Kuusamo takaa lomaelämykset – Koe vaeltaen tykkyluminen Riisitunturi, joogaa porojen keskellä ja suosi herkullista lähiruokaa!

Matkasimme Kuusamon seudulle nauttimaan tykkylumipuiden satumaailmasta ja joogasta porojen keskellä. Reissun kruunasi päivällinen yli satavuotiaassa pirtissä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Talvikengät antavat tukevan tuen alaspäin katsova poro -asanaan. © Vesa Tyni

Matkasimme Kuusamon seudulle nauttimaan tykkylumipuiden satumaailmasta ja joogasta porojen keskellä. Reissun kruunasi päivällinen yli satavuotiaassa pirtissä.
Teksti: Milla Olkkonen-Lind

Koillismaan Kuusamo tunnetaan ennen kaikkea Rukasta, mutta alueella voi latautua monessa muussakin kohteessa. Jos käytössä on vielä välimatkat taltuttava auto, ehtii päivässäkin nauttia aktiviteeteista, joissa yhdistyvät kiehtovalla tavalla perinteet ja uudet tuulet.

Porojooga vetreyttää Kujalan porotilalla

Sadat lunta möyhivät sorkat supisevat, takaoikealla kilahtaa kello. Pakkasviima kutittelee poskipäitä ja leijuttaa sieraimiin heinän tuoksua. Kun silmät ovat kiinni, muut aistit terävöityvät. Turhanpäiväiset mietteet katoavat mielestä kuin porojen mutustelemat rehupelletit lumesta.

Kun Piritta Liikka kehottaa avaamaan silmät, ympärillämme ruokailevat naarasporot eli vaatimet ovat samassa puolikaaren muotoisessa asetelmassa kuin joogan alkaessa. Yksi vaalea sarvipää tepastelee ihmettelemään joogaajia lähempääkin – vaikka touhu on sille entuudestaan aivan tuttua.

Kujalan porotila kehitteli porojoogan ohjaaja Liikan kanssa, kun korona vei tilalta turistit. Perinteiset asanat saivat uudet nimet, kuten alaspäin katsova tai pissivä poro.

Porojooga tuo rennon olon. © Vesa Tyni

Porojooga tuo rennon olon. © Vesa Tyni

Luonnossa yhteys omaan kehoon ja ympäristöön syntyy vaivattomammin kuin perinteisessä joogasalissa. Talvikengät tekevät jalkojen nostelun raskaaksi mutta tuovat joihinkin liikkeisiin tukevuutta. Asanoihin on yllättävän helppo taipua ylle puetuista toppa- ja villakerroksista huolimatta. Silti vilu pyrkii salakavalasti iholle.

Rukkasin suojattujen kämmenten ja polvien alla lämmittää pohjoisessa ekologisin joogamattovaihtoehto, joka syntyy porotalouden sivutuotteena: porontalja. Asanoiden lomassa saamme kuulla lukuisia faktoja poroista, kuten sen, että poron tiivis karvapeite on jääkarhun jälkeen maailman lämpimin.

Aamuhämärä on hälvennyt, kun kävelemme porotokan halki kohti aitauksen porttia. Kehossa tuntuu rentous, mielessä muhivat kepeät ajatukset ja juuri saadut tiedonmuruset. Poronkusema on muuten mittayksikkö, joka tarkoittaa reilua seitsemää kilometriä!

Kujalan porotila, Kemijärventie 133, Kuusamo.

Porojen keskellä on helppo tuntea yhteys luontoon. © Vesa Tyni

Porojen keskellä on helppo tuntea yhteys luontoon. © Vesa Tyni

Satumainen Riisitunturi tarjoaa tykkylumen taikaa

Kun Kujalalta huristelee kuutisen poronkusemaa Lapin puolelle, vastassa seisovat ylväät tykkylumipuut. Pakkasesta huolimatta Riisitunturin lähtöpisteen on vallannut usva, joka sakenee Riisin rääpäsy -reitille suunnattaessa.

