Inarijärven vesi on kirkkain kaikista – Hienoimmat nähtävyydet löytyvät saaresta

Tikkaat loppuvat veteen.

Jo laskeutuminen niitä pitkin maan sisälle ahtaaseen luolaan on erikoinen kokemus. Ei opasteita, ei valoja. Vain pimeys, jota läpäisee otsalampun valokiila.

Ja nyt sitten pitäisi hypätä veden yli jäälautalle!

Täällä maan sisällä… Ei tule onnistumaan.

Ja toisaalta: poika huutaa innoissaan siellä jossain, luolan perukoilla, että täältä näkyy taivas.

Eli: mentävä on!

Inarijärven kirkkaat vedet

Korkia-Mauran luola on yksi kuuluisimmista Inarijärven nähtävyyksistä. Sen pohjalla oleva jääpeite on säilynyt tiettävästi pienestä jääkaudesta 1400-luvulta asti, vaikka peite nykyisin jo sulaa kesällä laidoiltaan.

Luolan lattia on noin kymmenen metriä pitkä ja 3,5 leveä. Korkeutta koko komeudella on noin neljä metriä. Se on kuin huone, sillä seinät ja katto ovat sileitä. Paksuutta jäällä on tiettävästi noin pari metriä.

Luolaa on käytetty perinteisesti kesäaikaan kalojen säilytyksessä, mutta nykyisin siellä pakastetaan enintään matkailijoita – kovin paljoa heitä ei tosin ole vieläkään, päätellen siitä, että laituri on pieni ja palvelut juuri täällä vaatimattomat.

Inarijärvi on äärettömän kaunis. Sen vesi on suomalaiseksi järvivedeksi kirkkaudessaan omassa luokassaan.

Siinä missä muun muassa soiden ojitusten seurauksena esimerkiksi Saimaa, Oulujärvi, Pielinen, Päijänne ja Kiantajärvi ovat muuttuneet ruskeavetisiksi, Inarin vesi on kristallinkirkasta.

Silti kulkijoita siellä on maltillisesti, ja kesällä ei sitäkään. Syksyllä saapuvat kalastajat, mutta huvin vuoksi veneilyä on – vaikka se on lisääntynyt – kovin vähän.

Inarilla kuljetaan asian kanssa.

Matkailijat tuntuvat täällä enemmän ihastelevan järveä maantieltä: siinä se nyt kimmeltää – mutta miten sinne pääsisi?

Veneellä saa järvestä enemmän irti, sillä myös saaressa on koettavaa. © Markus Ånäs

Palveluita riittää

Sattumalta juuri Korkia-Mauran laituriin kiinnitetyn toisen veneen pariskunta on saapunut järvelle Pohjanmaalta ihan vain huvin vuoksi, maisemia ja nähtävyyksiä katsomaan.

Siihen Inari on mainio, sillä sen rannoilta löytyy erinomaiset sekä kaikkien käytössä olevat julkiset palvelut että myös kaupallista tarjontaa – sijaitseehan järvi keskellä Suomen yhtä merkittävintä talvimatkailualuetta. Hotelleja on aivan vesirajassa muun muassa Inarissa ja Ivalossa sekä erityisesti Inarin erämaaosassa Nellimin kylässä.

Erinomaisia vesipäivien tukikohtia ovat esimerkiksi Hotelli Inari sekä Wilderness-ketjun hotellit Nellim, Nangu ja Inari. Näiden kaikkien lähellä on omalla veneellä saapuvalle hyvä satama veneenlaskuluiskineen.

Toisaalta järveltä löytyy myös moottoriveneitä vuokrattavaksi.

Hyvä koeteltu reissun malli on vuokrata perämoottorivene Nellimistä tai Veskoniemestä muutamaksi päiväksi, viettää päivät vesillä ja yöpyä hotelleissa.

Erähenkisimmät voivat ottaa mukaan makuupussit ja majoittautua järvellä vuokra- tai autiotuvissa – tai kerrassaan teltassa. Erityisesti pohjoisen erämaaosassa liki kaikki rannat ovat valtion maita ja niillä on sallittua teltan pystyttäminen ja nuotion tekeminen risuista.

