin kotimuseon ovien avautumista. Museo on ilmainen, mutta taloon pääsee vain opastetuilla kierroksilla. Englanniksi kierroksia järjestetään muutaman kerran päivässä, maanantaisin museo on kiinni. Opas saapuu täsmällisesti kello kymmeneltä ja johdattelee pienen ryhmämme museon olohuoneeseen. Istahdan pianon vierelle kuuntelemaan Corrien ja hänen perheensä tarinaa.

Corrie ten Boom asui isänsä ja sisarensa kanssa perheen omistaman kelloliikkeen yläkerrassa. Hän oli aktiivinen nainen ja opiskeli isänsä tavoin kellosepäksi.

Hitlerin natsiarmeijan vallattua Hollannin Corrie huomasi, kuinka Haarlemin juutalaiset alkoivat kadota kaupungista. Kaduilla liikkui huhuja, mutta varmaa tietoa juutalaisten kohtalosta ei ollut.

Eräänä iltana Corrien oveen koputettiin. Oven takana odotti piilopaikkaa pyytävä nainen. Corrie tarjosi naiselle turvapaikan, ja seuraavan kahden vuoden aikana Corrien koti toimi piilopaikkana noin kahdeksallesadalle avuntarvitsijalle.

Kahden vuoden aikana Corrien makuuhuoneen seinän taa rakennetussa kätköpaikassa ehti piilotella lähes tuhat henkilöä. ©PAULA HOTTI

Tuttu arkkitehti rakennutti taloon salahuoneen: noin metrin levyinen ja muutaman metrin pituinen tila rakennettiin talon kolmanteen kerrokseen. Opas kehottaa ryhmän paria lasta tutustumaan piilopaikkaan paremmin. Sisäänkäynti tapahtuu ryömimällä vaatekaapin alimman hyllyn ali.

Corrie ten Boomin kotimuseo onkin erinomainen vaihtoehto Amsterdamin suositulle Anne Frank Museumille. Kierroksella on intiimi tunnelma, ja oppaan tarinat toisen maailmansodan julmuuksista saavat jotkut osallistujista kyyneliin.

Kun astun takaisin Haarlemin kaduille, myös minulle menee tovi, että mielikuvitukseni siirtyy natsien miehittämästä Hollannista takaisin nykyaikaan.

Hartaissa tunnelmissa

Jatkan museolta aivan kulman taa Grote Marktille, eli Haarlemin keskusaukiolle. Aurinko puskee esiin pilven takaa ja valaisee näyttävän torin.

Haarlemin Grote Marktia ympäröivät kuvan kaupungintalon lisäksi lukuisat ravintolat sekä komea Grote Kerk. ©PAULA HOTTI

Grote Markt on ollut Haarlemin keskus jo seitsemänsataa vuotta. Yhtä sen laidoista kaunistaa 1300-luvulta peräisin oleva kaupungintalo, vastapäätä kohoaa Haarlemin vetonaula, komea Grote Kerk. Kirkon taivaita hipova, nelikymmenmetrinen torni on ikuistettu lukuisiin Alankomaiden kulta-ajan maalauksiin.

Pääsymaksu kirkkoon on 2,50 euroa. Muutama kirkkoa ihaileva turisti ei riko sen rauhaa, ja sisällä vallitsee vaikuttava hiljaisuus. Mutta vaikka kauniit kaariholvit hurmaavat, muista katsoa myös jalkoihisi: kirkon lattialaatat ovat edesmenneistä haarlemilaisista muistuttavia hautakiviä.

Kulttuuria ja kulinarismia

Kulttuurinystävälle Haarlemista löytyy mistä valita. Nykytaiteenmuseo De Halle sijaitsee Grote Kerkin naapurissa. Kuuluisin museo taas on kaupungin oman taidemaalarin Frans Halsin teoksia esittelevä Frans Hals Museum.

Teylers Museumille kannattaa varata vähintään tunti. Paikka on etenkin pelle pelottomien unelmakohde. ©PAULA HOTTI

Oma valintani on Hollannin vanhin museo, Teylers Museum. Museosta löytyy nimittäin maailmantaiteen helmien lisäksi mielenkiintoisia tieteellisiä vekottimia.

Museolle kävelee keskusaukiolta parissa minuutissa. Matkaeväiksi nappaan annoksen ranskanperunoita, sillä olen nähnyt monen hollantilaisen nauttivan niitä kadulla.

Pääsymaksu museoon on 12,50 euroa, mutta sijoitus kannattaa. Museosaleissa on rauhallista, ja saan tutkailla menneiden aikojen kompasseja ja karttapalloja rauhassa. Lasivitriineistä löytyy fossiileja ja mineraaleja. Pääsalin yläkertaa reunustavat arvokkaat, nahkakantiset teokset.

Jos Corrien kotimuseo heitti toisen maailmansodan tunnelmiin, Teylers Museumissa siirrytään merellisten löytöretkien aikaan – kauniista museosta ei malttaisi poistua lainkaan.

Haluan kuitenkin nauttia Haarlemin katukuvasta vielä hetken ennen Amsterdamiin palaamista. Kävelen kaikessa rauhassa Spaarnejoen vartta kohti Haarlemin ikonista tuulimyllyä, De Adriaania.

Sinistä taivasta vasten kohoava mylly on palanut usein ja toimii nyt museona. Ennen myllyvierailua istahdan naapurissa sijaitsevan ravintolan terassille nauttimaan aurinkoisesta päivästä: enempää ei matkailija päiväkohteelta voisi toivoa!

Lue myös:

Hollannin Willem-Alexander ja Máxima – Tapaaminen telttabaarissa