Yhtäkkiä sitä huomaa pysähtyneensä keskelle satumaailmaa. Lumen koristamat puut ovat kuin hahmoja, joista jokainen on omanlaisensa. Yksi muistuttaa ympäristöään salaa tarkkailevaa peikkoa, toinen otus näyttäisi halaavan itseään ja kolmas kurkottelee pitkillä oksasormillaan kohti poluntallaajaa.

Maisema alkaa aueta usvalta vasta taukopaikalta lähtiessä.  © Vesa Tyni

Maisema alkaa aueta usvalta vasta taukopaikalta lähtiessä. © Vesa Tyni

Tykkylumipuiden muodostamat onkalot kutsuvat hassuttelemaan! © Vesa Tyni

Tykkylumipuiden muodostamat onkalot kutsuvat hassuttelemaan! © Vesa Tyni

Osa havupuista muodostaa onkaloita ja majoja. Niiden syvänvihreissä sisuksissa silmä lepää siinä missä hangen dyynien valkeus lähes sokaisee.

Vaikka pysäköintialueella oli useampi auto, eivät muiden kulkijoiden askeleet juurikaan narisuta hankea reitin varrella. Varovasti humisevat tuulahdukset säestävät omien askelten lempeitä tömähdyksiä.

 Opaskylttien avulla reitillä pysyy vaivatta. © Vesa Tyni

Opaskylttien avulla reitillä pysyy vaivatta. © Vesa Tyni

Kun Riisitunturin huippu lähestyy, tykkylumipuut harvenevat ja maisema muuttuu yhä usvaisemmaksi. Tuntuu hassulta seistä 465 metriä meren pinnan yläpuolella näkemättä muuta kuin valkeutta.

Matka jatkuu alamäkeen kohti taukopaikkaa, jossa odottaa rykelmä puisia rakennuksia. Vuotaviin sieraimiin kantautuu suloinen katku keittokatoksessa roihuavasta nuotiosta. Sen ympärillä on kuitenkin ruuhkaista, joten pienempi autiotupa houkuttelee enemmän.

Siellä on lämmintä, vaikka kamiinaa ei hetkeen ole sytytetty. Tuntuu raukealta istahtaa ja riisua hattu. Kuksassa höyryävä kahvi ja kylmettynyt dallaspulla maistuvat kuin edellisestä ateriasta olisi pidempikin aika.

Tauon jälkeen pakkanen pureskelee kasvoja hiukan kipakammin. Yksinäinen hömötiainen pyrähtelee hetken näköpiirissä ennen kuin jatkaa matkaansa.

Usva on leijaillut tiehensä avaten näkymän järvelle, Yli-Kitkalle. Maisemassa näkyy jälleen muutakin kuin valkokangasta muistuttavaa tasaisuutta: puuhahmot ovat palanneet. Neljän kilometrin mittainen reitti päättyy aivan liian aikaisin.

Myöhemmin tekisi mieli palata tarkistamaan, heräävätkö tykkylumipuiden muodostamat, horrokseen vaipuneet satuolennot henkiin pimeän tullen.

Riisitunturin lähtöpiste, lähin osoite Patoniementie 180, Posio.

Autiotuvan lämmössä on mukava levähtää ja lukaista aiempien vierailijoiden terveisiä vieraskirjasta. © Vesa Tyni

Autiotuvan lämmössä on mukava levähtää ja lukaista aiempien vierailijoiden terveisiä vieraskirjasta. © Vesa Tyni

Talvisessa kansallispuistossa voi retkeillä lumikenkäillen, mutta patikoijien tallomia polkuja pitkin kulku onnistuu myös jalan. © Vesa Tyni

Talvisessa kansallispuistossa voi retkeillä lumikenkäillen, mutta patikoijien tallomia polkuja pitkin kulku onnistuu myös jalan. © Vesa Tyni

Pohjolan Pirtti tarjoaa lähiruokaa historiallisessa miljöössä

Kausivalot välkkyvät vasten 1891 rakennetun Pohjolan Pirtin punamultaisia kylkiä. Tanja Pohjola harppoo saunan suunnalta tervehtimään ja kertoo, että hollantilaisvieraat jäivät vielä löylyttelemään. Hän on yhdeltä ammatiltaan perinnesaunottaja.

