Loma Inarissa tarjoaa elämyksiä ja Lapin lumoa – Tutustu saamelaisten kulttuuriin ja sivakoi erämaakirkkoon Pielpajärvelle

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Tuulispään laelta noin 10 kilometrin päässä kirkonkylältä on hienot näkymät Inarinjärvelle. © Pekka Numminen
Tuulispään laelta noin 10 kilometrin päässä kirkonkylältä on hienot näkymät Inarinjärvelle. © Pekka Numminen
Inarissa on Suomen ainoa saamelaismuseo, erämaakirkko ja yksi maan huippuravintoloista. Turisti voi kokeilla perinnekalastusta ja vierailla porotilalla.

”Noillako aiotte pärjätä”, ihmettelee Inarin Kala Ukko, tarkoittaen aivan kunnollisia, lämpimiä talvivaatteitamme, kun loma Inarissa on aluillaan.

”Kyllä minun täytyy teidät ensin pukea.”

Haalarit päälle, paksut saappaat jalkaan ja kypärä päähän. Kun moottorikelkka lähtee rannasta Inarinjärven jäälle, viima on hyytävä. Ilman haalaria olisimme pulassa, mutta nyt tarkenee.

Inarin Kala Ukko eli Jarmo­ Sirviö järjestää turisteille ­kalaretkiä ja hän haluaa ­pitää matkailubisneksensä pienimuotoisena. Kerrallaan hän vie kalaan vain pienen ryhmän.

Talvisin ohjelmassa on pilkkiä ja perinteistä saamelaisen juomustusta eli verkkokalastusta jään alta. Kesällä harrastetaan verkonsoutuja ja maastoretkiä metsäjärville.

”Ihmiset ovat aivan selvästi­ kiinnostuneita esimerkiksi­ verkkokalastuksesta, mutta­ ­eivät osaa sitä. Kun minun kanssa lähtevät tuonne järvelle, niin he oppivat. Haluan, että asiakkaat pääsevät osallistumaan ja myös saavat kalaa”, Sirviö sanoo.

Sirviö on äitinsä puolelta inarinsaamelainen.

”Kalastuksen lomassa kerron saamelaistarinoita. Saamelaisuus kiinnostaa monia ­asiakkaitani.”

Jarmo Sirviö on kalastanut Inarinjärvellä pappansa kanssa pikkupojasta lähtien. Verkot hän laittaa edelleen papan kalapaikalle. © Pekka Numminen

Jarmo Sirviö on kalastanut Inarinjärvellä pappansa kanssa pikkupojasta lähtien. Verkot hän laittaa edelleen papan kalapaikalle. © Pekka Numminen

Aarteet palautettiin

Saamelaiskulttuurin ”pää­kaupunki” on Inari, jossa on ollut asutusta jo yli 8 000 vuotta­.

Inarissa on saamelaiskulttuurikeskus Sajos, jossa toimii myös saamelaiskäräjät.

Naapurissa on saamelaismuseo ja luontokeskus Siida. Museon sisätilat ovat olleet remontissa pari vuotta. Laajennettu ja uusittu Siida avautuu kesäkuun alussa. Siidan vieressä sijaitseva ulkoilmamuseo on auki nytkin.

Pontimena remonttiin oli päätös palauttaa Kansallismuseon noin 1 200 saamelaisesineen kokoelma sen alkuperäisille omistajille. Arvokkaalle­ kokoelmalle tarvittiin lisää näyttely- ja varastointitilaa.

”Laajennukselle oli tarvetta muutenkin. Museo suunniteltiin alun perin noin 30 000 vierailijalle vuodessa. Ennen koronaa vuonna 2019 kävijöitä oli runsaat 120 000”, Siidan myynti- ja markkinointiassistentti Taija Aikio sanoo.

Historian lisäksi uudistetussa Siidassa esitellään saamelaista nykykulttuuria.

”Haluamme yleisön näkevän ja kokevan, että saamelaiskulttuuri on elävää ja kiinni ajassa. Länsimaiset vaikutteet ja muoti näkyvät esimerkiksi saamelaispuvuissa. Niitä tai osia niistä voidaan tehdä vaikkapa Marimekon kankaista”, Aikio sanoo.

Sajoksen ja Siidan kaupoista voi ostaa saamelaiskäsitöitä. © Pekka Numminen

Sajoksen ja Siidan kaupoista voi ostaa saamelaiskäsitöitä. © Pekka Numminen

Inarin keskustasta kulkee Juutuanjoen vartta hyvä ja helppo patikkareitti Jäniskoskelle, jossa on muun ­muassa nuotiopaikka. © Pekka Numminen

Inarin keskustasta kulkee Juutuanjoen vartta hyvä ja helppo patikkareitti Jäniskoskelle, jossa on muun ­muassa nuotiopaikka. © Pekka Numminen

Gourmet-ruokaa Anaariassa

Saamelaissisarusten Kaisu ja Heikki Nikulan pyörittämässä ravintola Aanaarissa ei ole panostettu Lapin kliseisiin, poronsarviin ja noitarumpuihin. Siellä panostetaan ruokaan.

