Matka Keski-Euroopan talviurheilukohteeseen voi kustantaa saman verran kuin reissu Lappiin

Aurinko paistaa Mont Blancin takaa. Pakkasta on pari astetta, mutta hiihtoasua on pakko keventää. Cogne-nimisestä pikkukylästä­ lähtenyt latu ­seuraa laakson pohjaa, välillä se nousee vuorten alarinteille.

Parin tunnin hiihdon ­jälkeen pysähdyn Cognen ­naapurikylään. On lounas­aika ja laturavintolan seinustaan­ nojaa pitkä rivi suksia. Osa ­asiakkaista istuu ulko­pöydissä.

Sisällä höyryää isossa padassa polentaa. Sen kanssa on ­tarjolla rosmariinikanaa tai saltimboccaa. Moni hiihtäjä juo aterian kanssa viiniä.

Italialaisille murtomaahiihto näyttää olevan liikunnan lisäksi seurus­telumuoto. Suomalaisesta pitkä ja ­kostea lounas kesken hiihtolenkin tuntuu hieman oudolta.

Yritän tilata kuumaa mehua, mutta tarjoilija ei tunnu ­ymmärtävän. Lopulta hän tuo minulle pillimehun ja mukillisen kuumaa vettä.

Cogne on idyllinen murtomaakohde kansallispuiston keskellä Pohjois-Italiassa. Vähän yli tuhannen asukkaan kylä sijaitsee 1 500 metrin korkeudessa merenpinnasta. © Pekka Numminen

Hiihdon suosio kasvaa

Murtomaahiihdon suosio on ollut Keski-Euroopassa tasaisessa nousussa ja pelkästään maastohiihtoon keskittyviä hiihtokeskuksia on tullut lisää.

Sen lisäksi monet perinteiset laskettelukeskukset ovat laajentaneet latuverkkojaan. Yhä useampi lomailija haluaa laskettelun lisäksi hiihtää.

Suomessa on toki erinomaiset mahdollisuudet maastohiihtoon, mutta Keski-Euroopassa on omat houkutuksensa. Valosta ja auringosta pääsee nauttimaan jo meidän alkutalven aikana ja henkeä salpaavat alppimaisemat ovat kokemus sinänsä.

Keski-Euroopassa hiihtoreissuun voi helposti yhdistää myös muutaman päivän kaupunkiloman. Lapin sesonkihintoihin verrattuna hiihtomatka Keski-Eurooppaan ei välttämättä tule edes kalliimmaksi.

Suomessakin riittää hiihtäjälle latuja, mutta Alppien maisemat ovat kokemus itsessään. © Pekka Numminen

Ramsaussa Itävallassa hiihtolenkkien varrella on kymmeniä viihtyisiä taukotupia ja ravintoloita. © Pekka Numminen

Keskellä paratiisia

Idyllinen Cogne sijaitsee Italian­ vanhimman kansallispuiston Parco Nazionale del Gran Paradison keskellä neljän laakson risteyskohdassa, Torinon pohjoispuolella.

Gran Paradiso -vuoren mukaan nimetty kansallispuisto­ perustettiin vuonna 1922, kun silloinen kuningas Victor ­Emmanuel III lahjoitti maat kansalleen. Alue oli ollut kuningassuvun metsästysmaita.

Cognessa on italialaisen mittapuun mukaan pieniä, 3–4 kilometrin laskettelurinteitä, mutta Cogneen tullaan ennen kaikkea hiihtämään murtomaata. Latuja on runsaat 80 kilometriä ja ladulle pääsee suoraan kylän keskustasta.

Brittiläinen ja saksalainen yläluokka lomaili 1920-luvulla Gran Paradison kansallispuiston jylhissä maisemissa ja ­majoittui tunnelmallisessa Cognessa.

