Lähde luontoon päiväretkelle tai patikoimaan - Listasimme 9 luontokohdetta, joita eräoppaat ja luontoihmiset suosivat eri puolilla maata

Pohjoisimman Lapin uljailla tuntureilla ja kansallispuistoilla on oma nähtävyysarvonsa matkailijalle. Niille kipuaminen tai kymmenien kilometrien taivalten rämpiminen palkitsevat ulkomaisia ja kotimaisia vaeltamisen ystäviä upeilla elämyksillä.

Mutta kaikkialta muualtakin maasta löytyy paljon upeita luontoparatiiseja, joista useimpiin voi mennä käväisemään jopa päiväseltään, ilman viikkojen telttailua taivasalla.

Erä-lehti kyseli taannoin eräoppailta ja kokeneilta luonnossaliikkujilta, mitä kohteita jokaisen suomalaisen luonnonystävän pitäisi edes kerran elämässään nähdä.

Seura kokosi vastauksista oman listansa, ja tässä ne nyt ovat: kymmenen helposti ja läheltä löydettävää paratiisiamme.

1. Riihimäki, Hatlamminsuo

Jopa pääkaupunkiseudulta ja muualta Etelä-Suomesta pääsee vaivattomasti vaeltamaan aivan oikean suon keskelle. Ja vieläpä kasvi- ja eläinkunnaltaan merkittävän suon.
Riihimäen rautatieasemalta on vain muutaman minuutin bussimatka kaupungin kupeessa olevalle Hatlamminsuolle.

”Pidän erityisesti siitä, että meillä on niin uniikki luontokohde ihan lähellä keskustaa, sinne voi poiketa vaikka illalla töiden jälkeen”, sanoo riihimäkeläinen, Helsingissä päivätöissään käyvä luontoystävä Arja-Liisa Kaasinen.

”Paikkaan liittyy koko perheelle kivoja muistoja, alueella on retkeilty ystävien ja sukulaisten kanssa, lapset omien päiväkoti- ja kouluryhmien kanssa. Alueella on laavu makkaran grillaukseen ja kivoja eväspaikkoja.”

Kaasinen työskentelee visuaalisella alalla ja pitää luonnossakin kauniista väreistä.

”Hatlamminsuolla värit ovat ihan uniikit, vähän epätodellisetkin usein. Ruska-aika näkyy suolla ihan omalla väriskaalalla. Yleensä siellä on myös hiljaista. Kaupungin häly jää nopeasti taakse.”

Hatlamminsuo, Riihimäki Jussi Helttunen

2. Saaristomeri, Jurmo

Alpakat tallustavat tienvarressa ja katselevat vierailijaa otsatukkiensa takaa hölmistyneen näköisinä.

Laamansukuiset villaiset alpakat eivät varsinaisesti alunperin kuulu Saaristomeren luontoon, mutta hyvin niiden lauma tuntuu viihtyvän. Ne on tuotu aikoinaan saarelle kotieläimiksi, ja nykyään ne ovat varsinainen Jurmon vetonaula.

Jurmoon ja muille lähisaarille on helppo päästä lautalla, johon taas voi tulla autolla, bussilla tai pyörällä. Alueelta löytyy elämyksiä mukavuudenhaluisille sekä reittejä vähän rankemmastakin leireilystä pitävälle.

”Minua vetää Jurmoon ja Saaristomerelle ääriolosuhteiden mahdollisuus ja fiilis luonnon armoilla olemisesta. Varsinkin Jurmo muistuttaa minua Lapista, ja siksi se on minulle hyvä korvike lapsuuden maisemille”, kertoo Milla Vaahtera. Hän tapaa telttailla Jurmon eksoottisilla ja merituulisilla rannoilla. Helpompi tapa yöpyä on varata huone paikallisesta majatalosta.

”Olen itsekin satunnainen retkeilijä, vaikka vedän silloin tällöin kunnon eräöverit. Jurmoon pääsee yhteysaluksella ilmaiseksi Nauvosta. Saari tarjoaa huikeaa kataja- ja kanervikkomaastoa, alpakoita ja rauhaa.”

Saaristomeri, Jurmo Jussi Helttunen

3. Padasjoki, Evo

Keskellä Kanta-Hämettä ovat pitkospuut, jotka ovat erilaiset kuin perinteiset pari-kolme lankkua aseteltuna kulkusuunnan mukaisesti. Nämä pitkospuut ovat leveä puusta tehty käytävä, jota pitkin kulkevat niin lastenvaunut kuin pyörätuolitkin.

”Täällä voivat retkeillä liikuntavammaisetkin”, sanoo opettaja, metsästäjä ja eräilijä Monna Alatalo.

Hän on Padasjoella, Evon retkailyalueella. Evo on Etelä-Suomessa laajimpia helposti saavutettavia vaellusalueita. Reittejä on noin seitsemänkymmenen kilometrin verran.

Evo on ympäristöä korkeammalla, vedenjakaja-alueella. Sen vuoksi alueella on paljon järviä ja lampia. Niissä puolestaan viihtyvät niin kalat kuin majavatkin.

Alatalolle nämä metsät ovat vapaus. Hän on asunut niin paljon ulkomailla, että tietää, millainen rikkaus jokamiehenoikeudet ovat.

”Toivottavasti niistä ei koskaan luovuta.”

