Malta yllättää vierailijan! Pieni saari tarjoaa kulttuuria ja historiaa – Esihistorialliset temppelit ovat vanhempia kuin Egyptin pyramidit
Välimeren helmet -matkakirjan kirjoittanut Liisa Väisänen palaa Maltalle kerta toisensa jälkeen, koska hän rakastaa maan pääkaupungin Valletan tunnelmaa. Pieni saarivaltio tarjoaa myös paljon kulttuuria ja historiaa.
Malta on hyvin tasainen lukuunottamatta pääkaupunkia, kallion päälle rakennettua Valletaa. Kun väsyy kiipeämään Valletan mäkiä, voi jatkaa hevoskyydillä. Se sopii kaupungin tunnelmaan. © Marco Peretto
Lapsesta saakka minulla on ollut pakonomainen tarve selvittää asioiden ja ilmiöiden alkuperä. Rakastan Maltaa. Se tarjoaa paljon vastauksia valtavalla historiallisella aikavälillä.
Tutustuin maltan kieleen matkustaessani sinne ensi kertaa 1980-luvulla. Kuuntelin hämmästyneenä. Minulle oli todisteltu, että se on käsittämätöntä mongerrusta, jota ei voi ymmärtää. Mitä vielä. Ainakin kuvittelin tunnistavani sanoja ja ymmärtäväni, mistä on kyse.
Heti hotellihuoneeseeni astuessa laitoin television päälle. Kyllä vaan, erotin eniten arabian kaltaisia sanoja, mutta niiden seassa oli italiaa. Päätin siltä kuulemalta, että koska osaan arabiaa ja italiaa, osaan myös maltaa.
Kirjailija Liisa Väisänen ihastui viime matkallaan Maltan upeisiin puutarhoihin. © Marco Peretto
Maltan historiallinen tunnelma saa palaamaan saarelle aina uudelleen ja uudelleen. © Marco Peretto
Kun lähdin huoneestani tutustumaan saareen ja saarelaisiin, hallitsin mielestäni paikallisen kielen. Puhuin sekaisin italiaa ja arabiaa. Sain vastaani hämmentyneitä katseita. Ilmeisestikin valitsin aina väärän sanan väärästä kielestä. Palasin epäonnistuneen kokeiluni jälkeen nopeasti englantiin.
Englanti on Maltan toinen virallinen kieli. Halutessaan italiallakin pärjää Maltalla hyvin. Maltaa lähin valtio on Italia, Sisiliaan on matkaa noin 90 kilometriä. Italian televisio näkyy Maltalla hyvin ja kasvattaa hyviä italiankielen taitajia.
Vasemmanpuoleinen liikenne
Pian sain huomata, että englannin kieli ei ole ainoa muisto ajasta, jolloin Malta kuului Englannille: vuodesta 1800 – jolloin Englanti valtasi alueen Napoleonilta – aina vuoteen 1964 saakka, jolloin Malta itsenäistyi. Maltalla on Ison-Britannian muistona myös vasemmanpuoleinen liikenne.
Ranskan suuri vallankumous ja Napoleon olivat muuttaneet liikenteen suunnan oikeanpuoleiseksi, mutta heidän joukkonsa eivät olleet saarilla riittävän kauan, jotta hevosliikenteen suunta olisi vaihtunut saarella. Britanniaankaan ei vallankumous koskaan ulottunut, niinpä me oikeanpuoleiseen liikenteeseen tottuneet mannereurooppalaiset saamme yhä olla varuillamme ylittäessämme ajoteitä.
Minulla kestää Maltalle mennessäni yleensä kaksi päivä, että osaan katsoa oikeaan suuntaan tietä ylittäessäni. Kun palaan kotiini Espanjaan, olen taas väärässä liikenteen suunnassa pari päivää.
Talojen julkisivuissa olevat reliefit kertovat rakennusten historiasta. Kuvan taloa koristaa Ison Britannian vaakuna. © viewingmalta.com
Vaikutteita italialaisesta keittiöstä
En ole lainkaan kiinnostunut ruoasta ja minulle käy yleensä melkeinpä mikä tahansa, mikä ravitsee. Ensimmäisillä Maltan matkoillani hieman hämmästyin, kun huomasin, että jopa minä pidin maltalaista ruokaa huonona historiallisena muistona Englannin ajasta. Yksi useimmin kuulemiani kommentteja Maltan matkalaisilta on ollut: Malta on ihana, mutta ruoka on huonoa.
Muutamien vierailujeni jälkeen huomasin, että Malta on ruokansa suhteen mainettaan parempi. Siellä vaan pitää olla tavallista tarkempi, mihin menee syömään. Parhaat ravintolat löytyvät syrjäisiltä kaduilta, eivätkä pääteiden varsilta.
