Kauneutta, jota ihmisen ja luonnon harmonia voivat parhaimmillaan luoda – Vanajavesi on tunnelmallinen kesämatkakohde

Hämeenlinnasta alkaa vanha vesireitti, jonka varrella komeilee vehmas ja vauras Häme. Sisävesiristeilyllä näkee vallien suojaan kätkeytyvän Hämeen linnan, Putkinotkon luojan lintukodon ja Visavuoren paratiisin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vanajavedellä on risteilty jo vuodesta 1863 lähtien. Rannat ovat ikivanhaa viljely- ja kulttuuriseutua.

Hämeenlinnasta alkaa vanha vesireitti, jonka varrella komeilee vehmas ja vauras Häme. Sisävesiristeilyllä näkee vallien suojaan kätkeytyvän Hämeen linnan, Putkinotkon luojan lintukodon ja Visavuoren paratiisin.
Teksti:
Tarja Penttinen
Kuvat:
Manki Penttinen

Kun matkustajalaiva m/s Silver Starin dieselmoottorit murahtavat käyntiin ja alus irtoaa Hämeenlinnan satamasta, peräkannella pääsee sekunnissa suomalaisen sisävesiristeilyn ytimeen.

Tuuli paukuttaa ­villisti ­aluksen siniristilippua ja ­kieputtaa laivamatkustajien hiuksia. Lämpöä on 15 ­astetta. Mutta se ei jäähdytä intoa ­siitä, että nyt ollaan ikonisella reitillä!

Itse suomalaisten ­satusetä Sakari Topelius seilasi syyskuusta 1865 lähtien ­tällä ­Hämeenlinnasta ­alkavalla ­vesireitillä, jolla voi ­päästä ­sadan kilometrin päähän Tampereelle.

Lipuminen pehmeää vesi­tietä pitkin oli siihen aikaan luksusta verrattuna hevoskyytiin kuoppaisella, pölyävällä maantiellä.

Kuuluisa säe ”Niin kauan kuin silmään siintää, näen järviä lahtineen” on saanut inspiraationsa jossain täällä Kanta-­Hämeen ja Pirkanmaan saumakohdassa.

Armaisia aaltoja riittää yhä, vaikka Topelius tuskin tuntisi enää reittiä.

Timo Knuutila on nähnyt, miten Vanajavesi on muuttunut 30 vuodessa. Rantoja on ­rakennettu kiivaasti.

Vanajaveden vesireitillä on pitkät perinteet

Matkustajaliikenne Hämeenlinnan ja Tampereen yhdistävillä vesillä alkoi kasvaa 75 vuotta sitten, kun Hopealinjat perustettiin. Kahden vesibussin liikennöimää väylää alettiin kutsua Hopealinjaksi.

Kuuluisa graafikko Erik Bruun ikuisti reitin vuonna 1957 mainosjulisteeseen, jossa saarijono peilautuu rasvatyyneen veteen.

Aluksi seilattiin höyrykoneitten tai siipirattaiden voimalla, nykyään moottoreiden.

M/s Silver Star on 57-vuotias alus, joka on puksuttanut jo 40 vuotta Vanajaveden ja Pyhäjärven eri reiteillä. ­Sisätiloissa on romanttista rosoa, joka sopii konkarialukselle.

Sisävesiristeilyjen suosio on hiipunut ­huippuvuosista, ­mutta Kokemäenjoen vesistö ei merkittävästi häviä ­Vuoksen vesistölle matkustajamäärillään. Saimaalla ­matkusti toissa vuonna reilut 91 000 matkustajaa, Kokemäenjoen vesistössä (mukana Pirkanmaa ja Kanta-Häme) 72 000.

Osalle matkustajia ­matka vanhalla vesireitillä on ­perinne. Kapteeni Jari ­Niemi kertoo ­vakiomatkustajasta, ­jolle Hopealinja-risteily on ­ollut kesän kohokohta jo ­monta vuotta. Hän on myynyt kesämökkinsä, mutta kaipaa yhä veden ääreen.

Markkinointijohtaja Niko Airaksinen uskoo reitin tulevaisuuteen.

”Kun ihminen tulee ­tiettyyn ikään, hän löytää ­tällaisten ­risteilyjen viehätyksen. Aidoille elämyksille on aina kysyntää.”

Kun laivan ravintolassa tarjotaan lounasta, alus lipuu hiljaa Vanajaveden kapeikossa.

Vanajavesi lipuu ohi kirkkojen ja suurmiesten kartanoiden

Heti laivamatkan alussa matkustajaa hemmotellaan historiallisilla helmillä.

Aivan Hämeenlinnan keskustan tuntumassa kohoaa ­vasemmalla rannalla punatiilinen kolossi: keskiaikainen ­Hämeen linna.

Pian sen jälkeen Silver Star kaartaa oikealle hotelli Aulangon laituriin. Matruusi hyppää kiinnittämään aluksen köysillä laituriin siksi aikaa, että pari matkustajaa pääsee kyytiin.

Hopeapajujen takaa näkyy hotelli Aulangon vanha osa. Tekisi mieli kuunnella Spotifystä pätkä Finlandiaa, sävelsihän Sibelius sitä Aulangolla flaneeratessaan. Mutta taustamusiikkina olkoon nyt moottorin matala putputus.

Alkumatka vaatii kipparilta taitoa, sillä laivan on edettävä kapeaa uomaa pitkin. Kapteeni kyntää vettä hiljaa, vain seitsemää solmua (noin 13 km/h). Hän varoo läikyttämästä ­vettä rannoille enempää kuin laimeina aaltoina.

Laivoja harrastava ­Juhani Valanto on kuvaillut kotimaakuntansa rantoja osuvasti: ”Ohi lipuvat maisemat ovat ­sillä tavalla hymyilevän kauniita, kuin ihmisen ja luonnon harmonia parhaimmillaan voi luoda.”

Vanajaveden laakso on vanhaa kulttuurimaisemaa, jota täplittävät pakanoiden muinainen linnavuori, kirkot ja suurmiesten kartanot. Kuuluisin on seinämaalauksistaan ylistetty Hattulan Pyhän Ristin kirkko vasemmalla rannalla.

Hattulan kohdalla on 700 vuotta sitten ­perustettu ­Vesunnin kartano, jonka isäntä oli Ruotsin kuninkaan käskynhaltija Arvid Tavast. Hän hallitsi maita ja mantuja Viroa myöten.

Oikeanpuoleisella rannalla vilahtaa Lepaan puutarhaopiston rakennuksia. Ne kohoavat Lepaan kartanon mailla, joilla oli jo 1700-luvulla kauniita puistoja ja hedelmätarhoja.

Viimeinen kartanonherra testamenttasi tilansa vuonna 1902 valtiolle yhdellä ehdolla: maille perustetaan puutarha-alan oppilaitos. Niin tehtiin. Nykyään kartanolla on myös majoitusta ja viinitila.

Heidi ja Asko Männistö nauttivat kannella auringosta ja tuulesta. Taustalla Sääksmäen silta.

Rauhoitetulle luodolle saavat rantautua vain linnut

Lempeä hämäläismaisema saa uusia sävyjä, kun pitkän ­salmen jälkeen edessä aukeaa laaja Vanajanselkä.

Aavalla selällä tuuli pääsee puhaltamaan laivan kylkeen surutta, kovimmillaan 18 metriä sekunnissa. Mutta laivan päällikkö ohjaa alusta niin, että matkustajat saavat rauhassa syventyä maisemaan, joka näyttää paikka paikoin asumattomalta erämaalta.

”Kuinka rauhallista ja hiljaista täällä onkaan!” amerikkalaiset Sarah Dutro Cormier ja Rick Dixon hämmästelevät.

”Ja vihreää! Niin paljon puita,” Sarah jatkaa.

He kuuluvat Swedish Finn Historical Societyyn, joka on aiemmin tutustunut Vaasan ja Pietarsaaren seutuun. Nyt he haluavat nähdä suomalaista järviseutua.

Maisema on muuttunut paljon vuodesta 1986 lähtien, jolloin laivaa kipparoiva Timo Knuutila alkoi seilata Vanajavedellä.

Metsää on kaadettu, rannoille ja saariin on ­rakennettu ­kesämökkejä ja vesille on sännätty uusilla kulkupeleillä: sup-laudoilla ja vesiskoottereilla.

Vanajanselän rannoilla pesivien kalasääskipariskuntien rinnalle ovat lentäneet merimetsot. Nyt näkyy vain tiiroja, jotka kököttävät väylää merkitsevien lateraalimerkkien päällä ja Kukkarokivellä. Se nousee aalloista yksinäisenä, vaaleana kiilana. Rauhoitetulle luodolle saavat rantautua vain linnut.

Vanajavesi rauhoittaa, kuten kirjailija Joel Lehtonen sanoi

Reitin näyttävin silta on 205 metriä pitkä Sääksmäen riippusilta, jonka ali m/s Silver Star sujahtaa.

Sitä ennen Putkinotko-­fanit tähyilevät oikealle pieneen saareen, näkyisikö punamultatölliä? Kirjailija Joel Lehtonen ­vietti ­elämänsä ehtoopuolen kesiä Vähä-Vohlin saaressa, ”Vanajan helmessä”.

Selkärankareuman ja ahdistuksen piinaama kirjailija saavutti Lintukodossaan ”jumalisen rauhan”. Pulahdus ­järveen savusaunan jälkeen maistui ”ihanammalta kuin mikään samppanja”.

Lähes kolmen tunnin seilaamisen jälkeen m/s Silver Star parkkeeraa kallioisen niemen vierasvenelaituriin Valkeakoskella. Matka huipentuu ylhäällä Visavuoressa, jota on jo 122 vuotta hallinnut kuvanveistäjä Emil Wikströmin mykistävän persoonallinen koti.

Visavuoren lystihuoneesta (huvimaja) voi vielä nähdä suikaleen Vanajavettä. Lehtonen kuvasi järveä raukeana kesäpäivänä ruusunsiniseksi, mutta nyt ulappa on siniharmaa. Silti tämän Lehtosen ajatuksen tavoittaa täysin: Vanajavesi rauhoittaa ”suuruudellaan ja syvyydellään kuin nirvana”.

Lähteet: Juhani Valanto: Hämeen hopeisilla vesillä (1999), Joel Lehtonen: Lintukoto (1929) ja Hyvästijättö Lintukodolle (1934).

Kesällä 2024 reitillä liikennöi Hopealinjojen alus M/s Silver Moon.

Lue myös: Lappeenranta on upea kesäkaupunki täynnä historian havinaa – Nämä piilotetut helmet kannattaa kokea

X