Aanaarista on tullut yksi Suomen arvostetuimmista ravintoloista, huolimatta monen mielestä syrjäisestä sijainnistaan. Muun muassa Suomen gastronomien seura valitsi­ ­Aanaarin 2020 vuoden ravintolaksi.

Nikulan sisarukset viettivät varhaislapsuutensa hotelli Kultahovin pihapiirissä. Äiti Maija oli hotellin johtaja.

Sisarukset kävivät ylioppilaaksi tulonsa jälkeen hotelli- ja ravintolakoulun Rovaniemellä, sitten kumpikin lähti etelään omille teilleen. Koti-ikävä ajoi heidät takaisin Lappiin. Paikallisuus ja saamelaisuus ovat sisaruksille tärkeitä.

”Mitä enemmän opimme toistemme kulttuureista, sitä helpompi on kunnioittaa toinen toisiamme. Turistit oppivat meiltä ja me turisteilta”, ­sanoo Kaisu.

Kaisu ja Heikki Nikulan ravintolan ruokafilosofian perusta on sama kuin heidän isovanhemmillaan: tuoretta, läheltä ja luonnosta saatua. © Pekka Numminen

Kaisu ja Heikki Nikulan ravintolan ruokafilosofian perusta on sama kuin heidän isovanhemmillaan: tuoretta, läheltä ja luonnosta saatua. © Pekka Numminen

Erämaakirkolle ei mene tietä, sinne on muutamien kilometrien patikka- tai talvella hiihtomatka. © Pekka Numminen

Erämaakirkolle ei mene tietä, sinne on muutamien kilometrien patikka- tai talvella hiihtomatka. © Sami Laitinen

Pielpajärven erämaakirkko on patikkamatkan takana

Presidentti Urho Kekkonen­ teki salaa retken erämaakirkolle isännöidessään Belgian­ kuningasta Baudoinia ja­ hänen puolisoaan Fabiolaa­ ­Lapissa vuonna 1969. Seurue oli majoitettu Kultahoviin. Kekkonen oli keksinyt Inarin kirkkoherran kanssa Baudoinille yllätysohjelman, yöllisen patikointiretken Pielpajärven erämaakirkolle.

Matkaan livahdettiin, kun muut olivat jo nukku­massa. Mukana olivat vain Kekkonen, kirkkoherra ja ­kuningas, ei turvamiehiä, ei adjutantteja.

Aamuyöllä herrat hiipivät takaisin hotellille nukkumaan. Seuraavana aamuna Kekkosta ei kuulunut aamiaiselle.

”Äitini otti adjutanttiin yhteyttä ja kysyi mitä tehdään, Kekkonen vain nukkuu. Adjutantti oli sanonut, että kyllä se sieltä kömpii”, muistelee Kaisu­ Nikula äitinsä kertomaa tapahtumaa.

Kuninkaallinen seurue oli jo lähtenyt tutustumaan maailman pohjoisimpaan lastenkotiin Riutulassa.

Lopulta Kekkonen ilmestyi­ huoneestaan. Pihalla ei ollut yhtään autoa, mutta sivummalla oli sattumalta rajavartiolaitoksen helikopteri.

”Lentäjä sanoi, että hän voi viedä presidentin. Kekkonen oli muutamaa minuuttia etuajassa ottamassa vieraita vastaan Riutulassa.”

Poroja syöttämässä

”Obama, tule tänne”, huutelee Virpi Kumpula.

Obama on jo 15-vuotias, poroksi vanha. Kumpula on siirtänyt sen omaan aitaukseensa, koska nuoremmat porot kiusaavat sitä, eivät päästä ruoan ääreen.

Alkujaan kemiläinen, ravintola-alalla ja taksinkuljettajanakin työskennellyt Kumpula pisti hynttyyt yhteen poromies Leo Kumpulan kanssa vuonna 2006 ja Obama oli häälahja.

”Tuleva mieheni selitti tarkkaan, miten raskasta tämä porohomma on. Sanoin, että olen valmis siihen.”

Kumpulat myyvät poronlihaa eri muodoissa kotitalonsa yhteydessä olevasta kaupasta. Pihapiirissä on Obaman lisäksi muitakin poroja, mutta varsinainen elotokka, syksyn poroerotuksen jälkeen henkiin jätetyt porot, ovat talvilaitumella reilun 20 kilometrin päässä.

Kumpulat vievät ­turisteja myös isoa porotokkaa katsomaan ja syöttämään. ­Virpi ­luettelee ison joukon julkkiksia, sekä kotimaisia että ulko­maalaisia, jotka ovat olleet ­hänen mukanaan kokemassa aitoa porotouhua.

Hän kuitenkin vannottaa, että nimiä ei saa kertoa julkisuuteen.

Virpi Kumpula pyörittää miehensä kanssa Leksan poro –porotilayritystä. Kotitalon yhteydessä on kauppa, jossa myydään tilan poronlihatuotteita. © Pekka Numminen

Virpi Kumpula pyörittää miehensä kanssa Leksan poro –porotilayritystä. Kotitalon yhteydessä on kauppa, jossa myydään tilan poronlihatuotteita. © Pekka Numminen

X