Padasjoki, Evo Jussi Helttunen

Monna Alatalo kulkee aseen piiput tyhjinä, sillä oikein koulutetun koiran kanssa aseen ehtii ladata kun koira on tehnyt havainnon. Jussi Helttunen

4. Leppävirta, Orinoro

Etelä-Savossa Leppävirralla on tyystin oma maailmansa. Kun aurinko paistaa savolaisen metsän pinnassa, valo siivilöityy Orinoron kallioiseen rotkoon pehmeänä ja mystisenä.

Rotko on niin auringolta suojassa, että sen pohjalla solisevan puron kupeessa voi olla lunta kesäkuussakin. Menninkäinen sopisi maisemaan mainiosti. Niin sopii vuorikiipeilijäkin. Maailman korkeimmilla huipuilla kiipeillyt Nora Ryytty pyrkii aina vuoristoista tultuaan matkaamaan Orinorolle. Hän kutsuu pientä sievää rotkoa omaksi kovaksi kotipesäkseen.

Jyrkkäreunainen Orinoron rotko on tietenkin jääkauden jälkiä. Sen seinämät ovat noin 20 metrin korkuisia.

Orinoron rotkolle voi kävellä noin seitsemän kilometrin pituista luontopolkua. Polun varrella on laavu makkaranpaistopaikkoineen.

Alueen merkitystä kuvaa, että leppävirtalaiset kutsuvat sitä yhdeksi Savon seitsemästä ihmeestä.

Orinoro Leppävirta. Nora Casén Orinoron kanjonissa. Jussi Helttunen

5. Lieksa, Koli

Pohjois-Karjalan sydämessä olevan Koli-vaaran laelta avautuvat maisemat lienevät jos eivät jok’ikiselle, ainakin useimmille suomalaisille tuttuja. Erityisesti Ateneumissa oleva Eero Järnefeltin Syysilta Pielisjärvellä on saanut liki kansallisen ikonin aseman.

”Täällä on avaruutta ja kansallismaisemaa. Mahtavia jääkauden muokkaamia maisemia esim. ryläyksen vaikuttavassa kiviputouksessa. Se on osa Kolin alueen mystiikkaa”, sanoo espoolainen, Kolin juurella kasvanut Lennu Heikkinen. Hän itse käy seudulla säännöllisesti ja toivoo vielä joskus pääsevänsä asettumaan nuoruutensa maisemiin.

Heikkisen mainitsema Ryläys-vaara on varsinaisten Kolin huippujen kupeessa. Jääputouksen lähellä huipun tuntumassa on leiripaikka yöpymiskelpoisine kotineen ja tulisijoineen.

”Täällä on jylhiä vaaroja ja hienoja retkeilyreitistöjä.

Ryläykselle on reilut kahden kilometrin kävelymatka lähimmältä parkkipaikalta Jerolta. Reitillä on suuria korkeuseroja, mutta maisemat palkitsevat aina.”

6. Ranua, Litokaira

Kurkipariskunta seisoo ylväänä keskellä suolampea. Täällä aurinko laskee kesällä myöhään eikä pysy kovin kauan horisontin alapuolella.

Litokairan mahtava suoalue sijaitsee Ranuan ja Pudasjärven alueella, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien rajan molemmin puolin. Sinne pääsee pieniä teitä joko Pudasjärven tai Ranuan puolelta.

Pohjoispohjalaiset ja etelälappilaiset suuret suoalueet alkoivat syntyä jääkauden jälkeen. Kun maa alkoi jään vetäydyttyä nousta, viileä ilmasto alkoi soistaa niitä.

Nyt alueen maapinta-alasta yli puolet on suota. Litokaira on näistä suoalueista suurin ja yhtenäisin.

Alueen luonto on monipuolinen. Kurki ei suinkaan ole ainoa komea siivekäs seudulla, vaan suolla kulkija voi hyvin bongata myös teeriä, metsähanhia ja vaikka harvinaisen muuttohaukan.

Pitkospuitakin Litokairassa on, mutta kumisaappaat on hyvä olla jalassa, sillä useimmiten suolla kuljetaan mättähältä mättähälle, etenkin jos kulkija on suon runsaiden hilla-apajien vuoksi paikalla.

Maaperäkään ei ole tyystin vain suota. Korkeammilla kohdilla on jopa pirunpeltoa, kuin tuntureilla ikään.

Litokaira, Ranua Jussi Helttunen

7. Ruokolahti, Haukkavuori

Etelä-Karjalan maltillisen maaston korkeimmalta kohdalta, Haukkavuoren huipulta avautuu maisemanäkymä kymmenien kilometrien päähän. Vuorella on myös vaikuttava historiabongarien kohde: Pähkinäsaaren, Täyssinän ja Uudenkaupungin rauhan rajalinjakivi.

8. Kuusamo, Oulanka

Karhunkierros eripituisine versioineen on Suomen suosituin vaellusreitti. Varsinainen reitti on 82:n ja pieni kierros kymmenen kilometriin mittainen. Karhunkierros risteilee Oulangan kansallispuistossa, ja vaeltaja pääsee näkemään sen varrella hyvin jylhää koillismaalaista luontoa, aitoja könkäitä eli vesiputouksia myöten.

9. Kuhmo, Lentua

Sinisten ajatusten Lentua on kesällä melojan paratiisi. Näin vakuuttaa Päivi Haverinen, kuhmolainen eräopas.

”Lentuan saaret vetävät ketä tahansa puoleensa mahtavine hiekka- ja kalliorantoineen. Yksi ranta on esimerkiksi saanut lempinimen Lentuan Riviera.”

Myös peuran, karhun tai ahman jälkiin voi täällä törmätä.