Lähde laskettelemaan! Testasimme aloittelijoille sopivat Levin rinteet - Hiihdonopettaja: ”Vanhin asiakas on ollut yli 80-vuotias sokea mies”

Tykkylumipuut hohtavat paisteessa lähes keltaisina, ja rinnekahvilan ikkunoista heijastuu auringonvaloa. Taivaalla sininen hetki on jo alkamassa. Pakkasta on vielä 14 astetta, mutta auringon laskiessa Levin rinteet viilenevät ja keli tuntuu kylmenevän nopeasti.

Muutama yksittäinen laskettelija tulee juuri rinnettä alas ja kurvaa suoraan hissijonoon. Pahamaineiset Levin hissijonot ovat nyt maltilliset, mutta parkkipaikan autojen määrän perusteella väkeä on kohtalaisesti.

Olemme lähdössä testaamaan Levin etelärinteiden helppoja laskettelurinteitä hiihdonopettaja Kim Wikbergin kanssa. Kaikkia helppoja eli sinisiä rinteitä ei ole vielä avattu, mutta tärkein on jo auki: yli kahden kilometrin pituinen Tanja Poutiaisen rinne on yksi Levin suosituimmista rinteistä. Etenkin perheet viihtyvät etelärinteillä, sillä täällä on myös Lastenmaa ja erillinen snowpark Levi South Park.

Kim aloittaa tuntinsa usein Lastenmaan eli Leevilandian puolelta, joten siirrymme sinne. Ti-Ti Nallen lastenlaulu pauhaa kaiuttimista, ja rinnettä alas lasketteleva lapsi kiljaisee ilosta. Leevilandiassa on kaksi eri pituista mattohissiä ja ankkurihissi, jolla pääsee laskettelemaan noin 400 metrin pituisen laskun.

”Moni ajattelee, että tuo sininen rinne on helppo. Tämä Lastenmaan rinne on oikeasti helppo rinne, jossa ei jännitä. Jos sanon, että koetapa liukua yhdellä suksella toinen jalka ilmassa, tässä sen uskaltaa tehdä”, Kim sanoo.

Esimerkiksi murtomaa­hiihdosta on etua laskettelun opettelussa, varsinkin, jos on hiihtänyt vaihtelevissa maastoissa. ”Liukuvan elementin päällä olemisesta on todella paljon hyötyä tässä lajissa”, hiihdonopettaja Kim Wikberg sanoo. © Jerry Ylkänen

Ennen rinteeseen lähtöä perusasiat on hyvä hallita. Tässä harjoitellaan suksilla kääntymistä. © Jerry Ylkänen

Ensin Lastenmaahan laskettelemaan

Ensimmäistä kertaa laskettelevien kanssa aloitetaan siitä, kuinka sukset laitetaan jalkaan ja riisutaan pois. Sen jälkeen harjoitellaan oikeaa laskuasentoa: sääret saavat nojata kiinni monoon ja kehon paino on edessä.

Laskuasennon lisäksi on hyvä osata auraus ja rinteessä ylös nouseminen sivuttain kävelemällä. Näin ensikertalainenkin oppii hahmottamaan, miltä monot ja sukset tuntuvat jalassa. Oikeaa asentoa voi testata pienellä hypyllä.

Harjoittelemme painonsiirtoa laskemalla mattohissirinteestä alas vuorotellen yksi jalka kerrallaan koukussa ilmassa. Kim muistuttaa katsomaan rinteessä koko ajan eteenpäin.

Sitten nousemme sompahissillä ylös 400 metrin pituisen rinteen alkuun.

”Kun pystyy laskemaan loivat rinteet tarpeeksi turvallisesti ja vauhdikkaasti, voi lähteä istumahissillä ylös siniselle rinteelle. Sen haaste on, että yläosa on yllättävän kapea ja yllättävän jyrkkä. Siellä on hyvä olla osaavampi kaveri mukana kannustamassa ja auttamassa.”

Pakkaslumi rapisee suksien alla. Ylhäällä käännymme vasemmalle kapeaan rinteeseen, jota puut reunustavat. Alkaa olla jo pimeää ja rinnevalot ovat päällä. Pakkanen tuntuu kiristyneen, ja sormet ovat jäätyä heti, jos rukkasen riisuu hetkeksikin.

