Itä-Uusimaa kutsuu nostalgiselle kartanoretkelle – Kolme maatilamatkailijan aarreaittaa!

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Pekka Nieminen/Otavamedia
Porvoon ja Loviisan seutu on maatilamatkailijan aarreaitta: luomua, lähituotteita ja historiallista kartanotunnelmaa. Vierailimme kolmessa kohteessa.

Luontopolun varrella näkee lehmiä, mutta sonneista kannattaa pysytellä kauempana. ”Ne painavat päälle tonnin ja saattavat pillastua helposti, koska niillä on huono näkö”, Marcus Walsh kertoo. © Pekka Nieminen/Otavamedia

Kaikille avoin luomutila

Maisema vihertyy mutka mutkalta. Voisi kuvitella tulleensa kauas kaupungin humusta ellei tietäisi, että matkaa Porvoosta on vain vartti, Helsingistä tunti. Kauniina päivänä tänne Bosgårdin kartanoon polkisi vihellellen 13 kilometrin matkan Porvoosta. Perillä odottaa leivosen liverryksen säestämä kesäparatiisi, jonne kuka tahansa on tervetullut piknikille, luontopolulle tai herkuttelemaan gurmeetasoisella grilliruoalla.

Toinen tilan isännistä, Marcus Walsh, on luonnontieteilijä ja kokki, mikä kertoo paljon siitä, mihin tällä tilalla on panostettu: luonnonmukaisuuteen ja hyvään ruokaan. Tilalla kasvatetaan karjaa ja viljellään muun muassa syysviljaa sekä tuotetaan hunajaa – ja kaikki tehdään eläimiä ja ympäristöä kunnioittaen.

Kesäaikaan lehmät laiduntavat läheisellä niityllä. Inspiraatiota tilanhoitoon on saatu Etelä-Ruotsista, jossa perinnemaisemista on pidetty jo pitkään huolta antamalla lehmien laiduntaa esimerkiksi rannoilla ja metsissä.

Kartanon deli-kaupasta voi ostaa luomulihaa, ja viereiselle ravintolan terassille houkuttelee grillilihan tuoksu. Huonolla omallatunnolla täällä ei tarvitse lihaa syödä, koska karjan kasvattamisessa on huomioitu myös sen hyvinvointi.

Marcus Walsh puhuu epäeettistä lihantuotantoa vastaan ja kehottaa pitämään lihapeijaisia pari kolme kertaa vuodessa – muuten hänen mielestään kannattaa syödä kasvisruokaa. ”Olen luultavasti ainut karjatilallinen, joka kehottaa syömään vähemmän lihaa”, hän toteaa.

Lehmien ja lampaiden lisäksi kävijöille löytyy ihmeteltävää kolmelta luontopolulta, jotka vievät viileisiin lehtoihin ja pellonpientareen paahteeseen. Kosteikossa voi nähdä kaulushaikaran tai pellolla hiirihaukan nappaamassa saalista.

Omat eväät voi nauttia polun varressa piknikpaikalla. Ja jos vielä ehtii, kannattaa pistäytyä keskiaikaiseen Husholmenin linnasaareen, joka tosin ei ole enää saari vaan osa Pikkupernajanlahden rantaa.

bosgard.com

Rutumin kartanon lounaat ja päivälliset tarjotaan noutopöydästä. Siinä lähiseudun tuotteet ovat hyvin edustettuina. © Pekka Nieminen/Otavamedia

Paremmat pidot

Vanhan Helsingintien varressa, matkalla Porvoosta Kouvolaan päin, moni matkalainen on tottunut pysähtymään Pukarossa. Ihan lähellä saman tien varressa sijaitsee Rutumin kartano, joka oli matkalaisten levähdyspaikka satoja vuosia sitten.

Kartano sai alkunsa 1700-luvulla, ja monien vaiheiden jälkeen se ehti jo rapistua. Sotien jälkeen se annettiin 11 perheelle, jotka olivat lähteneet evakkoon Sortavalasta. Heidän joukossaan olivat myös kartanon nykyisen isännän isä, isoisä ja isoisänisä. Tänä päivänä kartanon omistavat Kari ja Marja Hirvonen. He ovat kunnostaneet niin päärakennuksen kuin pihapiirinkin uuteen loistoon mutta säilyttäneet viehättävällä tavalla vanhaa.

Harmillista on se, että kartanon ravintola on avoinna vain ryhmille. Mutta jos isommalla porukalla sattuu olemaan liikkeellä, kannattaa olla etukäteen yhteyksissä kartanoon ja sopia kesäisestä lounaasta.

Ruhtinaallinen menyy koostuu paikallisista kalaherkuista ja lähitilojen tuotteista. Lisäksi vieraat saavat kuulla kartanon värikkäästä historiasta emännän itsensä kertomana sekä tietysti tutustua kartanon salien jännittävään sisustukseen. 1800-luvulle uskollisesti sisustettu makuuhuone on isäntäparin käytössä kesäisin, mutta sinnekin pääsee kurkistamaan.

rutuminkartano.fi

Kreivi Johan Creutz esittelee Malmgårdin panimon oluita. Panimo on ensimmäisenä suomalaisena alkanut käyttää oluentuotannossa muinaista emmervehnää. © Pekka Nieminen/Otavamedia

Kuin Downton Abbey

Eihän tämä ole mikään kartano, tämä on linna! Saavumme pihalle ja kaarramme suihkulähteen ympäri ennen kuin pysähdymme pääovien eteen. Samanlaisen kaarroksen tekevät arvovieraat tv-sarja Downton Abbeyssä.

Ymmärrän kyllä, että emme ole Englannin maaseudulla, mutta silti olo on epätodellinen. Neljän kilometrin päässä Pernajan Koskenkylästä todellakin on uusrenessanssilinna, jonka kattokruunut on tuotu 1880-luvulla Muranosta ja jonka vaatekomeroissakin on kattomaalauksia.

Asukkaat – kreivi Johan Creutz, hänen vaimonsa ja heidän koiransa – asuvat itäsiivessä. Ja koska tämä linna on kreivin koti, tänne ei kovin usein päästetä turisteja. Kesällä kannattaakin olla hereillä: kartanossa vietetään kerran kuussa Malmgårdin päivää, jolloin järjestetään opastettuja kierroksia vuonna 1885 valmistuneessa linnassa.

Kartanon puotiin tavallinen kansa pääsee kuitenkin ympäri vuoden. Myynnissä on etenkin muinaisviljoista, kuten emmervehnästä ja speltistä, valmistettuja luomutuotteita: viljariisiä, lettujauhoja, spelttimannaa ja tuoretta lakritsia.

Vieressä on Malmgårdin panimo ja sen yhteydessä pieni baari, jossa järjestetään ryhmille maistelutilaisuuksia. Valikoimissa on tilan viljasadosta valmistettuja oluita ja siidereitä. Emmer IPAa ja Pale Alea siemaillessa voi hetken kuvitella olevansa sittenkin jossain päin Englantia. V

malmgard.fi

 

X