Hymyjen saari Sri Lanka

 Udawalawen kansallispuisto on paras paikka nähdä villejä norsuja. Norsut ovat heittäneet selkäänsä hiekkaa suojaamaan auringolta. Ruoho piiskataan maata vasten ennen syömistä.  © Eeva Kollanus

Sympaattiset norsut

Norsulauma ylittää hiekkatien aivan jeeppimme edestä. Kuuluu vain hiljaista tassuttelua, auton moottori on sammutettu. Riikinkukko naukaisee puussa.

Norsut ovat Sri Lankan eteläosassa sijaitsevan Udawalawen kansallispuiston takuuvarma nähtävyys. Safarilla niitä pääsee katselemaan läheltä savannimaisessa maastossa.

Norsulla on hassu hännänpää, josta pitkät karvat sojottavat kahteen suuntaan. Ison uroksen pää on todellakin kulmikas kuin matkamuistokojujen puunorsuilla. Suloisia poikasia on vaikein nähdä, sillä ne pidetään suojassa lauman keskellä.

Ruohon syömisessä norsuilla on oma rituaalinsa. Kun ruohotupsu on nykäisty maasta, sitä piiskataan maata vasten kärsä rytmikkäästi heiluen. Multa karisee pois ruohon juurista. Vasta sitten ruohotupsu pistetään kärsällä suuhun.

Pikkunorsu juoksee töpöjaloillaan kärsä puolelta toiselle heiluen kohti norsujen orpokodin maitobaaria. Se tietää saavansa pian ihanaa makeaa maitoa suun täydeltä.

Udawalawen kylässä sijaitsevassa norsujen orpokodissa on ruokinta-aika neljä kertaa päivässä. Pääsymaksun maksaa mielellään, kun tietää rahan menevän maitojauheen hankintaan.

Hoitaja laittaa letkunpätkän norsun suuhun ja kaataa maitoannoksen suppiloon. Pienten jälkeen maitobaariin päästetään myös isommat orpokodin asukit.

Norsujen orpokoteja on muitakin, mutta niiden taso vaihtelee. Kandyn kaupungin lähellä Pinnawalassa pääsee seuraamaan, kun iso norsulauma paimennetaan joelle uimaan.

Kaakkoisrannikon suuri Yalan kansallispuisto houkuttelee mahdollisuudella nähdä leopardi. Muutaman kuullun kokemuksen perusteella leopardin näkeminen on kuitenkin hyvin epätodennäköistä.

Sri Lankan junissa on tunnelmaa, kun matkustaa paikallisten kanssa 2. tai 3. luokassa. © Eeva Kollanus

Vihreät vuoret

Juna töyssyttelee ja kolistelee laaksojen reunoja kierrellen. Se pysähtyy kaikilla asemilla. Matka maan keskiosissa sijaitsevasta Kandysta Badullaan kestää lähes koko päivän, vaikka linnuntietä matkaa on vain runsaat viisikymmentä kilometriä.

Vaikka olisit rantalomalla rannikolla, muutaman päivän retki Sri Lankan kauniiseen vuoristoon kannattaa.

Erityisesti Haputalen ja Ellan kaupunkien välinen rataosuus on maisemiltaan hieno. Vihreät teeviljelmät kumpuilevat radan ympärillä. Kukkuloiden lomassa näkyy teetehtaita, joihin käsin poimitut teelehdet kuljetetaan käsiteltäväksi.

Britit alkoivat viljellä teetä silloisella Ceylonilla siirtomaakaudellaan 1800-luvulla. Koska teepensaalle sopiva ilmasto oli viileässä vuoristossa, teen kuljetusta varten täytyi rakentaa satamaan ulottuva rautatie. Samat radat, sillat ja tunnelit ovat edelleen käytössä.

Junat täyttyvät erityisesti täydenkuun aikaan. Kaikki täydenkuun poya-päivät ovat vapaapäiviä, jolloin matkustetaan eri temppeleille. Osta junalippu etukäteen ja aina myös pitkille matkoille.

Valtion juniin liitetään myös yksityisten yhtiöiden luksusvaunuja, jotka on suunnattu matkailijoille maisemien katselua varten. Tavallinenkin vaunu riittää, kunhan pitkällä matkalla on pehmeät penkit.

Lyhyen matkan junaliput ovat vanhanaikaisia paksuja kartonkilappuja, joita enää harvoin näkee.

Pasuunakukat kukkivat pihoilla vuoristoalueen viileydessä.  © Eeva Kollanus

Viehättävä kansa

Hei, mistä maasta olet? Missä olet käynyt, minne olet menossa seuraavaksi? Mitä pidät Sri Lankasta?

Saarella saa varautua ystävälliseen uteliaisuuteen. Matkailijalta kysellään perusasiat ja toivotetaan tervetulleeksi. Pitää vaan kärsivällisesti selostaa oma reitti yhä uudelleen, englannilla pärjää hyvin.

Bussilla matkustaminen on halpaa, ja busseja kulkee hyvin. Pitkillä matkoilla voi joutua vaihtamaan toiseen autoon. Oikea bussi löytyy auttavaisten ihmisten neuvomana suureltakin bussiasemalta.

”Nyt on uusia tunikoita, uusia värejä, juuri ommeltuja”, mainostaa Nanda.

”Katso puuveistoksia, niitä on lisää myymälässä”, kehuu Kumara.

Kauppiaat maan lounaisosassa sijaitsevan Unawatunan rannalla eivät tyrkytä, mutta jokaiselta tulisi ostaa jotakin pientä. Aina on tilaa vielä yhdelle puiselle jääkaappimagneetille, olisiko se tuk-tuk vai norsu?

Varauksia hierontaan alkaa tulla, kun lomailijoille tuttu Kalu saapuu rannalle. Tumma hoikka mies tekee ayurveda-jalkahieronnan kunkin omalla rantapedillä.

Gallen linnoituksessa sariin pukeutunut rouva kutsuu katsomaan suojeltua historiallista taloaan sisältä. Talo on rakennettu jo Hollannin siirtomaa-ajalla 1700-luvulla. Sisällä on mukavan viileää, puiset jyhkeät kalusteet ovat kuin museosta. Myynnissä olevat omatekoiset postikortit toimivat pääsymaksuna.

Torilla on tarjolla enimmäkseen outoja kasviksia. Ystävälliset myyjät eivät edes yritä kaupata niitä matkailijalle.   © Eeva Kollanus

Vietnam – silkin ja sitruunaruohon maa

Bangkok on kulttuuria kihisevä metropoli

Penang on makujen aarreaitta