Kylässä on edelleen muutamia menneen maailman tyylisiä viehättäviä pikkuhotelleja. Joissakin on kylpylä, jossa voi hiihtolenkin jälkeen köllötellä porealtaassa ja katsella hämärtyvää vuoristomaisemaa. Kunnon saunaankin pääsee.

Cognessa on myös huoneistomajoitusta ja vuokramök­kejä on tarjolla vähän kauempana keskustasta.

Kylässä on viihtyisiä ja ­edullisia bistroja, juustoruokiin erikoistunut ravintola ja myös yksi Michelin-tähditetty ravintola hotelli Bellevuen yhteydessä.

Cogne on lähellä perinteistä laskettelukeskusta Courmayeuria. Myös siellä on upeita latuja Ferretin laaksossa, aivan Mont Blancin kupeessa.

Alppimaisemiin pääsee tutustumaan myös rekikuljetuksella. © Pekka Numminen

Ramsaun hyvät ladut

Tiukkoihin hiihtoasuihin sonnustautunut miesseurue ohittaa minut sauvat viuhuen Itävallan Ramsaussa. Latu lähtee kipuamaan ylös rinnettä. Yritän pystyä hiihtoporukan perässä, mutta joudun ottamaan nousun puolessa välissä lepotauon.

Itävallassa hiihtoon suhtaudutaan selvästi Italiaa vakavammin.

Ramsaun peruskylä on 1 100 metrin korkeudessa ja ladut nousevat enimmillään 2 700 metriin. Ohuen ilmanalan tuntee kehossa hengästymisenä.

2 800 asukkaan Ramsau on yksi Itävallan parhaista murtomaakohteista. Latuja on yhteensä 220 kilometriä. Erilaisia lenkkejä on yhteensä 13. Taukotupia ja laturavintoloita on tiheässä.

Ramsausta pääsee hiihtobussilla noin vartissa Schladmingin laskettelukeskukseen, jossa rinteitä on yhteensä 170 kilometriä.

Pannukakku ”Keisarin sotku” tarjotaan Stroh-rommilla liekitettynä. © Pekka Numminen

Tuhtia evästä ja totia

Nahkahousut kahisevat, kun laturavintolan isäntä harppoo pöytääni ja laskee eteeni reilun kokoisen pannukakun, jonka repii annospalasiksi haarukalla.

Isäntä liekittää komeuden rommilla ja viimeistelee annoksen tomusokerilla ja säilötyillä kirsikoilla.

Kaiserschmarrn eli Keisarin sotku on kenties Itävallan kuuluisin jälkiruoka. Se oli Itävallan keisarin Frans Joosef I:n lempiruoka.

Tarjolla on myös muuta tuhtia tavaraa hiihtolenkin uuvuttamalle, gulassikeittoa, makkaroita, maksaknödeleitä.

Isäntä kaataa hilpeälle hiihtoseurueelle rommitoteja. Seurue kajauttaa juomalaulun ja isäntä säestää haitarilla.

Musiikki kuuluu pihalle asti, kun astun pikkupakkaseen ja lähden hiihtämään takaisin kohti Ramsauta.

Vaikka Itävallassa hiihto on Italiaa enemmän vakavaa urheilua, osataan täälläkin näköjään ottaa ilo irti ulkoilupäivästä. Kuinka mahtaa suksi luistaa totien jälkeen?

Keski-Euroopassa monissa kohteissa peritään latumaksua. Viikkokortti maksaa tyypillisesti noin 40 euroa, myös päivälippuja myydään. Murtomaakohteissa on myös suksivuokraamoja.

Yöpyminen ei välttämättä ole sen kalliimpaa kuin Suomessakaan. Cognessa keskitason hotelli maksaa tammikuussa noin 100 euroa kahdelta hengeltä, Itävallan Ramsaussa 100–150 euroa.

Itävallassa Zell am Seen laskettelu­keskuksessa on korkealla rinteillä kiertävä maisemalatu. © Pekka Numminen