Merikilpikonnia & paratiisirantoja – Redangin saari Malesiassa hurmaa snorklaajan ja lekottelijan

Jaa kaverilleTilaa Seura
Redangilla löytää omaa tilaa.
Redangilla löytää omaa tilaa. Rauhallisinta rannoilla on arkipäivinä. © PEPPE MANCUSO
Trooppisen Redangin saaren houkutuksia ovat valkoiset hietikot ja turkoosi meri täynnä katseltavaa.

Aivan kuin olisin sukeltanut merelliseen luontodokumenttiin. Syvänteessä uiva, pallomaisessa muodostelmassa liikkuva parvi on epätodellinen näky. Siinä on ehkä miljoona hopeanhohtoista kalaa. Puuttuu vain valas, joka lipuisi jostakin, helpolle aterialle kita ammollaan.

Redangin saari

Redangin saari sijaitsee Malesian pohjoisosassa, itärannikon tuntumassa. Sitä ympäröivä meri on meriluonnonpuistoa. © PEPPE MANCUSO

Suunnaton kalaparvi tuntuu viihtyvän miltei samassa paikassa joka päivä, joten sitä on helppo tulla yhä uudestaan hämmästelemään. Sen luokse on vain pieni uintimatka Redangin saaren valkohiekkaiselta päärannalta.

Kun lähtee snorklaamaan toiseen suuntaan, kohtaa melko varmasti riuttahaiden poikasia. Erittäin uhanalaiset kyhmyhuulikalat viihtyvät kauempana, rantakallioiden kupeessa. Siellä täällä, hyvin säilyneiden koralliriuttojen tuntumassa uiskentelevat sateenkaaren väreissä hehkuvat papukaijakalat ja monet muut kauniit pikku-uimarit.

Malesian itärannikon lähellä oleva Redangin saari sijaitsee keskellä suojeltua meriluonnonpuistoa ja on mainio kohde snorklauksesta ja sukeltamisesta innostuneille matkailijoille. Vesi on todella kirkasta, turkoosia ja lämmintä.

Toisaalta saari houkuttelee myös silkkisillä rannoillaan. Upeampia on Malesiasta vaikea löytää.

Seesteinen tunnelma

Redangista tuli aasialaisten nuorten aikuisten hitti vuosituhannen alussa, kun se toimi suositun hongkongilaiselokuvan kuvauspaikkana. Välillä saarelle on ollut suoria lentojakin, mutta nyt perille pääsee vain veneellä ja lautalla.

Rauha on palannut. Ellei osu paikalle koulujen loma-aikoina tai pitkinä viikonloppupyhinä, tunnelma on hyvin seesteinen ja luonnonläheinen.

Pientä trooppista saarta hallitsevat sademetsien peittämät, matalat kukkulat. Tasaisesta vehreydestä erottuvat rannalla seisovat palmun hujopit.

Päärannalta voi kävellä Pasir Kalong -rannalle.

Päärannalta voi kävellä polkua sademetsän halki rauhalliselle, monesti aivan tyhjälle Pasir Kalong -rannalle. Siellä näkee usein merikilpikonnia. © PEPPE MANCUSO 

Rannoilla ei ole roskia, vaan meren aarteita.

Rannoilla ei ole roskia, vaan meren aarteita. © PEPPE MANCUSO

Miltei kaikki hotellit sijaitsevat itäpuolella, pitkän Pasir Panjang -päärannan kupeessa, osittain kasvillisuuden piilottamina. Rakentaminen on matalaa ja maisemaan sulautuvaa. Hotelleja on vähänlaisesti. Ne ovat pääosin melko hyvätasoisia, ja kalliimpia kuin Malesiassa yleisesti, joten reppureissaajia ei juuri näy.

Ravintolat sijaitsevat hotelleissa, varsinaisia baareja ei ole, eikä oikeastaan mitään ostettavaa – hotellien pikkukaupoista saa lähinnä välttämättömyystarvikkeita.

Silti kaikkea on tarpeeksi.

Redangilla on helppo rauhoittua ja keskittyä olennaiseen: rannoista ja merestä nauttimiseen.

Ne ovat roskista puhtaat, mikä ei Kaakkois-Aasiassa valitettavasti ole itsestäänselvyys.

Coral Redang Island

Coral Redang Island on saaren parhaita ja viihtyisimpiä hotelleja. © PEPPE MANCUSO

Redangin rakennukset eivät kohoa palmuja korkeammalle.