Maltan talouden yksi vankka pohja on matkailu. Maltalla käy paljon Välimeren risteilyaluksia. Päiväseltään saattaa saarella käydä tuhansia ihmisiä.
Maltan talouden pohja on matkailussa, siitä on tullut suurten Välimeren risteilijöiden vakio pysähdyspaikkoja. © Marco Peretto
Maltalaisia puuveneitä ovat koristaneet suojelevat silmät aina siitä saakka, kun foinikialaiset toivat tavan sinne noin 1000 eKr. © Marco Peretto
Risteilyvierailijoilla ei ole kuin muutama tunti aikaa. Lounastaessaan he menevät ravintolaan, jonka löytää helposti yleisten kävelyreittien varsilta. Jos ravintolalla on hyvä maine ja maittava ruoka, se voi sijaita syrjäisessäkin paikassa. Makumaailman ystävät löytävät sen piilopaikasta huolimatta. Jälleen kerran parhaaksi metodiksi on osoittautunut kysyä suosituksia paikallisilta.
Maltalaisessa keittiössä on paljon Italian keittiön vaikutetta. Silti pastan kanssa voi käydä pettymys. Maltan saarella ei ole omia vesivarastoja, he ottavat käyttövetensä suodattamalla suolaa merivedestä. Siksi vedessä kaikkeen keitettyyn saattaa tulla aivan oma pieni makuvivahteensa veden oudosta mausta.
Kiinnostus esihistoriaan herää
Maltan pienuuden ei kannata antaa hämätä. Saaren nähtävyydet kattavat valtavan aikajanan ja sen kulttuuritarjonta kestää vertailun. Esihistorialliset temppelit ovat vanhempia kuin Egyptin pyramidit eivätkä jää vaikuttavuudessaan niiden varjoon.
Maltalla heräsi minunkin kiinnostukseni esihistoriaan, kaukaisiin esi-isiimme ja ennen kaikkea esi-äiteihimme. Minut saa aina uudelleen ja uudelleen palaamaan Maltalle se, kuinka paljon keskellä merta olevan pikkuvaltio on vaikuttanut koko Eurooppamme historiaan.
Pyhän Johanneksen katedraalin lattian marmori-intarsiatyöt häikäisevät taidokkuudellaan. © Marco Peretto
Saarivaltio on usein historiansa aikana joutunut toimimaan koko Euroopan sotilaallisena etuvartiostona. Kuuluisin ja seuraamuksiltaan suurin oli taatusti vuoden 1565 Maltan piiritys. Tuolloin saarella pitivät valtaa Maltan Ristin Ritarit; sotilaallinen luostarijärjestö, joka oli ottanut tehtäväkseen jo ristiretkien aikana toimia Kristuksen sotilaina Jerusalemissa.
Aina palatessani Maltalle käyn katsomassa videoesityksen Maltan piirityksestä. Joka kerta hämmästelen, kuinka 550 ristiritaria ja heidän värväämänsä noin 5 000 sotilasta, pitivät pintansa osmannien 40 000 sotilasta vastaan.
Se ei tietenkään olisi onnistunut ilman Vallettan suurta linnoitusta. Valletta, linnoitettu pääkaupunki kantaa yhä perustajansa, järjestön suurmestarin Jean de Valetten nimeä.
Maltan ristiritarien kahdeksankärkinen risti lienee saaren tyypillisin tuliainen. © Marco Peretto
Inspiraatio historiasta
Pääkaupunki Valletta on paikka, johon en kyllästy ikinä. Minun ei tarvitse mennä katselemaan sinne mitään erityistä. Sen katujen historiallinen tunnelma on sellainen, jota haluan hengittää. Rakastan kaupungin kivisten palatsien ovien hienoja messinkikahvoja.
Maltalaiset emännät suorastaan kilpailevat, kenen ovenkahva kiiltää eniten ja niiden mielikuvitukselliset muodot saavat inspiraationsa historiallisista tapahtumista, uskonnollisista aihepiireistä sekä antiikin mytologiasta. Minun mielikuvitukselleni riittää niiden katseleminen ja pääsen matkaamaan Maltan tuhansien vuosien mittaiseen historiaan.
Meren keskellä oleva kivinen ja erämaalta näyttävä saari onnistui yllättämään minut vielä toistaiseksi viimeisellä matkakerralla vuonna 2019. Silloin suunnittelimme televisiosarja Merkkien salat toisen tuotantokauden kuvauksia. Yhden jaksomme aiheita olivat puutarhat ja niihin liittyvät symboliikka. En ollut voinut kuvitellakaan, mikä määrä puutarhoja Maltalta löytyi.
Lopulta Maltan lempipuutarhaksi tuli Romeo Romano -puutarha Santa Venerassa. Tiedän, että Malta jaksaa aina yllättää. Odotankin malttamattomana uutta matkaani Maltalle.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 2/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti