Kotimaan hiihtokeskuksista löytyy tekemistä jokaiselle

Rovaniemen kaupunkikuvaa hallitsevan Ounasvaaran erottaa jo kaukaa. Kemijoen ja Ounasjoen yhtymäkohdassa sijaitseva hiihtokeskus on niin lähellä kaupunkia kuin ulkoilua rakastava toivoa saattaa: aivan Lapin pääkaupungin kyljessä.

On sydäntalven aika, ja lumi on kasaantunut puitten oksille ja latvuksiin raskaaksi tykkylumeksi. Lunta on paljon, joten ei muuta kuin liikkeelle.

Matkailujätti Lonely Planet rankkasi Rovaniemen Euroopan parhaaksi talvikohteeksi jo muutama vuosi sitten – hyvissä ajoin ennen kuin suomalaiset itse ymmärsivät kaupungin monipuolisuuden talvilomakohteena.

Kulkuyhteyksien parannuttua ja ihmisten oivallettua Rovaniemen erinomaiset liikuntamahdollisuudet kaupunki tekee nousuaan myös hiihtolomalaisten keskuudessa.

Rovaniemen ja Ounasvaaran latuverkosto on tiivis ja sinne pääsee helposti. Jääladuille reitti kulkee kätevästi kaupungin ydinkeskustasta. Jääladut yhdistyvät Ounasvaaran latuverkostoon, joten kaupungista on suora yhteys Ounasvaaran parhaille vaaroille.

Kaupungin ja paljashuippuisen Ounasvaaran erottavalla jäällä ei pelkästään hiihdetä. Sillä myös kävellään, juostaan, ajetaan leveärenkaisilla läskipyörillä, potkukelkkaillaan, jäägolfataan ja pilkitään kaikki sulassa sovussa. Tilaa riittää vaikkapa rinnakkain sivakoitavaan kaverihiihtoon tai koirakävelyyn.

Hiihtäessä törmää melko varmasti ulkomaalaiseen matkailijaan, joka on sitkeästi suksilla, vaikkei olisi ennen lunta nähnytkään. Ihmiset auttavat toisiaan: antavat voiteluvinkkejä ja opastavat oikeaan suuntaan.

Tungokseen asti ei väkeä ole koskaan, mutta yksinkään ei tarvitse hiihtää. Ihania pop up -kahviloita löytyy latujen risteyspaikoista ja jäältä. Moni pakkaa reppuun omaat eväät ja nautiskelee ne reitin varrella laavujen ja kotien tulipaikoilla.

Kun suksituntuma ja tasapaino on saatu tasaisella murtsikoiden kuntoon, on aika uskaltautua Ounasvaaran vaativammille laduille.

Ounasvaaran profiili ei ole hurja, mutta takuulla sellainen, että jokainen hengästyy: nousukulmaa on riittävästi. Metsäisillä reiteillä ollaan hyvin tuulen suojassa ja päästään nousemaan korkealle vaaran päälle.

Kovaprofiilisimmilla laduilla ohi saattaa hyvinkin vilahtaa hiljattain Vuoden urheilijaksi valittu olympiavoittaja Sami ”Musti” Jauhojärvi tai mäkihyppääjä ja yhdistetyn maailmanmestari Anssi Koivuranta. Reijo Jylhän opeissa täällä on treenannut myös hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen.

Ounasvaaran laskettelurinteestä puuttuvat muista keskuksista tutut ruuhkat. Hissejä on kaksi ja rinteitä seitsemän. Lajeista selvästi suosituin on lumilautailu.

Lumi on pehmeää – ei jäistä, sillä tuuli ei pääse hakkaamaan rinnettä yhtä kovasti kuin tuntureilla. Vyöryriskikin on minimaalinen, kun jyrkkyyskulma ei ole yhtä suuri kuin Lapin suurilla tuntureilla. Rinteet ovat kohtuullisen lyhyitä, mutta eivät aivan helppoja. Tottorakan puolelta löytyvät kilparinteet ja lisää jyrkkyyttä.

Lumikenkäilyssä baana on vapaa. Ounasvaara on helppo kulkea lumikenkäillen laidasta laitaan, eikä siellä pääse eksymään.

Valmiita reittejäkin on, mutta tehokkaimman treenin saa umpihangessa, jossa pääsee koskemattomaan hankeen ja sinne, missä kukaan muu ei vielä ole ollut.

Oiva kohde lumikenkäilijälle on Ounasvaaran jykevärakenteinen näköalatorni, josta on näkymä kaupungin keskustaan ja Kemijoelle.

Huipulta matkaan

Olen lasketellut Levin yläasemalta siirtymäreittiä pitkin Levitunturin huipulla seisovan näköalaravintola Tuikun terassille.

Tuikku on sijainnut Levin huipun tuntumassa vuodesta 1989 ja tunnetaan paitsi hyvänä revontulien bongauspaikkana, myös maisemanihailijan unelmana.

Täältä näkee Länsi-Lapin mahtavimmat tunturit: tuolla Ylläs, Olos, Keimiö, Pallas ja kauimmaisena, hienosti vasemmalla Enontekiön Ounastunturi.

Maisemat ovat huikeat, mutta pakkanen nipistelee poskia ja sormenpäitä siihen malliin, että on pakko mennä sisälle lämmittelemään.

Tuikussa sisällä katse kiinnittyy erikoiseen kattoon. Sinne ovat oman päreensä kiinnittäneet niin Suomen ensimmäiset Idols-finalistit kuin kuuluisat F1-kuljettajat ja laskettelijatkin.

Jos olisin matkalla rakkaani kanssa, kiinnittäisin kattoon muistoksi päreen, jossa tunnustaisin hänelle tunteeni.Niin on ehtinyt tehdä muutama muukin romantikko. Kaikkiaan kävijöiden jättämiä päreitä on jo parituhatta, ja tila katossa on käymässä vähiin.

Tuikkuun saavutaan laskettelun lisäksi autolla, kävellen, moottorikelkalla tai vaikkapa helikopterilla. Moni kiinnittää jalkaan lumikengät ja tarpoo sinne munkki-
kaakaolle. Talvikävelyreitistön kokonaispituus on Levillä liki 18 kilometriä.

Levin ensimmäinen hiihtohissi avattiin yli 50 vuotta sitten ja keskus on muuttunut vuosikymmenien aikana paljon. Tämän päivän elämyskeskuksesta löytyy sen verran paljon tekemistä, että moni jättää sukset suosiolla kotiin.

Tämän talven uutuus, Etelärinteen laskettelukeskus South Point, on pakko testata. Sen loivia rinteitä suositellaan erityisesti lapsiperheille, iäkkäämmille ja aloitteleville laskettelijoille. Erikoisuutena South Pointissa on istuinlämmityksellä ja kuomulla varusteltu kuuden hengen tuolihissi.

Hyvinvointipalveluihin panostavan Levin uutuuksia ovat myös hot jooga ja ystävänpäiväksi avattava Mielenvalkea-hyvinvointisauna, missä voi saunajoogata 50-asteisessa saunassa.

Tarkoin varjeltu salaisuus

Aloitan tutustumisen Pyhätunturiin nousemalla tunturin tunnetuimmalle huipulle, Kultakerolle. Sitä kutsutaan myös Ykköseksi. Pienessä ravintola Tsokassa valmistetaan maan parhaat vohvelit.

Tsokka on saamen kieltä ja tarkoittaa tunturin huippua. Kirkkaalla säällä Tsokasta näkee tunturikylän yli Venäjälle saakka.

Pyhällä parasta on ainutlaatuinen, aivan oma tunnelmansa. Monen mielestä Pyhä on kuin tarkoin varjeltu salaisuus. Keskus on pieni ja rauhallinen, mutta profiililtaan maan parhaat laskettelurinteet ovat täällä.

Peruslaskijoiden lisäksi Pyhä houkuttelee huimapäisiä vapaalaskijoita. Vaikka vapaalaskumaastot ovatkin tuoneet tunturille mainetta, ei tarvitse olla pro-tason laskija päästäkseen metsään hiihtelemään. Uusi tuolihissi ja FIS-rinne ovat tuoneet lasketteluun aivan uuden ulottuvuuden.

Pyhä syntyy ystävistä ja tunturiin kerran tullut palaa sinne aina uudelleen ja uudelleen.

Jo ensimmäisellä vierailulla huomaa tuntevansa pian koko tunturin väen. Tänne voi hyvin tulla yksinkin ilman, että tuntisi
oloaan yksinäiseksi. Tuttavuutta tehdään heti hiihtohississä- ja laduilla.

Perheen pienimpien laskettelijoiden mieleen on juuri pidennetty perherinne, jossa kelpaa harjoitella.

Murtomaahiihtoa harrastavan kannattaa sivakoida tunturin ympäri kulkeva, noin kolmenkymmenen kilometrin reitti, joka lumoaa kaikessa kauneudessaan.

Suomen sydämessä

Myös Nilsiän vapaa-ajankeskus Tahko keskellä Suomea takaa koko perheelle monipuoliset aktiviteettimahdollisuudet. Rinteitä on 23 helpoista koko perheen rinteistä aina haastaviin kilparinteisiin.

Ensi vuonna on lännen puolelle tulossa lisää rinteitä. Perheen nuorimmille järjestetään talvilomaviikoilla tapahtumia lähes joka päivä.

Myös Tahkon latuverkosto on kattava. Tahkonrinteillä kulkee niin leppoisia kuin haastavia latureittejä.Koko perheen hiihtoretkelle kannattaa suunnata Syvärin järven jäällä kulkeville laduille.

Latuja on kaikkiaan 80 kilometrin verran, niistä 16 kilometriä on valaistuja, joten hiih-
tämään pääsee aikaisin aamusta ja myöhään illalla. Päivän kruunaa pysähdys reitin varrelta löytyvässä kahvilassa.