Redangin rakennukset eivät kohoa palmuja korkeammalle. Suurin osa saaresta on tiheää viidakkoa. © PEPPE MANCUSO

Aavemainen hylky

Monille hyville snorklauspaikoille voi uida päärannalta, mutta silti kannattaa lähteä myös veneretkille. Niitä järjestävät hotellit ja sukelluskeskukset.

Me kaipasimme väljempää tunnelmaa, ja vuokrasimme oman veneen kuskeineen. Aamupäiväksi sen sai noin 70 eurolla.

Välimatkat ovat lyhyitä, joten muutamaan tuntiin mahtuu monta hienoa, kiireetöntä pysäkkiä. Ihailimme sinisiä ja violetteja koralleja pikkuruisten autiosaarten tuntumassa. Ja uiskentelimme hiekasta ja korallinsiruista muodostuneen, meren ympäröimän särkän kupeessa, heleän turkoosissa matalikossa, jossa ei ole ketään muita.

Pienveneet vievät snorklailu- ja sukellusretkille

Pienveneet vievät snorklailu- ja sukellusretkille katsomaan koralleja, kaloja ja laivanhylkyjä. © PEPPE MANCUSO 

Jännittävintä oli Marine Park Centressä. Kaloja oli poikkeuksellisen paljon, ja rannan tuntumassa lymysi merenpohjaan uponnut aavemaisen hieno laivan hylky. Sen huippu pilkisti veden pinnan päälle. Ruostuneet rakenteet olivat korallien ja levän peitossa, ja kalat näykkivät ruokaa niiden pinnalta.

Harmittomat riuttahait vilahtivat kauempana, mutta ujostelivat ihmisiä. Yhtäkkiä hylyn rakosista irvisti terävähampainen, ankeriasmainen mureena. Säikähdin ja livistin tieheni.

Autiolle rannalle

Miksi ihmeessä te sinne haluatte mennä, ihmetteli hotellin virkailija, kun tiedustelimme reittiä Pasir Kalong -rannalle. ”Eihän siellä ole ketään eikä mitään!”

Paikallisten tapa lomailla saarella on hyvin erilainen kuin meillä. He eivät oleile rannalla kuin vasta myöhään illalla, ja he haluavat tehdä kaiken isossa porukassa, menevät snorklaamaankin yhdessä läjässä. Ajatus autiosta rannasta ei houkuttele heitä lainkaan.

Ilta- ja yöelämä on rauhallista

Ilta- ja yöelämä on rauhallista ja rajoittuu hotellien rentoihin baareihin.   © PEPPE MANCUSO

Olimme ainoat kulkijat viidakkopolulla, joka johti saaren pohjoispuolella olevaan poukamaan. Sademetsä sirisi ja surisi. Isot kirjavasiipiset perhoset lehottelivat ympärillä, ja hyttyset olivat ahnaita.

Puusto suojasi tehokkaasti auringolta, mutta polku oli täynnä nousuja ja laskuja, juurakoita ja kivikoita, joten hiki tuli nopeasti, kuten tropiikissa aina. Tunnin taapertamisen jälkeen mikään ei tuntunut ihanammalta kuin kylmä juoma ja pulahdus mereen.

Rantapalmujen katveessa oli muutama vaatimaton kioskikoju, joista sai vettä ja virvoitusjuomia, hedelmiä ja perunalastuja. Palmunlehvistä tehtyjen katosten alle voi suojautua liki kohtisuoraan paahtavalta auringolta. Ne olivat ainoat merkit ihmisistä.

Merikilpikonnia voi nähdä sekä snorklaus- että sukellusreissuilla

Merikilpikonnia voi nähdä sekä snorklaus- että sukellusreissuilla. Ne käyvät munimassa saaren syrjäisillä rannoilla. © PEPPE MANCUSO 

Paikka oli lumoavan kaunis. Oli vain valkoista hiekkaa, akvamariinia merta ja luonnon vehreyttä.

Korallit löytyivät rannan oikealta laidalta. Muualla näkyi vain pieniä kalaparvia – kunnes yhtäkkiä neljä reilunkokoista merikilpikonnaa liukui ja liihotteli ympärillä.

Välillä ne loittonivat, sitten lähestyivät taas. Sydän pamppaili riemusta. Miten liikuttavaa ja rauhoittavaa oli katsella niiden levollista, kiireetöntä uiskentelua. Joitakin minuutteja myöhemmin ne katosivat yksissä tuumin syvyyksiin.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 10/18.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X