Lähde wellness-matkalle Intiaan! Rentoudu ja joogaa Gangesin rannalla – Rishkikesh on meditaatio- ja joogamatkaajan puuhamaa

Jaa kaverilleTilaa Seura
Varhainen joogahetki rannalla
Varhainen joogahetki rannalla on unohtumaton elämys ja nautinto. © SAMI LAMBERG
Intian Rishikesh tunnetaan joogaajien pääkaupunkina. Sinne matkaavat niin länsimaiset joogaturistit kuin intialaiset pyhiinvaeltajatkin.

On varhainen aamu, kun laskeudumme rinnettä alas Gangesin rannalle. Joogamatot on jo aseteltu valmiiksi vaalealle hiekalle. Linnunlaulu sekoittuu joen kohinaan.

Nautin väreistä: miten ihanan vaaleanvihreä Ganges onkaan tässä kohtaa, Shivpuri Beachillä. Olemme lähellä Himalajaa seudulla, jossa tasanko alkaa kohota vuoristoksi. Mieleni on odottava.

Aiemmat kokemukseni ulkojoogasta ovat olleet lähinnä näennäiskivoja. Varjossa on joko liian viileää ja tuulista, kun taas auringossa tulee tukalan kuuma. Nyt kello on vasta vähän yli viiden aamulla, on jo valoisaa, mutta aurinko ei paahda. Ilma on lämmin ja lempeä.

Yllätyn, kun meillä onkin kaksi opettajaa. Nainen näyttää mallia, mies antaa ohjeet. Näin ohjelma ei taukoa hetkeksikään, vaan etenee tasaisesti. Astangaan tottuneena pidän joogaa hyvänä perusjoogana, jota on helppo seurata.

Tunnin jälkeen hiljainen onnen tunne täyttää mieleni. Kokemus on rauhoittava ja voimaannuttava: tällaista luontojoogaa haluaisin lisää.

Koskimelontaa Gangesissa

Moni pyhiinveltaja haluaa kokea koskimelonnan Gangesissa. Virran mukana voi lipua vaikka päiväreissun tai vain pari tuntia. © SAMI LAMBERG

Näin matkustat Intiaan

Suomalaisista matkanjärjestäjistä Mandala Travel järjestää kiertomatkoja, joissa käydään Rishikeshissä.

Muuten voit lentää Delhiin ja matkustaa sieltä junalla Haridwariin, josta on noin tunnin ajomatka Rishikeshiin.

Synneistä eroon Gagnesissa

Hindut uskovat, että kastautumalla päätä myöten Gangesiin puhdistuu synneistään. Ajatus houkuttaa; olisihan sitä puhdistettavaa. Veden sanotaan olevan puhdasta täällä noin parikymmentä kilometriä Rishikeshin kaupungista yläjuoksun suuntaan.

Jätän kuitenkin kastautumisen väliin ja jatkan matkaani synteineni. Myöhemmin kuulen, että veteen pulahtanut seurueeni jäsen sai korvatulehduksen. Synnin palkka vai bakteeri? Ken tietää.

Palaan majapaikkaani Snow Leopard Camp -mökkikylään. Se on pieni, rauhallinen turisteille tehty lomakeskus. Tällaisiin mökkikyliin, sekä läheisiin telttakyliin, moni intialainen hindu majoittuu pyhiinvaellusmatkallaan.

Snow leopard camp

Snow leopard campin mökkikylässä on rauhallista. © SAMI LAMBERG

Jokainen hindu haluaa kastautua Gangesissa edes kerran elämässään. Moni matkustaa sitä varten vaikkapa suureen Varanasin kaupunkiin, osa hakee rauhallisempaa maaseutua ja pientä elämysseikkailua, kuten koskimelontaa Gangesissa. Pitkin päivää näen iloisten melojien veneiden lipuvan joella.

Jatkan matkaa kymmenisen kilometriä Badrinath Roadia pitkin meditaatioluolaan, joka tunnetaan nimellä Vashistha gufa.

Sen suulla pysähdyn lukemaan paikallisen ashramin, eli meditaatiokeskuksen, perustaja Swami Purushottamanandin sanoja ihmisille, joka etsivät onnellisuutta. Vapaasti suomennettuna ajatus kuuluu näin: Onni on tyyneydessä, ja se sijaitsee sydämessämme. Kun mielemme rauhoittuu, onnellisuus vain ilmentää sitä. Aivan kuten heijastus veden pinnalla ilmentää aurinkoa.

Astun kirkkaasta päivänvalosta pimeään luolaan. Kuljen kohti luolan perällä lepattavan kynttilän liekkiä. Hetken olen kuin sokea ja tunnustelen kivisen seinän avulla, minne astua.