Oikeaoppisesti kaatumalla vältetään vahingot. Kaatumista voi harjoitella tällaisesta kyykkyasennosta. © Jerry Ylkänen

”Niidenkin, jotka tulevat pitkän tauon jälkeen takaisin mäkeen, kannattaisi lähteä liikkeelle todella helposta rinteestä. Jos en olisi laskenut 20 vuoteen, lähtisin Lastenmaahan eli Leevilandiaan enkä ensimmäisellä nousulla maailmancupin rinteeseen. Tässäkin on haastetta, ja aina voi siirtyä asteittain haastavammille rinteille.”

Rinne on loiva ja lumi suksien alla pehmoista eikä muita laskijoita näy. Täällä on hyvä paikka harjoitella vielä käännöksiä.

”Jos käännyt oikealle, vasen jalka tekee töitä eli kehon paino menee vasemmalle jalalle, jolloin se lähtee kääntymään automaattisesti. Löytyykö siitä laskusta kevyt kohta? Anna painon kääntyä silloin”, Kim Wikberg sanoo.

Käännökset sujuvat pehmeästi ja jouhevasti, eivätkä reidet ala hapottaa jännityksestä.

”Jarruttamista ja vauhtia voi kontrolloida tekemällä käännöksessä ongenkoukun eli kääntämällä suksia ylärinteeseen päin”, Kim neuvoo. © Jerry Ylkänen

”Tunturilla tuulee aina”

Sitten on aika nousta tunturin huipulle. Alhaalla laskettelijat ja lautailijat ovat pieniä pisteitä. Mitä korkeammalle nousemme, sitä enemmän viima alkaa puhaltaa kasvoille. Kun hissi saapuu huipun tasanteelle, on niin kylmä, että varpaita alkaa paleltaa.

”Täällä tuntureilla tuulee aina, varsinkin pohjoistuuli saa lämpötilan tuntumaan reippaasti kylmemmältä. Pelkän lämpömittarin mukaan ei kannata pukeutua”, Kim muistuttaa.

Ylhäällä Tanja Poutiaisen nimeä kantavan rinteen alku on jäisempi. Sukset suhisevat, kun laskettelemme jyrkän ja jäisen kohdan läpi. Sitten rinne muuttuu loivemmaksi ja suksien alla tuntuu taas pehmeämpää lunta.

Tästä kohtaa voisi kaartaa myös länteen valaisemattomalle 1,4 kilometrin pituiselle luonnonlumirinteelle, mutta se ei ole vielä auki. Ennen auringonlaskua siellä näkyi silti lautailijoita.

”Jos on laskenut vähemmän, tärkeintä on maltti ja se, että tietää omat rajansa. Vanhoja taitoja voi muistutella hitaasti ja käydä laskun jälkeen vaikka munkkikaakaolla ennen kuin jatkaa laskemista, Kim Wikberg neuvoo. © Jerry Ylkänen

Rinteeltä avautuu upeat näkymät Kittilän tuntureille ja jäätyneille järville. © Jerry Ylkänen

”Miltä tuntuu? Onko vähän sellainen olo, että mihin sitä katsoisi, kun laskee? Kääntyillessäkin katse on aina pikkaisen alaspäin, lasketellessa ei pyöritellä päätä kuin autolla ajaessa, se vie tasapainon”, Kim sanoo.

Katseen kohdistamista voi harjoitella myös niin, että pitää sauvoja vaakatasossa edessään. Tällöin myös oikea lasketteluasento hahmottuu paremmin.

”Kun asento alkaa loksahdella paikoilleen, rauhasta löytyykin turva. Nopeaa toimintaa tarvitaan, jos joku kaatuu eteen. Siihenkään ei ole tarvetta, kun laskee rauhallisesti ja katsoo, mitä edessä on.”

Toistojen kautta laskuun tulee lisää varmuutta. © Jerry Ylkänen

Pysähdymme hetkeksi ihailemaan maisemia. Samoissa puuhissa on pari muutakin laskettelijaa, jotka taltioivat maisemia kännykkäkameroihinsa.

Kylmä pakottaa meidät taas liikkeelle. Rinteessä on sen verran väljää, että voi keskittyä nauttimaan vauhdista. Ohittajat mahtuvat kiertämään kaukaa.

Käymme vielä läpi, miten sukset saa takaisin jalkaan, jos ne ovat päässeet irtoamaan. Sitten kurvailemme alas omaan tahtiin.

Alhaalla Kim muistuttaa, että laskettelemaan voi oppia kuka vain.

”Vanhin asiakas on ollut yli 80-vuotias sokea mies.”

Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Lue myös: Miten paluu rinteeseen onnistuu pitkän tauon jälkeen? Lue hiihdonopettajien vinkit