Kun vesille lähtee, järvellä on hyvin hoidetut ja runsaat Metsähallituksen palvelut: veneilytukikohdat, joita on pitkälti toistakymmentä, on varustettu aina nuotiopaikoin ja yleensä myös laavuin ja monessa tapauksessa jopa autiotuvin. Ne ovat vapaassa käytössä.

Teltanpaikkoja on järven rannalla runsaasti. Telttailu on sallittua valtion mailla. © Markus Ånäs

Tyynenä iltana autiotuvan grillipaikalla tekee mieli istua vähän pidempään. © Markus Ånäs

Nokipannukahvit kuuluvat virallisilla tulentekopaikoilla asiaan, erämaassa kun ollaan. Veneilytukikohdissa on puuhuolto. © Markus Ånäs

Metsähallitus ylläpitää Inarilla kattavaa veneilytukikohtien ketjua. Likeisimmät sijaitsevat lähellä Veskoniemen tai Nellimin satamaa. © Markus Ånäs

Vankilasaari hiljentää

Hotelli Nangun vieressä on koko Inarin tärkein satama Veskoniemi, jonka edustalta löytyy se Korkia-Mauran jääluola.

Nellimin erämaakylän satamasta matkansa aloittavan lähikohde on sen sijaan astetta pysäyttävämpi: Kaamassaaressa Andreasnuoran rannalla hymy hyytyy.

Petsamo oli toisen maail­mansodan aikaan vielä osa Suomea. Sen rintamavastuu oli sälytetty saksalaisten ­hoidettavaksi. Tie Petsamoon kulki Inarijärven taitse. Jäämerentien varrella saksa­laisilla oli useita orjatyöleirejä – niistä syrjäisin löytyi Inarilta.

Ensimmäisenä Kaamassaaressa vastaan tulevat vanhan, nyttemmin suohon uponneen syväsataman laiturin paalutusten jäännökset, ruostuneita piikkilankaesteitä, konekivääripesäkkeen monttu ja iso kasa vanhoja polttoainetynnyreitä.

Jostain sammaleen alta k­urkistaa vanha kamiina.

Organisation Todtin vankileirillä tehtiin polttopuita ­Petsamon rintamalle. Armoa eivät antaneet pakkanen tai kesän huumaava hyttysten ja mäkäräisten pilvi.

Kaamassaaren vankileiri on vielä Korkia-Mauraakin tuotteistamattomampi. Palveluita ei ole edes laiturin vertaa – ei muistomerkkiä, ei opastauluja.

Luonto on ottanut omansa, sillä vanhat parakit ovat saaneet lahota pystyyn. Piikkilankaesteitä on näkyvillä ­siellä täällä.

Tuntuu kuin kävelisi luiden päällä.

Varsinaiset metsätyöt ­tehtiin syvällä saaressa sekä Andreasnuoran toisella puolella Taplasaaressa – siellä ­näkyvillä on paikalleen lahonneita, vankien tekemiä viimeisiä tukkikasoja.

Joku rakennus on pystyssä ja sitä on käytetty joskus väliaikaissuojana: täkit ovat uudempaa perua.

Vaikka arktisilla alueilla kasvaminen on hidasta, aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja luonto peittänyt pahuuden jälkiä. Koska alueella ei ole tiettävästi tehty arkeologista tutkimusta, on pääteltävä itse, miten parakit ovat ­sijoittuneet.

Historiaa on silti kylliksi: kun veneen irrottaa rannasta, kaikki ovat hiljaa, sanattomia.

Ihminen on paha, mutta luonto kaunis.

Lue myös: Tiedätkö, mikä on jurttasauna? Itä-Suomesta matkailija löytää erikoisia löylypaikkoja – Nämä saunat on koettava!

Korkia-Mauran jääluolassa jää ei sula kesälläkään. © Markus Ånäs

Andreasnuoran vanha orjatyöleiri hiljentää kävijän. © Markus Ånäs