Istahdan piskuiseen luolaan asetetuille tyynyille. Vaikka ympärilläni on kourallinen mietiskelijöitä ja tilaa on niin vähän, että olemme vieri vieressä, on silti helppo tyynnyttää mieli. Alan pohtia taulun sanomaa; miten monenmoisella turhalla sitä täyttääkään mielensä, kun tärkeintä olisi rauha.

Vashistha gufan mediataatioluola

Vashistha gufan mediataatioluolassa mieli rauhoittuu. © SAMI LAMBERG

Joogan pääkaupunki

Jatkan alueen keskukseen, Rishikeshiin, joka Intiassa tunnetaan joogan pääkaupunkina. Se on hindujen vanha pyhiinvaeltajien kaupunki.

Täältä moni sadhu eli askeesissa elävä pyhä mies lähtee edelleen jalkaisin neljän pyhimyksen pyhiinvaellusmatkalle läheisiin Yamunotrin, Gangotrin, Kedarnathin ja Badrinathin kaupunkeihin. Matkaa kierrokselle tulee yli 1 100 kilometriä.

Moni tavallinenkin hindu haluaa tehdä tuon matkan, mutta helposti autolla. Moni matkaa sen järjestettynä pakettimatkana.

Rishikeshin katuvilinä on värikästä

Rishikeshin katuvilinä on värikästä: pyhiinvaeltajia, rihkama- ja herkkukauppiaita, lehmiä ja sadhuja. © SAMI LAMBERG

Rishikesh on pyhiinvaeltajien kaupunki.

Rishikesh on pyhiinvaeltajien kaupunki. Lakshman jhula -sillan ruuhkassa moottoripyörät ja lehmät kulkevat ihmisten seassa. © SAMI LAMBERG

Nykypäivän Rishkikesh on kuin meditaatio- ja joogamatkaajan puuhamaa. Vähän väliä törmää kyltteihin, joissa kerrotaan läheisestä ahramista, jooga- tai meditaatiokoulusta. Täältä löytää myös ayervedaa ja muita hoitoja, jotka vetävät puoleensa länsimaisia matkaajia.

Kuitenkin valtaosa turisteista on paikallisia hinduja, kuten perheitä, jotka tulevat lomamatkalle ja käyvät kastautumassa Gangesissa.

Aarti-juhla

Aarti-juhla: Rishikeshissä auringon laskiessa on näyttävä seremonia. Tänne Pyhiinvaeltajat kokoontuvat päivän päätteeksi. © SAMI LAMBERG

Kadut täyttyvät hälisevistä rihkama- ja ruokakauppiaista, lehmistä ja sadhuista. Kaikkea on paljon, niin tungosta, värejä kuin ääntäkin. Ja toki täällä on popcorn ja -jäätelökauppiaitakin, kuten missä turistikohteessa tahansa.

Pyhiinvaeltajien päivän päättää aarti-juhla Gangesin rannalla. Juhlavan musiikkituokion lopuksi veteen lasketaan jumalia varten pieniä samettiruusuin koristeltuja lauttoja, joissa palaa liekki.

sadhu eli hindulainen askeetti

Jos sadhu eli hindulainen askeetti majoittuu taloon, häntä ei saa häätää. © SAMI LAMBERG

Aamujooga ashramissa

Yhtenä aamuna suuntaan matkani Yoga Niketanin ashramiin Rishikeshissä. Haluan kokeilla joogaa oikeassa ashramissa.

Sinä aamuna saan nukkua ruhtinaallisen pitkään, sillä jooga alkaa vasta 6.30. Aamun lempeässä valossa piha-alue näyttää kutsuvalta: kaikki on siistiä ja kukka-istutukset hyvin hoidettuja.

Kapuan portaat joogasaliin. En oikeastaan tiedä, mitä odotin, ehkä jotain oudompaa. Saliin astuessa kaikki tuntuu kuitenkin tutulta: poimin joogamaton telineestä, etsin itselleni paikan punaiselta kokolattiamatolta ja asettaudun muiden länsimaisten joogaajien joukkoon.

Tällä kertaa eteemme tulee vain yksi opettaja. Hän ohjaa hiljaisella äänellä, ja pian salin valtaa keskittynyt tunnelma. Sarjassa on paljon tuttuja asanoita, jokunen vieraskin. Huomaan ilokseni, että on jälleen helppo tehdä muiden mukana. Tällaiseen ashramiin voisi joskus elämässä tulla vaikka muutamaksi viikoksi.

Juttu on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 8/18.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X