Madrid - Yökukkujien metropoli

Jo neljän vuosikymmenen ajan Madrid on niittänyt mainetta yötä päivää elävänä metropolina, jossa illallisaika alkaa puolelta öin ja aamiaiselle kiirehditään suoraan yökerhosta.

Moni näkee menon edelleen vastareaktiona diktatuurin ikeen alla eletyille vuosikymmenille. Kenraali Franco hallitsi maata rautanyrkillä 1930-luvulta 1970-luvulle ja rajoitti ilonpitoa. Kun vapaus saapui, siitä otettiin kaikki irti.

Madridin sykkivä yöelämä voi olla vaikea kokea, jos haluaa ottaa kaiken irti myös päivistä. Uni silmässä ei jaksa tarpoa läpi taideaarteita pullistelevia museoita. Siksi kannattaa heittäytyä paikallisten elämänrytmiin ja viettää päivittäin siestaa. Muutaman tunnin torkut iltapäivällä antavat virtaa yökukkumiseen.

Taide-elämyksiä

Taidepiireissä Madrid tunnetaan museoiden kaupunkina. Tutustuminen taiteeseen aloitetaan usein Pradon kansallismuseosta, josta löytyy muun muassa monesti maailman upeimmaksi kehuttu maalaus, Diego Velázquezin Hovinaiset (1656).

Pradon tunnetuin maalaus on Diego Velázquezin Hovinaiset (1658). ©123RF

Moni saapuu ihmettelemään myös Francisco de Goyan 1800-luvun alussa luomia, synkistä aiheistaan ja tummista sävyistään kuuluja mustia maalauksia. Ne syntyivät taiteilijan siveltimestä tämän petyttyä ihmiskuntaan. Kaikkiaan rakennus kätkee sisälleen tuhansia mestariteoksia.

Tarkan budjetin matkailija ei säntää tänne heti aamusta, vaan vasta illalla. Pradon peruskokoelmaa katsomaan on nimittäin ilmainen sisäänpääsy arkisin kello 18–20 ja pyhäpäivisin kello 17−19. Paikalle kannattaa saapua reilusti etuajassa. Museon eteen kertyy nimittäin usein korttelin ympäri kiemurteleva jono.

Kivenheiton päässä Pradosta odottaa Thyssen-Bornemiszan taidemuseo, jonka kokoelmissa riittää mestariteoksia aina renessanssin Caravaggioista 1960-luvun pop-taiteeseen. Maanantaisin kello 12−16 sisäänpääsy on ilmainen.

Kolmas kulma kaupungin museotriangelissa on eläkeläiskuningattaren mukaan nimetty Reina Sofia eli modernin taiteen museo. Sinne vaelletaan katsomaan espanjalaisten mestarien, kuten Joan Mirón ja Salvador Dalín teoksia. Museon tuijotetuin taulu kuitenkin on Pablo Picasson Guernica (1937): maalaus sisällissodasta ja sen järkyttävistä tuhoista. Sinnikäs jonottaja pääsee myös tänne ilmaiseksi iltaisin eli maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin kello 19−21 ja sunnuntaisin kello 14.30−19.

Tapasnautintoja

Perunamunakas ja kinkkulajitelmat ovat tapaslistojen kestosuosikkeja. ©ISTOCK

Ravintolaa valitessa kannattaa olla tarkkana alueen suhteen. Esimerkiksi Pradon kulmilta avautuva Salamanca tunnetaan tyyriinä luksusalueena. Sen sijaan esimerkiksi sateenkaarikansan suosimassa, värikkäässä ja kansanomaisessa Chuecassa maittavan aterian saa murto-osalla hienostokorttelien hinnoista.

Varsinkin lounasaikaan kannattaa tarttua Menú del Día eli päivän ateria -tarjouksiin. Parhaimmillaan alle kymmenen euroa maksava kokonaisuus pitää sisällään alku-, pää- ja jälkiruoan, leivän sekä juoman, joksi voi valita kivennäisveden, oluen tai pienen pöytäviinikarahvin. Ruokavaihtoehdot ovat usein mutkattoman maanläheisiä: salaattia, lihaa tai chorizo-makkaraa, tai vaikkapa paellaa. Aterian päättää usein paahtovanukas tai jäätelöpallo.

Illalla usein nautitaan tapaksia eli pikkuannoksia juotavan kera. Niitä voi napostella joko baaritiskillä tai pöydässä. Kinkkuviipaleiden ja manchego-juustokolmioiden ohella tapaksiin kuuluu usein simpukoita, turskalla, kanalla tai kinkulla täytettyjä friteerattuja kuorukoita tai öljyssä kypsennettyjä pikku paprikoita.

Tunnetuin paikka perehtyä tapasten saloihin on Calle Cava Baja -katu La Latinan alueella. Sitä reunustaa tapas-baarien helminauha. Alkuillasta alue näyttää kuitenkin kuolleelta, sillä tapasten nauttimisen kanssa madridilaiset pääsevät vauhtiin vasta kello 23:n tienoilla.

Tyypillinen madridilainen aamiainen sisältää suklaakastikemaisen paksua ja tummaa kaakaota, johon dipataan öljyssä paistettuja munkkitankoja, churroja. Kaupungin nurinkurisen rytmin vuoksi moni syö ne aamun sarastaessa yökerhosta palatessaan. Suosituin paikka niiden nauttimiseen on sinisillä keramiikkalaatoilla perinteikkäästi kaakeloitu Chocolatería San Ginés.

San Ginésissä nautit Madridin kuuluisimmat kaakaot. ©ISTOCK

Junamatka Toledoon

Toledon historiallinen kaupunki odottaa vain puolen tunnin junamatkan päässä. ©ISTOCK

Kuuluisan katedraalinsa ohella Toledo hurmaa kapeilla kujillaan. ©ISTOCK

Madridissa riittää loputtomasti nähtävää, mutta jos haluat laajentaa reviiriäsi, hyppää Atochan päärautatieasemalla kohti Toledoa matkaavaan junaan. Noin puolen tunnin ja vajaan 13 euron hintaisen matkan päässä odottaa Espanjan entinen pääkaupunki kaikessa pittoreskiudessaan.

Nykyään Toledo tunnetaan ennen kaikkea tunnelmallisen kapeista kujistaan, komeasta katedraalistaan ja kaupungissa aikoinaan asustelleen taiteilijan, El Grecon nimikkomuseosta. Vaikka et välittäisi Toledon tunnusherkusta eli marsipaanista, tunnetaan kaupunki silti yhtenä Espanjan kulinaristisista mekoista.

Mikä parasta, Toledo antaa täysin erilaisen kuvan Keski-Espanjasta kuin Madrid. Siinä missä Madrid tarjoaa sähköistä energiaa, Toledossa voit hengittää hiljaa ja rauhoittua.

Lue myös:

Aitoa espanjalaista elämää

Kokeile tutun suurkaupungin sijasta vaikka pikkuruista Biarritziä – vinkit neljälle kaupunkilomalle