Sisällä askelten alla narahtelevat kodikkain räsymatoin sisustetut lautalattiat, ilmassa tuoksuu punaviinissä haudutettu hirvipata. Keittiöstä saliin ilmestyy myös Tanjan puoliso Matti Pohjola, jonka suvussa Pirtti on säilynyt sen rakentamisesta lähtien.

Pohjolan Pirtiltä on itärajalle matkaa alle parikymmentä kilometriä. © Vesa Tyni

Pohjolan Pirtiltä on itärajalle matkaa alle parikymmentä kilometriä. © Vesa Tyni

Vesi herahtaa kielelle, kun Matti Pohjola kertoo, mitä on valmistanut alkupaloiksi. Hän laskee kauniin annoksen nälkäisen ruokailijan eteen. Lähijärvien kirjolohi ja muikut odottavat sievästi ginillä maustetulla soosipedillä. Muikunmädillä täytetyt kananmunanpuolikkaat ja vihreä salaatti raikastavat kokonaisuuden. Talon karpaloleipää on pakko ottaa useampi viipale.

Alkupalaksi tarjoiltava kalalautanen on juuri niin herkullinen kuin sen ulkonäkö antaa ymmärtää. © Vesa Tyni

Alkupalaksi tarjoiltava kalalautanen on juuri niin herkullinen kuin sen ulkonäkö antaa ymmärtää. © Vesa Tyni

Pääruoan hirvipata tarjoillaan porkkanalla höystetyn perunamuusin ja puolukoiden kera. On vaikea kuvitella osuvampaa pakkaspäivän ateriaa: höyryävä punaviinin pehmentämä pata yhdistyy muusiin, jonka valmistuksessa ei ole voita säästelty.

Suupalojen välissä hörpittävässä mehussa soisi punaherukan maistuvan hiukan vahvemminkin. Marjat on poimittu oman pihan yli satavuotiaista pensaista.

Hollantilaisvieraatkin ovat asettuneet pöytänsä ääreen. Kaappikello tikittää vaimeasti seinällä, ja salin täyttävät rauhoittavat keskustelun äänet sekä lautasiin kilahtelevat aterimet. Herää hetkellinen taustamusiikin kaipuu, joka sammuu, kun Pohjolat alkavat kertoilla tilan historiasta ja suomalaisfaktoista.

Jälkiruoan aika. Lasissa hillat, mustikat ja pala mansikkaa lepäilevät Pirtin omasta omenasiideristä loihditun hyytelön pinnalla. Happamuus tuo herkkuun jännän tuoksun sekä omintakeisen maun, jonka nokare kermavaahtoa tasapainottaa.

Villiruokapäivällisen jälkeen tuntuu kylläiseltä ilman, että vatsa olisi liian täynnä. Toisiaan täydentävät lähiruokalajit palauttavat voimat tuntikausien ulkoilusta ryytyneeseen kehoon.

Pohjolan Pirtti, Saarenkyläntie 1 B, Kuusamo

Pohjolan pirtissä on kotoisa tunnelma. © Vesa Tyni

Pohjolan pirtissä on kotoisa tunnelma. © Vesa Tyni

Matti Pohjola jatkaa sukutilansa perinteitä yhdessä puolisonsa Tanja Pohjolan kanssa. © Vesa Tyni

Matti Pohjola jatkaa sukutilansa perinteitä yhdessä puolisonsa Tanja Pohjolan kanssa. © Vesa Tyni

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 3/2023.

Lue myös: Talvireportaasi Karhunkierrokselta: Patikointi Kuusamon jylhässä luonnossa tyynnyttää ja palkitsee mielen – ”Parasta on valkoisuus ja hiljaisuus”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X